PikkuE

Mun tietoja voi päivitellä siten että LA 19.9, ikä 32, paikkakunta Keski-Suomi, 2 raskaus. 

Täällä jotenkin tuskainen olo, tekisi mieli tehdä lisää testejä, mennä johonkin ultraan tai jos kuulisi edes sydänäänet.. Ihan kun raskaus ei olisikaan totta. Todella omituista! Hengästymistä myös täällä, samoin vatsaa nippailee edelleen. Alavatsa on ihan turvonnut, tänään piti olla farkkujen napit auki. Yritän kiinnittää huomiota syömiseen, ekasta painoa tuli 21 kg, vaikka liikuin koko raskauden ajan paljon. En halusisi nyt todellakaan samoja kiloja, on paljon helpompi olla ilman noin suurta lisäpainoa. Olen vaan mahdoton syömäri ilman raskauttakin. Liikkua meinaan, kuntosaliohjelmaa laitan vähän uusiksi, meinaan myös joogata, ainakin kotona. Halusisin jo kertoa kaikille.. 

Kiitos vinkeistä sekä lapsille kertomisen ja työasioiden suhteen. 

Mä olin eilen ratsastamassa ja pelotti ihan älyttömästi, pelkäsin että tipun ja sattuu jotain. Olin eileisen ihan tuskissani ja pelkäsin että menetän järkeni tässä touhussa. No, nyt on onneksi jo vähän rauhallisempi fiilis asioiden suhteen. 

Varasin just neuvolaan ajan, meinasi terkkari olla vähän hämillään kun kysyi aiempia raskauksia ja sanoin että 14 vuotta sitten :) Tajusin samalla että lasten ikäero on todellakin iso. Olen miettinyt blogin kirjoittamista, tuntuu että on niin paljon asioita, joita haluaisin jakaa tai ainakin kirjoittaa. Kirjoitatteko te blogeja, olisi kiva näydä lukemassa. 

Haraigoshi mulla tuli niukkaa haaleaa vuotoa viitisen päivää, vähän samantapaista. Lueskelin että se on ihan normaalia ja mulla tuli just menkkojen aikaan, joten kuuluu varmasti asiaan. Toivotaan niin! 

Plussasin juuri äsken!

Kamala olo kun ei voi puhua asiasta kenekään kanssa! Mies on reissussa, en halua sanoa asiaa puhelimessa ja ollaan sovittu että kerrotaan muille vasta sitten kun raskaus alkaa näkyä (miten sekin onnistuu???). Onneksi te olette täällä. 

Olin varma etten ole nyt raskaana, vaan menkat alkaa. Vatsaa juili ja rinnat turpoili, pientä turhuvuotoa on ollut nyt viisi päivää, ei mitään mainittavaa kuitenkaan. Juuri tämä kummallinen vuoto sai epäilemään lopulta raskautta. 

Alavatsaa juilii edelleen ja tuhrua on silloin tällöin, olen lukenut pääni pyörälle asiasta ja todennut että tämä ei ole vakavaa vaan kuuluu asiaan. Hyvä ystäväni sai juuri keskenmenon, yllättävän paljon vaikuttaa omaan päähän tällainen.

Kysymys teille, joilla on jo lapsia; milloin aiotte kertoa heille? Mä tietenkkn haluaisin kotona olla ja iloita asiasta ihan avoimesti, mutta en tiedä onko järkevää kertoa vielä lapsille... Tosin lapset tarvitsevat varmasti aikaa sopeutua ajatukseen, meillä ikäeroa tulee huimasti, omasta edellisestä raskaudesta on 14 vuotta. Miehellä on myös lapsi joka on hieman nuorempi, mutta 10 vuotta tulee täällä pieninkin ikäero olemaan. Ensimmäinen yhteinen on siis tulossa, pitkien ja kummallisten vaiheiden jälkeen. 

Miten te 3-vuorotyön tekijät, aiotteko / jaksatteko tehdä yövuoroja miten pitkään? Itsellä se tulee olemaan myös turvallisuus kysymys, joten kai asiasta on puhuttava pomon kanssa mahd pian. 

Kunnon aamuinen vuodatus täältä :) 

Toivotaan että kaikki pysyy mukana! 

Plussasin :)

Tästä kierrosta, josta olin jo pitkään varma että menkat alkaa. Ehkä se vatsan juiliminen oli sitten raskautta, juilii edelleen ja ilmeisesti kuuluu asiaan. 

Toivottavasti HAVU ja kaikki muutkin jäljellä olevat saatte plussan ja tavataan syyskuisissa odottajissa. 

Tuntuu olevan jännät paikat muillakin :)

Mulla on tänään kp 29 (aiemmin siis 21-27). Eikä edelleenkään mainittavia menkkoja. Nyt alkoi jännittämään...mitä jos sittenkin? Harmittaa vähän kun tää jännääminen alkaa ja kovasti meinaa lähteä intoilu lapasesta. Pitäisi vaan malttaa, kierto ei välttämättä ole vielä tasaantunut. Mahaakin nipistelee, eikö sekin kerro jo menkkojen tulosta? Huomenna on ehkä pakko kuitenkin testata,vaikka päätin etten testaile kun vasta kun päiviä on reilusti yli 30, mutta eikös 30 ole jo melkein sama asia? :)  edellisestä raskaudesta on aikaa 14 vuotta ja silloin nuorena 19 vuotiaana en paljon osannut tuntemuksia fiilistellä, joten en pystyi vertaamaan edelliseen. Enkö usko että kroppani toimii enää samalla tavalla muutenkaan.

Töihin pitäisi lähteä, mies on reissussa eikä kukaan tiedä asiasta, onneksi voin jakaa jännitystä tänne. 

Taidan olla omanapaisin kirjoittelija...