pilvi83

Meidänkin poppoolle pukkas sitten flunssa päälle alkuviikosta. En muistanutkaan miten kurjaa tää sairastaminen on, mutta johan tässä onkin oltu ihmeen terveinä monta kuukautta. Harmi vaan, kun tulevaksi viikonlopuksi olisi varattuna pieni kylpyläreissu itselle, esikolle ja mummulle (äidilleni), ja nyt se todennäköisesti joudutaan perumaan. Ellei nyt sitten olo yllättäen kohene.



Flunssasta johtuen yöunet on olleet vieläkin tavanomaista katkonaisemmat, mutta aika huonostihan mä olen nukkunut jo monia viikkoja. Yökukkuja siis ilmoittautuu täälläkin.



Tässä raskaudessa mies ei ole ollut kertaakaan neuvola- ja lääkärikäynneillä mukana työkiireiden vuoksi, enkä minäkään ole häntä juuri mukaan kaivannut, kun käynnit ovat olleet tässä toisessa odotuksessa niin lyhyitä. Esikoista odottaessa mies oli mukana parilla neuvolakerralle.



Ja vielä noista vauvanvaatteista: itse tykkäsin esikoisella kans eniten kietaisubody+puolipotkarit-yhdistelmästä (kuten moni muukin). Musta taas ne "venepääntielliset" bodyt oli huonoja, kaula-aukko alkoi sellaisessa helposti lerpattaa. Esikoisella mulla oli 50-56 kokoisia vaatteita ehkä joku 5-6 kappaletta kutakin vaatetta, ja ihan hyvin ne muistaakseni riittivät jo silloin (tosin pesukone pyöri varmaan n. joka toinen päivä). Nyt kun tietää, minkä mallisista vaatteista itse tykkää, olen ostellut kirpparilta aika monta kietaisubodya ja muutamat puolipotkarit lisää, ja arvelen että nyt pärjätään hyvinkin. Aika nopeasti tosiaan lapsi kasvaa ulos noista pienikokoisista vaatteista, varsinkin jos syntyy vähänkin isompikokoisena.



Hyviä vointeja kaikille!



Nasuliini ja Skepi rv 32+2

Hui miten hirveästi teillä alkukuun odottajilla noita viikkoja jo onkaan! Eiköhän ensimmäinen maalismamma lähiviikkoina jo pääse/joudu tositoimiin...



Itselläni oli aamulla taas neuvola. Vaki-terkkari oli sairaslomalla ja sijainen oli aikamoinen hösöttäjä, vaikkakin parissa asiassa tarkkakin. Oli kiva kun se tunnusteli mahan suht. läpikotaisin ja kertoi tarkasti missä kohdalla ja miten päin arveli vauvan olevan (vakiterkka ei ole maininnut kuin pään paikan) . Raivotarjonnassa pitäisi vauvelin olla. Arvot olivat ok. Paino oli (mukamas) kahdessa viikossa laskenut 100g, (lähtöpainosta +6,4kg). Vähän ihmetyttää, kun tuo paino ei ole noussut tuon enempää, kun syön kuitenkin jatkuvasti kuin hevonen... Toki olen iloinen että ei ole mitään ongelmaa tuon painonnousun kanssa.



Mäkin tykkäisin käydä uimassa, mut meidän kaupungissa on uimahalli remontissa ja kauemmaksi ei ole tullut lähdettyä. Esikoista odottaessa kävin kerran-pari viikossa polskuttelemassa siihen viimeisen lääkärin paikkeille, jonka jälkeen en tulehdusvaaran ja uimapuvun pieneksi jäämisen vuoksi enää mennyt. Uiminen kyl tuntui auttavan niihin silloin vaivanneisiin selkävaivoihin.



Mä ostin Huuto.netistä mm. kestovaippoja ja pari erilaista kantoliina esikoista odottaessa. Nyt tälle tulokkaalle en ole mitään tainnut sieltä ostaa, mutta Tripp Trapp -syöttötuolia oon sieltä säännöllisesti käynyt metsästämässä. Eipä ole vielä mieleistä osunut kohdalle.



Nyt syömään iltapalaa, taas nälättää!



Nasuliini ja Skepi 32+6

Voi ihanuus!

Meillä on ollut koko esikoisen olemassaoloajan (2v8kk) kipakoita keskusteluja ja pitkiä pohdintoja farmariauton hankkimisesta. Mies lupasi joskus vuosi sitten, että sit jos meille tulee toinen lapsi, niin vaihdetaan farmarimalliin.

Meillä kun on miehellä sellainen kuorma-autoksi reksiteröity pakettimallinen kulkupeli, jota itse en saa pelkällä hlö-autokortilla ajaa, niin ollaan sit oltu tähän mennessä usein mun vanhempien (jotka onneksi asuu lähellä) auton varassa, jos mun on jonnekin pitänyt päästä yksistään, kahdestaan esikoisen kanssa tai muuten vaan perheenä niin että mä olen ollut ratissa.

Jo yhden lapsen kanssa mua on tuskastuttanut se, että porrasperäiseen "pikkuautoon" meidän vaunut eivät ole mahtuneet purkamatta. Vaunukoppa piti laittaa takapenkille ja runko-osa ilman pyöriä takakonttiin. Nyt toisen lapsen kanssa autoon ei olisi sitten juuri muuta enää mahtunutkaan, joten eilen vihdoin päästiin autokaupoille ja saatiin ostettua farkku-mitsu. Vaihtoehtona kun oli joko ostaa pienempään tilaan menevät yhdistelmävaunut tai tilavampi auto. Huvittavaa sinänsä, että pari tonnia suunniteltujen vaunujen hintaan lisäämällä saatiin nyt ostettua se auto. Et hyvänhintaisia vaan nuo uudet vaunut on... Tokihan auto tuo paljon lisäkuluja toisin kuin rattaat olisivat tuoneet, ja vanhemmista autoista ei koskaan tiedä, milloin ne jättää tienpäälle, mutta jospa tämä kaara nyt kuitenkin palvelisi meidän tarpeitamme.



AnniHelena ainakin kirjoitti paniikin hiipimisestä mieleen synnytyksen lähestyessä. Mulla on ihan samanlaisia mietteitä. Esikoinen kun on ollut enemmän ja vähemmän uhmakas koko syksyn ja tän alkuvuoden, niin erityisesti pelkään omaa jaksamista ja hermojen kiristymistä äärimmilleen sitten kun talossa on toinenkin kaitsettava. Myös minä mietin, osaanko enää hoitaa vauvaa ja miten jaksan yöheräämiset ja kuinka hoidan molempien lasten pukemiset ja syöttämiset jne, kun välillä meinaa olla yhdenkin lapsen kanssa sellaista taistelua juuri nuo asiat... Kyllähän sitä varmasti vaipanvaihtotaidot sun muut palautuu äkkiä mieleen ja muista arkisista ongelmista selviytyy kun on pakko ja huomaa pävien kuluessa, mikä on järkevä toimintatapa. Voin vain ihmetellä, miten te suurperheelliset saattekaan arjen pyörimään vaikka viiden tai kuuden tenavan kanssa!



Oma olo on hyvä, joten eipä siitä sen enempää. Hassua muuten, miten nopeasti mun mieli on alkanut jo kullata muistoja liittyen tuohon alkuraskauden pahoinvointiin. Välillä pitää oikein miettiä, että oonko mä tosiaan ollut huonovointinen? Oliko se mukamas niin kamalaa? No olihan se, mut sitä tuskaista oloa en onneksi enää pysty kuvittelemaan kovin konkreettisesti. Ja vielä joku kuukausi sitten sitä välillä mietti, miksi oli koskaan raskaaksi tullutkaan, kun olo oli niin tukala. Siitäkin on vaan selvitty. Tsempitystä vaan kovasti erilaisista vaivoista kärsiville!:)



Nyt ruuanlaittoon. Tässä tietokoneella on vierähtänyt jo ihan luvattoman pitkä tovi.



Nasuliini rv 32+2

Mies ja tenava lähtivät mummulaan ja viipyvät toivonmukaan ainakin neljä-viisi tuntia, joten mulla on pitkästä aikaa vähän omaa aikaa kotosalla. Äsken juuri kotiuduin kippisreissulta, mukaan tarttui parisängyn päiväpeiton (tosin meidän sänkyymme liian pieni) + 2 tyynynliinan setti, joka sattui sopimaan just kivasti meidän makkarin väreihin. Tyynyt kelpaa sellaisenaan, ja peitosta ajattelin tehdä pinnasänkyyn reunasuojat ja esikolle päiväpeiton. Kun nyt sisustamisen makuun oon päässyt...;)



Sairaalakassin sisältöä en ole vielä hirveästi miettinyt, mutta ainakin mukaan voisi lähteä hammastahna ja -harja, hiusharja, shampoo ja hoitoaine, huulirasva, kosteusvoide, kotiutumisvaatteet itselle (viimeksi kotiuduin niillä äitiyshousuilla, joilla olin mennytkin sairaalaan, ja nehän meinasivat pudota päältä kun kaikki raskauskilot jäivät sairaalaan. Tällä kertaa varaudun paremmin ja otan normaalimmat vaatteet jo kassiin), varmaan yhdet imetysliivit, kotiutumisvaatteet vauvalle, puhelimen laturin, kameran+varaparistot, kynän ja vihkon (viimeksi tuli pidettyä vähän päiväkirjantapaista ensimmäisistä päivistä, ja niitä onnen ja avuttomuuden sekaisia tekstejä on ollut ihan hauska lukea jälkeenpäin..). Lisäksi kassiin pitäis pakata pieni lahjapaketti, jonka esikoinen saa sit vauvalta, kun tulevat isukin kanssa meitä katsomaan ekaa kertaa. Aateltiin, että näin uudesta tulokkaasta voisi jäädä positiivinen ensivaikutelma. Saa nähdä, onko mitään hyötyä... Tällaisia kassintäytteitä tuli nyt äkkiseltään mieleen.



Sänkytouhuista vielä... Meillä peittoja heilutellaan aika samaan tyyliin kuin ennen raskauttakin, tosin itse en panisi pahakseni vaikka touhuiltais useamminkin, mutta mies tuppaa olemaan pitkien työpäivien ja muiden hommien jälkeen niin väsynyt, ettei ole läheskään aina sillä tuulella, kuin mä olisin. Jonkun kerran oon ottanut itseeni tuosta, kun tuntuu etten kelpaa miehelle, vaikka kyse ei (kai) siitä olekaan. Eihän sitä itsekään ajattele rättiväsyneenä ensimmäisenä sänkyhommia, mut sitä ei aina saa pidettyä mielessä, kun illasta iskee sellainen hellyyspula. Tosi tyhmäähän tuollaisesta asiasta on loukkaantua.



Mut joo, nyt pitää lähteä tekemään noita omia hommia, kun kerran ei ole esikko roikkumassa jalassa. Viikonlopun jatkoja vaan kaikille!



Nasuliini ja Skepi 31+4

Olipas tullut monta viestiä heti alkuviikosta, kun jäi eilen koneellakäynti väliin. Sainkin pienen tovin lueskella noita läpi... :)



Sallap84:lle tervetulotoivotus!



Eilen oli neuvola 5 vk:n tauon jälkeen. Erityisesti painonnousu näin joulun ja päälle jääneen herkutteluvaihteen jälkeen hirvitti, mutta eipä huolta ollutkaan. Reilu 500g lisäystä per vk, yhteensä 6,5kg ennen raskautta olleeseen painoon. Kohdunpohjankorkeus 28 cm kulki ihan keskikäyrällä. Hb oli noussut 127:ään rautalääkkeen voimin (viimeksi 121). Verenpaineen alapaine oli neuvolatädin mielestä vähän korkeanpuoleinen (129/85), kuten mulla lähes aina neuvolassa mitatessa, mutta ei siitäkään sen enempää huomautettavaa, kun takan oli vähän huonosti nukuttu tö ja kotimittarilla noi paineet on olleet aina alhaiset.. Vauvan pää kuulemma tuntuu alhaalla, että olisi nyt raivotarjonnassa, mutta tilaa on kuulemma varmasti vielä heittää toisinpäinkin, jos sille päälle sattuu. Olo on ollut oikein hyvä, vaikkakin jo tuhdinpuoleinen, joten kaikki siltäosin hienosti.



Mä kokeilin sormustestiä, ja jos idean oikein ymmärsin niin poikaa se ennustais. Jospa pitäisi paikkaansa... Itsellä on ollut välillä liiankin vahva poikaolo, ja oon yrittänyt muistuttaa itselleni että voi se tyttökin olla... Meillä ei siis sukupuolesta tietoa.



Täälläkään ei vielä ole hirveää hinkua saada vauvaa pihalle masusta, sillä just eilen tein vähän listaa hommista, mitä ois hyvä toteuttaa ennen synnytystä, ja aika paljon olisi vielä tehtävää. Kaappeja on meilläkin raivattu pikkuhiljaa jo pari viikkoa oikein urakalla ja siirretty huonekaluja paikasta toiseen, jotta saatiin pinnasänky mahtumaan makuuhuoneeseen sänkyrivin jatkoksi (nukumme siis koko perhe samassa huoneessa), ja vauvanvaatteet ja muut tarvikkeet mahtumaan yhteen komeroon. Pinniksen tosiaan kokosin viikonloppuna, ja hoitopöydänkin taidan tuoda jo lähipäivinä paikalleen, että saan vaipat ym. vermeet paikoilleen pois jaloista pyörimästä. Pieniä vaatteita oon pessyt ja järjestellyt valmiiksi kaappiin. Olenkohan vähän ajoissa liikkeellä...;) No, vau-kirjan odotusvihkosessakin luki tämän viikon kohdalla isälle-osiossa, että miehen täytyy suostutella vaimoa pakkaamaan sairaalakassi. Et kai tässä pikkuhiljaa voi alkaa paikkoja kuntoon laittamaankiin, jos kerran kassikin saisi jo olla valmiina.



Nyt ei tule muuta kirjoitettavaa mieleen. Ja johan tässä tuli aika pitkä romaani rustattuakin.

Hyviä vointeja!



Nasuliini ja Skepi 31+0