pilvi83

Kiva, Äiti1983, kun jaksat alkaa päivittelemään esittelypinoa.:)



Tänään tuli "korkattua" pipari- ja torttukausi avatuksi. Leivottiin esikoisen kanssa vähän syömisiä kerhon pikkujouluja varten. Tulipas pitkästä aikaa niin ihana jouluntuoksu.:)



ON: Unettomuus on alkanut vaivata täälläkin (joillakin muilla oli samoja ongelmia). Lähes joka yö oon herännyt aamuyöstä 2-3 välillä ja sitten pyörinyt valveilla pari-kolme tuntia. Välillä vauva pitää hereillä jumppasarjoillaan, mut ei sekään aina tuolloin aamuyöstä hereillä tunnu olevan, että liikehdinnän syyksi voisi valvomisen laittaa. Ehkä elimistö alkaa jo nyt valmentautua yöheräilyyn. Ainakin esikoista odottaessa kävi just niin, että kun kuvittelin vähän kerääväni unta varastoon ennen vauvan syntymistä (ihan kuin se varastoon nukkuminen oiskin mahdollista...), niin vaan alkoi yöheräilyt jo muutama kuukausi ennen synnytystä. Että onpahan sitten valmiiksi naatti olo kun vauva vihdoin tulee maailmaan.



Mä olen tätä vauvaa varten ostellut kaupasta pari pientä unisex-bodya, samoin kuin kirppariltakin tarttui mukaan vähän pieniä vaatteita sekä unipussi, kun se maksoi vaivaisen euron. Esikoinen ainakin on ollut sellainen peitonpotkija, että kokeillaan nyt seuraavalle josko tuosta pussista olisi apua, jos sattuu olemaan yhtä levoton tapaus. Myös kapaloliinan olen suunnitellut hankkivani, mut en ole ehtinyt sellaisten tarjontaan vielä yhtään perehtyä. Niin ja sitten ostin pari villavaippakuorta sekä lankaa, että täytyisi viimeistään joulukiireiden hälvettyä yrittää neuloa itsekin vaippakuoria. Niin ja seisomalauta löytyi esikoista varten myöskin kirppikseltä, että sellainenkin on hankittu vaunuihin. Muuten tarvikkeita ei juuri tarvitse haaliakaan, kun esikoiselta tulee kaikki perusjutut perintönä.



Maanantain neuvolaa odottelen ihan mielenkiinnolla. Mua alkaa nykyään aina huimaamaan, jos olen vähänkin pidemmän tovin saunassa. Mietin, mahtaisko huimaus johtua verenpaineiden heittelystä? Ihan kiva päästä mittuuttamaan ne.



Leppoisaa illanjatkoa!



Nasuliini ja Skepi 22+4

Nimim: Nasuliini

LA: 24.3.

Monesko lapsi: 2

Asuinpaikka: Keski-Suomi

Oma ja mieheni ikä: 25/34

Synnytyssairaala: KSKS

Ekassa raskaudessa vasta 22+jotain, tällä kertaa 16+2. Tässä raskaudessa mieskin tunsi potkut jo 17+4, että huomattavasti aikaisemmin kuin edellisessä raskaudessa (rv:n 23 jälkeen).

Meneepäs viikot vauhdilla eteenpäin... Mutta kiva niin.:)



Tänään oma olo on ollut aika vaihteleva. Oksensin monen viikon paussin jälkeen (pieni muistutus siitä, että se sit on edelleen yhtä inhottavaa kuin ennenkin...). Liekö paha olo aiheutunut liiasta rehkimisestä, sillä siivoilin tänään vaikka kuinka monta tuntia. Nyt vointi on taas mitä mainioin ja on ihanaa nauttia aikaansaannoksestaan, siis hetkellisesti siististä kodista.



Lapsiluvusta: Me ollaan aikaisemmin puhuttu miehen kanssa, et ehkä kolme lasta ois mukava määrä. Tosin luku voi hyvin jäädä kahteenkin, ainakin jos tämä seuraava on yhtä huono nukkumaan ja kova itkemään kuin esikoinen... Mut mistä sitä tietää, mitä kohtalo tuo tullessaan.



Itselläni ensimmäinen synnytys oli nopeahko. Supisteluja alkoi tulla illalla 22 aikaan, säännöllisiksi muuttuivat 02 tienoilla, sairaalaan tunnin ajomatkan päähän saavuimme kuudelta ja lapsi oli ulkona vähän yli kahdeksan aamulla. Ehdin henkäistä muutaman kerran ilokaasua, mutta muuta kivunlievitystä ei ehditty edes harkita. Kivut olivat viimeisen tunnin ajan kovia, mutta kuitenkin juuri ja juuri siedettävissä. Jos seuraavakin vauveli syntyy samaan tyyliin, niin en luultavasti halua lääkkeellistä kivunlievitystä. Mutta sen näkee sitten... Pikkuhiljaa synnytys on alkanut mietityttää ja vähän jännittääkin, vaikka eka kerrasta ihan positiivinen kuva jäikin. On se tilanne kuitenkin niin outo ja ainutlaatuinen.



Nyt saunaa lämmittämään ja viikonlopun viettoon...



Nasuliini ja Skepi rv 21+3

Ärsytys meinaa iskeä, kun kirjoitin pitkät stoorit ja sitten "keskustelu on hetkellisesti pois käytöstä". AAARGH!



Noh, koitan kirjoittaa lyhennetysti samat asiat uudestaan.



Isille kannettiin tänään aamupala ja lahja sänkyyn. Ihanaa, kun esikoinenkin (2,5v.) alkaa jo ymmärtää jotain tällaisista juhlapäivistä. Lahjaa ja korttiakin se kiikutti ihan täpinöissään isin luo. Kakkukahvit juotiin äsken, ja nyt isukki ja tyttö ovat päikkäreillä ja itselläni on harvinaislaatuinen oma hetki. Kivaa!



Neuvoloita on ollut mulla tähän mennessä kolme, lisäksi yksi lääkäri ja yksi (ja ainut) ultra. Alkuun neuvolakäyntejä on n. kuukauden välein ja lopussa parin viikon välein.



Kylläpäs jotkut ihmiset osaavatkin laukoa järkyttäviä kommentteja liittyen raskaanaolevien ulkonäköön. Mun kohdalle ei tuollaisia ole osunut. Ekassa raskaudessa moni kummasteli pientä mahaani (omasta mielestä se kyllä oli ihan iso), mutta mitään negatiivista en muista raskauteen liittyen kuulleeni.

Tämä seuraava asia ei varsinaisesti liity tuohon ulkonäköjuttuun, mutta sisältyy ehkä noihin "typeriin kommentointeihin", nimittäin muutamalta taholta oon saanut kyllä kuulla kysymyksen "oliko se (=raskaus) vahinko?", mikä mun mielestä on aika pöyristyttävä kysymys, varsinkin kun me miehen kanssa ollaan oltu (ja oltiin jo esikoista odottaessa oltu) useampia vuosia yhdessä.



Sitten kommenteista lapsen sukupuoleen liittyen. Tässä raskaudessa ei mitään arvailuja ole vielä kukaan esittänyt (emme siis aio itsekään selvittää sukupuolta etukäteen), mutta esikoista odottaessa useampi ihminen tuntui ajattelevan, että eskoisen PITÄÄ olla poika. Meitä esimerkiksi onniteltiin raskauden johdosta sanoilla "Ja poikalapsi tulkoon". Oma mummoni kysyi äidiltäni tyttömme synnyttyä, että oletko nyt pettynyt, kun ei tullut poikaa... Musta noi kommentit on vähän tökeröitä, mut kai ne pohjaituu osittain niihin vanhoihin ajatuksiin, että (esikois)poika turvaa sitten aikanaan vanhemipiensa vanhuuden tms... Mielenkiintoista...



Kävin eilen tapahtumassa, jossa oli esittelyssä ja myytävänä kaikenlaista kantoliinoihin ja kestovaippoihin liittyvää. Ostin vaippakirppikseltä pari käytettyä vaippaa ja uutena kokeeksi yhden merinovillaisen vaippakuoren ja siihen sisukset. Esikoisen kanssa osittaiskestoiltiin jossain vaiheessa, ja niin ajattelin yrittää tämän seuraavan kohdallakin, jos vaan voimavarat ja viitseliäisyys antavat myöten. Mut katsoo nyt.



Omasta olosta tähän loppuun vielä sen verran, että muuten olo on mitä mainioin, mutta selkä on mullakin alkanut pikkuhiljaa ilmoitella itsestään kipuilemalla. Otinkin tänään edellisen raskauden aikana hankitun tukivyön käyttöön, eikä se ainakaan pahitteeksi tunnu olevan.



Hyvää isänpäiväsunnutain jatkoa vaan kaikille



Toivotteleepi

Nasuliini ja Skepi rv 20+5 (yli puolivälin täälläkin, jihuu!)