Pitsikukka

Meille tulossa ensimmäinen lapsi, oman arvion mukaan la 31.1. tai 1.2.

Tällä viikolla oltiin ekassa neuvolassa ja nyt on eka uä varattu.

Välillä tulee epäuskoinen olo, että onkohan siellä varmasti joku, mutta esim tämän päivän pahoinvoinnit pitää huolta siitä että asia on koko ajan mielessä ja usko vauvaan vahva 😅

Ihmeellinen heikotus ja närästys on kiusannut pahoinvoinnin lisäksi, välillä tuntuu että maha on ihan täynnä ja välillä tuntuu kun ei olisi viikkoon syönyt. Tänään pahoinvointi yltyi ekan kerran oksentamiseen asti.

Huh, pää on aika pyörällä. Tavallaan tosi iloinen että nyt tämä on totta, mutta silti tietty pelottaa jos siellä ei ketään olekaan.

Neuvolan Th oli tosi kiva, lähinnä kyseli terveydestä, ruokailusta jne. Kertoi tosi paljon kaikkea ja katsottiin mitä kaikkea pitää vielä varata. Mulla on sukurasitteena diabetes joten sitä seurataan enemmän.

Katsottiin vaan paino ja verenpaine.

Kolmen viikon päästä on sitten lääkäri ja ultra, sitten pitää mennä johonkin labroihin ja hammaslääkäriin ja olikohan muuta siinä ainakin olis yks konsepti neuvolalle että voisivat tehdä sellaisen to do jutun.

Mies sanoi että ihan kun olisi puhuttu jotain vierasta kieltä ja hän ei ymmärtänyt mitään 😂

Puhuttiin myös tosta varhaisultrasta mutta todettiin ett jaksetaan odottaa se kolme viikkoa. Puhuttiin myös että jos löytyisi jotain lapsen terveydestä niin todennäköisesti ei jatkettaisi raskautta. Mutta se on tietysti helppo nyt ajatella.

Mitä varhaisultrassa tapahtuu? Meillä on huomenna eka neuvola! 

Mulla on kanssa rinnat niin kipeät että ihan kauheaa jos joku halaa. Välillä aamuisin esim pukeminenkin tuntuu :D Yöuniin ei onneksi ole juurikaan vaikuttanut. 

Mä odotan myös, mies haluaisi kertoa "vasta kun on pakko" mutta itse tietysti haluaisi jutella jo jonkun kanssa tästä. Jotenkin nyt tuntuu että kaikkialla puhutaan lapsista ja vauvoista niin tuntuu vaikealta olla hiljaa. Huomaan että meinaan vaan kertakaikkiaan lipsauttaa! 

Marsu1987 kirjoitti:

Onnittelut Lissu ja muut plussanneet!! 🥰

Peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin!

Mä oon aika kyllästynyt tähän yrittämiseen. Miehen kanssa asiasta puhuttiin ja ollaan kyllä jatkon suhteen tosi eri linjoilla. Mä haluaisin julkisen kautta tutkimuksiin, jotta selviäisi, onko jotain häikkää ja jos on, niin onko helppoa tietä olemassa. Mies ei tutkimuksiin halua, ei minkäänlaisiin. "Tulee jos on tullakseen". No, me on viimeisestä neljästä vuodesta kaksi vuotta yritetty raskautua (esikoisesta vuosi ja nyt taas vuosi), eli ei raskaus nyt ihan vahingossa ainakaan näytä tapahtuvan... Oon jossain määrin valmis hyväksymään sen, että esikoinen jää ainoaksi lapseksi, mutta toisaalta jos on olemassa jokin "helppo" konsti hedelmöityksen avuksi, niin olisin sen valmis kyllä kokeilemaan.

En tiedä, mitä pitäis ajatella. Tuli jotenkin yllätyksenä tuo miehen kanta. Pää on aika sekaisin, ja tähän vielä työkuviot sekoittamaan pakkaa. Sori avautuminen, pakko oli hiukan purkaa ajatuksia 😔

Sanoisin että anna miehelle vähän aikaa. Puhukaa asiasta useamman kerran, ehkä hänellä on siellä takana pelko siitä, että jotain on vialla? Uskoisin, että kun puhutte pari kertaa niin mielipide voi muuttua.

Pirtelö kirjoitti:

Koska ootte kertonut raskaudesta? Mä haluaisin ihan kauheasti kertoa jollekin, että olisi joku jonka kanssa puhua asiasta, mutta en uskalla vielä... Tänään 6+6, oireina vain maha-, tissi- ja selkäkipu. Tai selkäkin ollut enemmän ja vähemmän kipeä jo kaksi vuotta, niin tiedä onko nyt muuten vaan taas pahempi. Kovasti on turvotusta, ja ummetusta... Hyvin pientä vuotoa, mutta tuntuu että tulee ennemminkin limakalvoilta.

Muutaman kerran jo joutunut hankalaan tilanteeseen, kun ei vielä voi/halua kertoa, ja yhdet juhlatkin joutunut skippaamaan olemalla "kipeä".

Samaa mietitty täällä! Ja kans joutunut hankaliin tilanteisiin ja suorastaan joutunut lähtemään pois ettei joku tarjoa skumppaa tms. Tekis mieli kertoa vanhemmille juhannuksena ekan neuvolan jälkeen mutta ei ehkä ihan vielä