Pipa93
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta. Itsellä vaikea raskautua; yritetty nyt toista taas kohta 2v eikä nappaa. Ylipaino on merkittävä este btw.
Minä olen normaalipainoinen, miehellä on ylipainoa.
Ap
Myös miehen ylipaino vaikuttaa. Nimittäin siittiöiden laatuun. :(
Olipa kiva saada rohkaisuja ja tykkäyksiä viestiini, tuntui epävarmalta tulla tänne avautumaa tuollaisen asian kanssa, moni kuitenkin yrittänyt jo pitkään ja yksi pohtii, uskaltaako :D Kiitos kaikista tsempeistä, erityisesti Nanna626, Tähti ja portland <3 Niinhän se varmana on, että herkästi sitä vaatimuslistaa kasvattaa, ja opintojen aikana olisi ainakin ollut sinänsä vaatimattomampi näiden suhteen - harmi kun mies ei ollut silloin vielä yhtään valmis asialle. Ja siihen vanhemmuuteen sitten kasvaa raskauden ja vauvan syntymän myötä, pikku hiljaa. Ei kukaan varmasti ole valmis siihen 100%.
Meillä kans mies totesi yksi päivä, että toivottavasti raskaudutaan pian, etten ihan masennu/huolestu. Samaan tyyliin kuin Nanna626 sanoit sinun miehestä, että oli jo huolissaan siitä, että petytkö jos ette saakaan lasta.
Tsemppiä kaikille uuteen kiertoon ja uuteen yritykseen <3
Mulla olis ovulaatio arviolta joskus 26.6. tai todennäköisesti aamulämmöt nousee siitä eteenpäin, kun kierto ollut siinä 32-34 nyt vime aikoina ja lämmönnousu tapahtunut kp 18-20. Yritän liikaa olla miettimättä näitä ajankohtia, kyllä ne luontaiset tarpeetkin ohjaa aina kehoa siihen että vauva saisi alkunsa. Mutta aika hauskaa, että juhannus ja sitä seuraavan viikon alku olisi parasta aikaa yritykselle.
Moikka, mahtuukohan vielä mukaan :) Täällä yksi kuumeilija/pian alkaa yrittäminen. Ehkä. Aika todennäköisesti. Ja silti ehkä. Jännittää, pelottaa, hymyilyttää, ihana fiilis, ja sit taas tuntuu, että ollaanko hulluja... Vauva ollut haaveissa jo vuosia ja nyt alkaisi olla sellainen tilanne, jossa suunnitellusti voisi vauvan ottaa vastaan. Toki vauva olisi ollut tervetullut aikaisemminkin, mutta nyt on ehkä yleisesti puitteet paremmat. Minä olen valmistunut, miehellä parempipalkkainen työ, olemme asuneet puolisen vuotta omistusasunnossa. Tosin, tämä on kaksio. Ja minut on lomautettu. Eikä säästöjäkään ole ihan niin paljon kuin ideaalitilanteessa ehkä haluaisi :D Eli monta epäilystä ja epävarmuutta liittyy edelleen tähän... Silti on puhuttu, että nyt kesäkuussa aletaan yrittämään.
Onko tämä ihan "normaalia" että ajatus vauvasta on aina ollut suloinen ja ihana, ja nyt kun suunnitelma realisoituu, pelottaa ja on epävarma olo?! Tiedän, että pärjäämme ja tiedän, että nautin varmasti vanhemmuudesta 100%... silti välillä mieleen pomppaa epävarmuus, jännitys, huoli. Onko tilanne kuitenkin liian epävakaa? Pitäisikö tililtä löytyä 50 tuhatta "vauvasäästöjä" ennen kuin uskaltaa? ...tuskin.
Mun miehelle koko ajatus vauvasta on aina ollut 100x pelottavampi kuin mulle ja hän ei ole aikaisemmin ollut lainkaan valmis vauvaan. Nyt hän kypsyy koko ajan enemmän ja enemmän ja uskaltaa jo lähteä yrittämään. Tuntuu kuitenkin, että mun voimavaroista paljon menee hänen tukemiseen ja rohkaisuun. Kuka rohkaisisi minua? Samaistun Henna_inna1 viestiin:
Henna_inna1 kirjoitti:
Meillä mies aina kuumeillut enemmän, mutta se ei tunnu ollenkaan miettivän tätä yritysprosessia. Ei oikeen osaa puhua siitä tai suhtautua omaan tiedonnälkääni ja pelkoihin mitenkään, hän vaan odottaa vauvaa ja perhe-elämää. Onko teillä muilla myös ollut näin? Ollaan kai miehen kanssa vaan tosi erilaisia, itse haluan puhua ja ottaa selvää kaikesta ja raskaus tietysti koskettaa näin alkuun mua enemmän, mutta silti miehen "välinpitämättömyys" ärsyttää vähän. Tämä oma jännitys ja odotus tuntuu aika yksinäiseltä kun sitä ei voi kunnolla jakaa sitä, onneksi te olette täällä!
Olen itse samanlainen - haluan ottaa selvää, lukea, tietää kaiken mahdollisen asiasta. Ja pohtia asioita monelta eri kantilta. Mies taas on todennut, että ok, yritetään. :D Välillä tuntuu, että jään yksin pohdintojeni kanssa. Olen yrittänyt hakea vertaistukea, mutta koen, ettei ihan samanhenkisiä ihmisiä ole löytynyt. Tai enemmänkin kyse on siitä, että en ole löytänyt vielä sellaisia vertaisia, jotka pohtii samoja asioita ja joita mietityttää samat kysymykset!
Mielenkiintoista että täällä puhuttiin lämmön seurannasta. Olen itse käyttänyt reilu vuoden ajan ns. luomuehkäisyä. Seuraan sekä valkovuotoa että aamulämpöä, jonka mittaan kielen alta. Hedelmällisinä päivinä käytössä on toki ollut kondomi. Ollaan tykätty tästä menetelmästä ja toisaalta raskauden suunnitteluun on vain plussaa, että tunnen kiertoni ja kehoni hyvin.
Joskus harvoin jopa luteaalivaihe voi pidentyä, ilman että olisi raskaana... Luteaalivaihe on siis ovulaation ja seuraavien kuukautisten alkamispäivän välinen aika kierron lopussa. Mulla on joskus venynyt ehkä 3 päivällä luteaalivaihe, mutta jos mennään 4pv tai yli niin kuulostaa jo erikoisen pitkältä ajalta. Siis tarkoitan sitä, että silloin epäilisin ehkä jo pienesti raskautta. Miten sun kävi, tuliko plussa?
Kyllä voi vaikuttaa, eikä se erityisen alkukantaistakaan ole. Pienikin stressi voi myöhäistää ovulaation tai ovulaatio voi jäädä kokonaan väliin. :(