piippi81

Niin älyttömän harvoin tänne tunnun kerkeävän edes lukemaan mutta on ihana huomata miten aktiivinen ketju tämä on ja miten ihanasti täällä tsempataan toinen toista.Vähän päivitystä meidän tilanteeaeen...



Mulla on kierto lyhentynyt siten että viimeisen 6 kk aikana kierto on ollut 26-27-(28) päivää. nyt elellään kp 24,dpo ehkä 11.aloitettiin siis tämä yrittäminen 02/2012...eli onko tämä nyt sitten yk 6 ja seuraavaksi alkaisi 7..? oireita on ollut jonkin verran; vatsassa/nivusissa pientä paineen tunnetta,lämpö vähän koholla,etovaa oloa,hajut erittäin voimakkaita jne.. eli sellaisia hyvin tavallisia oireita.joka kierrossa onnistun itselleni kaikenlaisia oireita kuvittelemaan ja joka kierrossa ne menkat alkavat...viimeksi eilen aamulla testasin puhtaakin puhtaamman negan sekä ovulaatiotestillä että raskaustestillä..nyt pitäisi vain malttaa odotella sinne ensi viikon alkuun/puoleenväliin ennen seuraavaa testaamista ellei nyt kuukautiset ala ajallaan eli maanantaina tai tiistaina.



Pidän niin kovasti peukkuja teille kaikille että se plussa pian ilmestyisi testiin



halauksia teille



Piippi kp 24/26-27,dpo 11?,yk5

Yleistila hyvä, hoikka, Us. tavalliset, vaginassa tumma kuukautismainen vuoto. Palpaatiossa ei nyt aristusta. Kohtu on pieni, sivuilla ei poikkeavaa. Vaginaalisella ultraäänellä nähdään kohtu , jossa on n. 7mm paksuinen funduksessa ja kerviks-alueella ohuempi. Oikealla puolella pieni hemoraagiselta näyttävä kysta läpimitaltaan 23x19mm. Ei nestettä vapaassa vatsaontelossa."

Diagnoosina oli lääkäri vielä tuohon kirjeeseen laittanut "epäselvä raskaus".



Vapaasti kääntäisin tekstin näin:

Yleistila hyvä, hoikka, Ulkosynnyttimet tavalliset, vaginassa tumma kuukautismainen vuoto. Tunnusteltaessa/paineltaessa ei nyt aristusta. Kohtu on pieni, sivuilla ei poikkeavaa. (=esim munanjohtimet). Vaginaalisella ultraäänellä nähdään kohtu , joka on n. 7mm paksuinen kohdun yläosassa ja kohdunsuunalueella ohuempi. Oikealla puolella pieni vertavuotavan näköinen kysta (=nestetäytteinen rakkula) joka on läpimitaltaan 23x19mm. Ei nestettä vapaassa vatsaontelossa."

Diagnoosina oli lääkäri vielä tuohon kirjeeseen laittanut "epäselvä raskaus".

Olemme molemmat vm. -81. Esikoispoika aloittaa tokaluokan ja kaksostytöt täyttävät 5v. Minulla lähes kestona vauvakuume mutta vasta nyt tämän vuoden tammikuussa sain miehenikin ylipuhuttua että voisimme yrittää vielä yhtä (tai kahta)... ;-) Olen itse(kin)yrittänyt ajatella että tulee jos on tullakseen mutta kun ei se sisin ole sitä mieltä.. Se sisin haluaa että jotakin OIKEASTI tapahtuu eikä EHKÄ...



Meillä oli yksi kk jolloin ei tehty mitään koska minulla oli paha allerginen reaktio ja muutama ovis on mennyt ohi koska itse teen 3-vuorotyötä ja ovis on sitten osunut juuri keskelle valvomisia mutta muuten yritän kyllä miehelle vinkata silloin kun olisi otollisinta kun muuten on jotenkin niin vähän aikaa... Mulla suht lyhyen tuntuinen kierto kun on vain 26-28 päivää; ensin pari päivää tuhruttelua, sitten n. 5 päivää kunnon vuotoa ja sen jälkeen taas 2-4 päivää tuhruttelua... Tuntuu ettei ole aikaa muuhun kun siteen pitämiseen housuissa :-( Nyt sain viimeksi gyneltä cyklokapron reseptin jonka pitäisi vähentää vuotoa ja näin ollen myös tuhruttelupäiviä.

Toivoisin niin kovasti että jotakin tapahtuisi mutta sitten taas toisaalta haikea mieli kun ajattelen että tämä tulee olemaan viimeinen raskaus jota yritämme...



Mutta pidetään peukkuja kaikille kuumeilijoille!!!

Mielestäni tekstin kätilö puhui asiaa mutta hänen oma henkilökohtainen turhautumisensa paistoi voimakkaasti läpi. Nykyään yleinen ajattelumaailma on että kaiken pitää olla helppoa ja mutkatonta. Kaikesta täytyy itse saada päättää mutta vastuu sysätään toisaalle. Raskaus ja synnytys ovat aina naisen elämässä mullistavia hetkiä ja koska maaperä on vieras tulisi nainen kohdata hienotunteisesti. MUTTA naisen tulisi itsekin suhtautua tilanteeseen nöyrästi ja olla tietoinen siitä että on ihmisiä ja ammattilaisia jotka EHKÄ tietävät monista asioista enemmän kun hän itse JA että nämä ammattilaiset tekevät erinäisiä päätöksiä, eivät suinkaan naisen pään menoksi, vaan hänen ja vauvan hyväksi. Kivun kanssa olisi hyvä olla sinut ja omaa kehoa tulisi kuunnella jotta pystyy rauhallisemmin synnyttämään lapsensa mutta tämä ei suinkaan tarkoita synnytystä ilman kivunlievitystä!!! Ja nainen joka kokee tarvitsevansa kivunlievitystä tai joka pystyy paremmin halitsemaan kroppansa kivunlievityksen turvin EI tietenkään ole huonompi ihminen sen vuoksi. Pääasiahan on että vauva syntyy turvallisesti maailman. Usein vastasynnyttäneillä äideillä on tunne että he ovat kun katujyrän alle jääneitä tai että he ovat juuri maratonin juosseet, mutta jos KAIKKI sujuu hyvin (=synnytys ei ole järjettömän pitkä, äiti ei ole vuotanut normaalia enempää, vauva voi hyvin jne) ei ole syytä miksei äiti voisi hoitaa itse lastaan heti synnytyksen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö äiti saa viedä lasta hetkeksi kätilöiden hoitoon sillä aikaa kun hän itse käy esim suihkussa. Esim section jälkeen tulisi sectiohaavaa suihkutella suht usein jolloin itse ainakin mielummin vein lapset kansliaan siksi aikaa kun haavaa huuhtelin. Itse en käynyt kanttiinissa vaan mieheni toi sen mitä tarvitsin jota en siis osastolta saanut.



JA tupakointia en valitettavasti voi ymmärtää... Hoidan itse erilaisista vierotusoireista kärsiviä VIATTOMIA pieniä ihmistaimia ja minun ymmärrykseni raja menee itsekkyyden ja / tai välinpitämättömyyden kohdalla...

Tosiasia vain on se että kun on lapsen synnyttänyt tulee lasta hoitaakin. Ei oikeasti voi ajatella niin että menee vain synnyttämään lapsen koska yhteiskunta näin vaatii mutta muuten sitten jatkaa elämää kuten ennen ja odottaa että muut hoitavat lasta. Tottakai elämä muuttuu ja täytyykin muuttua koska nyt elämässä on aivan erilaiset asiat tärkeitä. Pääasiallinen kasvatusvastuu kuuluu vanhemmille, ja tarhan ja koulun tehtävä on tukea kotona tapahtuvaa kasvatusta...



No meninpäs nyt ihan ohi aiheen... Mutta siis pointtini on se että itse hoidetaan lapset ja apua pyydetään TARVITTAESSA. Kynnyksen avunpyyntöön ei tarvitse olla korkea mutta täytyy kuitenkin itse yrittää ensin. Elämää ei ole luotu helpoksi mutta kun niistä esteistä selviää edes joskus itse oppii sitä arvostamaan arjen pieniä iloja.

Minä olen himotestaaja mutta kuvaa ei ole kun ei mitään haamuja ole vielä näkynyt... Olisi ihana antaa miehelle tulevana tiistaina synttärilahjaksi plussatesti...peukkuja pidellään... Masussa ollut oudon lupaavia tuntemuksia jo 3-5 päivää...