pilvi83

Heti alkuun onnittelut Mimmiu uuden perheenjäsen johdosta!



Minäkin luin jännityksellä Äiti1983:n synnytyskertomuksen. Ihanaa tosiaan että miehesi ehti mukaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin.:)



Mites Iiiik, helpottiko outo olo?



Kestovaipoista: esikoisella käytettiin kestovaippoja osittain kertakäyttöisten rinnalla siihen asti kun tyttö oli n. 1,5 vuotta. Alkuun meillä oli muutama taskuvaippa sekä sisävaippa+pul-kuorinen kuorivaippa -yhditelmiä, mutta niiden sisä+ulkovaippa-systeemien kanssa en oikein päässyt sinuiksi. Sittemmin kuulin ettei vastasyntyneellä kannattaisi edes käyttää käyttää tuollaisia pul-vaippoja, kun iho on vielä niin herkkä ensimmäisinä kuukausina. Nyt olenkin sitten ostanut ja tehnyt muutamat villavaippahousut ja ä-pakkauksen vaippojen lisäksi haalinut muutaman sisävaipan lisää, ja toivon että ne toimisi.



Tänään mahaa on vihlonut vähän väliä oudosti, mutta eipä kai tuo mitään kummempaa tarkoita kun kipu (tai voiko sitä edes kivuksi kutsua) on niin laimeaa eikä supistuksia tai muuta juuri ole.



Jaksamista kärsimättömille! Odottavan aika on valitettavasti välillä turkasen pitkä...



Nasuliini 37+0

Lämpöiset onnentoivotukset Äiti1983:lle pikkuprinsessasta!



Tänään oli viimeinen neuvolalääkäri. Totuttuun tapaan se oli taas reilun tunnin myöhässä. Arvot ym. olivat kohdallaan. Paino oli noussut 800g viikossa, mutta edelliset kerrat se on mennyt alaspäin, joten ei huolta. Kohdunsuu pehmeä ja kiinni vielä, että eipä taida olla meidän napero vielä hetkiin syntymässä. Nyt sitten täytyy ravata viikon välein tuolla viimeisissä neuvolatarkastuksissa.



Hyvää meidän kuukautta minunkin puolestani!



Nasuliini 36+6

Pikkanen09: en valitettavasti osaa sanoa, pitäiskö jo huolestua kun ripulia on ollut noinkin monta päivää, mutta omasta kokemuksesta voin kertoa että mulla meni esikoista odottaessa synnytystä edeltävänä yönä maha ihan kuralle ja juoksin vessassa ripuloimassa monta kertaa. Jostain oon kuullut että joillakin odottajilla toimisi suoli juuri ennen synnytystä hyvin, että se olisi elimistön oma tapa poistella "esteet" vauvan tieltä. Tässä raskaudessa mulla on ollut viime viikkoina satunnaisesti vatsa löysällä, tosin aina vain päivän korkeintaan kerrallaan, ja aina alan miettiä että jokohan synnytys on lähellä. Tähän mennessä ripulointi on varmaan johtunut lähinnä syömästäni ruuasta, toisin sanoen liikaa herkkuja noina päivinä.



Mammutterille kestämistä vesivahingon keskellä!



Ja jaksamista synnytystä jo kovasti odotteleville. Pikkuhiljaa alkaa omakin olo käydä vähän kärsimättömäksi, vaikka ainakin viikon saisi vauva vielä mahassa pysyä. Meillä nimittäin olisi kaveriporukan tyttöjenilta ensi perjantaina, ja sinne olisi kiva vielä päästä ystäviä moikkaamaan ennen vauvatohinoita.



Voikaahan paksusti!



Nasuliini 36+4

Jostain syystä lähettämäni viesti ei tullut näkyviin, vaikka numeroiden (25/26) mukaan yksi viesti lisää listaan tulikin. Kokeilen uudestaan...



Voi tokkiinsa! Huonosti nukuttu yö jälleen takana ja silmät meinaa painua välillä väkisinkin kiinni. Ilma on kuitenkin ihanan aurinkoinen, se piristää mieltä. Oltiin aamupäivällä esikoisen kanssa ottamassa vähän tuntumaa luistimiin ja jäähän, eihän tälläisellä säällä kannata sisälläkään istua jos vaan ulos pääsee.



Väsymystä lukuunottamatta olo on ihan hyvä. "Alakerrassa" vihloo välillä, kai se vauva siellä alkaa pikkuhiljaa laskeutua alemmas asemiin.



Taisi olla Kaisa_kissa, joka kirjoitti ettei ensimmäistä lasta odottaessa oikein tiedä mihin varautua vauva-arkea ajatellen. Mulla oli kolme vuotta sitten ihan samat fiilikset, ja näin jälkikäteen voin tunnustaa että odotukset olivat vähän turhan ruusuiset. Vaikka olin esim. yrittänyt asennoitua siihen, että vauvan kanssa eteen tulee huonosti nukuttuja öitä, en todellakaan tajunnut miltä se väsymys oikeasti tuntuu jos vauva herääkin 15 min - 2 tunnin välein kuukausia.



Ja vaikka tiesinkin että koliikkia tai vastaavaa voi tulla eteen ja jotkut lapset itkevät enemmän kuin toiset, niin miten raskaalta se avuttomuus ja tietämättömyys voi tuntua, kun vauva huutaa joka ilta monia tunteja viikkotolkulla ilman näkyvää syytä (meillä iltahuudot alkoivat 3,5kk:n iässä, siis kun tyypillisin koliikki-ikä oli jo ohitettu, eikä 1,5 kk:n itkumaratoneille löytynyt mitään sen parempaa syytä).



Ja mä kuvittelin etukäteen tekeväni pitkähköjä lenkkejä vauvan kölliessä tyytyväisenä vaunuissaan, mutta kas, meidän neitipä ei ollutkaan vaunuissa viihtyvää sorttia hereillä ollessaan, ja nukahtaminen taas ei käynyt napista painamalla: koskaan ei tiennyt simahtaako lapsi 2 minuutin vai 1 tunnin vaunuajelun/kanniskelun jälkeen. En halua pelotella tai maalata piruja seinille, mutta on tietysti hyvä tiedostaa että asiat voivat mennä aika eri tavalla kuin on pienessä mielessään kaavaillut. Tällä kertaa luulen että mulla on vähän realistisemmat käsitykset siitä mitä on odotettavissa. Tulevaa vauva-arkea odotankin paitsi iloisella jännityksellä, myös pelonsekaisin tuntemuksin.



Aurinkoista viikonjatkoa!



Nasuliini ja Skepi 36+1

Voi tokkiinsa! Huonosti nukuttu yö jälleen takana ja silmät meinaa painua välillä väkisinkin kiinni. Ilma on kuitenkin ihanan aurinkoinen, se piristää mieltä. Oltiin aamupäivällä esikoisen kanssa ottamassa vähän tuntumaa luistimiin ja jäähän, eihän tälläisellä säällä kannata sisälläkään istua jos vaan ulos pääsee.



Väsymystä lukuunottamatta olo on ihan hyvä. "Alakerrassa" vihloo välillä, kai se vauva siellä alkaa pikkuhiljaa laskeutua alemmas asemiin.



Taisi olla Kaisa_kissa, joka kirjoitti ettei ensimmäistä lasta odottaessa oikein tiedä mihin varautua vauva-arkea ajatellen. Mulla oli kolme vuotta sitten ihan samat fiilikset, ja näin jälkikäteen voin tunnustaa että odotukset olivat vähän turhan ruusuiset. Vaikka olin esim. yrittänyt asennoitua siihen, että vauvan kanssa eteen tulee huonosti nukuttuja öitä, en todellakaan tajunnut miltä se väsymys oikeasti tuntuu jos vauva herääkin 15 min - 2 tunnin välein kuukausia.



Ja vaikka tiesinkin että koliikkia tai vastaavaa voi tulla eteen ja jotkut lapset itkevät enemmän kuin toiset, niin miten raskaalta se avuttomuus ja tietämättömyys voi tuntua, kun vauva huutaa joka ilta monia tunteja viikkotolkulla ilman näkyvää syytä (meillä iltahuudot alkoivat 3,5kk:n iässä, siis kun tyypillisin koliikki-ikä oli jo ohitettu, eikä 1,5 kk:n itkumaratoneille löytynyt mitään sen parempaa syytä).



Ja mä kuvittelin etukäteen tekeväni pitkähköjä lenkkejä vauvan kölliessä tyytyväisenä vaunuissaan, mutta kas, meidän neitipä ei ollutkaan vaunuissa viihtyvää sorttia hereillä ollessaan, ja nukahtaminen taas ei käynyt napista painamalla: koskaan ei tiennyt simahtaako lapsi 2 minuutin vai 1 tunnin vaunuajelun/kanniskelun jälkeen. En halua pelotella tai maalata piruja seinille, mutta on tietysti hyvä tiedostaa että asiat voivat mennä aika eri tavalla kuin on pienessä mielessään kaavaillut. Tällä kertaa luulen että mulla on vähän realistisemmat käsitykset siitä mitä on odotettavissa. Tulevaa vauva-arkea odotankin paitsi iloisella jännityksellä, myös pelonsekaisin tuntemuksin.



Aurinkoista viikonjatkoa!



Nasuliini ja Skepi 36+1