Pieni_mutta_pippurinen

Mua ei vielä synnytys huoleta, toivottavasti vuoden lopulla olisi jo normaalit käytänteet ja puoliso saisi olla mukana alusta loppuun. Todella ikävää heille, jotka synnyttävät näinä aikoina 😕Jo sen puolison/tukihenkilön läsnäolo on niin valtavan tärkeää ja rauhoittavaa.

Enemmänkin mua tällä hetkellä stressaa se, pääseekö mies ultraan mukaan muutaman viikon päästä. Ei varmaankaan, ja se on todella surullista 😔Täällä meillä päin ei virus ole kunnolla jyllännyt, ja sen takia turhauttaa entistä enemmän. Mulle olisi tosi tärkeetä saada jakaa se hetki miehen kanssa. Niin kuin wannabe mami sanoi, ei ole ollenkaan sama asia näyttää kuvat/video ja kertoa ultrasta kuin olla siinä hetkessä yhdessä.

Mutta tähän en voi mitenkään vaikuttaa, vaikka miten kovasti haluaisin. Päästään nyt ainakin neuvolaan yhdessä (etänä netin kautta 😅). Ja toivottavasti rakenneultraan sitten muutaman kuukauden päästä.

Koska molempien perheet on meille läheisiä ja ollaan heidän kanssaan paljon tekemisissä, tuntuu luontevalta jakaa heidän kanssaan sekä ilot että surut. Eli saataisiin iloita yhdessä raskaudesta, tai sitten prosessoida ja puhua asiasta yhdessä, mikäli jotain huolestuttavaa ilmenisi. Jos he eivät tietäisi, tuntuisi oudolta puhua joistain arkisista asioista ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, jos vauvalla ei olisikaan kaikki kunnossa.

Ymmärrän kyllä, että moni haluaa kertoa raskaudesta vasta myöhäisemmässä vaiheessa. Ja jokainen saa kertoa silloin, kun tuntuu hyvältä 🙂

Haaveilija91, kaikki on varmasti hyvin! Alavatsakivuthan on normaaleja, jos ovat lyhytaikaisia ja ihan siedettäviä. Tämän varmasti tiesitkin 🙂Jatkuva huolehtiminen on kyllä rankkaa 😕Kerro sitten, miten ultrassa meni!

Täällä alkoi rv 10 (9+0), ja nyt ilmeisesti vauvaa kutsutaan jo sikiöksi ja alkiovaihe on ohi. Ihan hurjaa, että eka kolmannes alkaa olla jo loppusuoralla 😱Ja tuo pieni tyyppi kehittyy niin nopeesti. Toisaalta aika tuntuu matelevan, mutta toisaalta menee tosi nopeesti 😂

Mietittiin miehen kanssa, että kerrottaisiin raskaudesta mun vanhemmille ensi viikolla, ja miehen vanhemmille parin viikon päästä. Kasvokkain halutaan tästä toki kertoa. Alun perin meinattiin odottaa nt-ultraan asti, mutta nyt alkoi tuntumaan siltä, etten enää pysty salaamaan tätä asiaa, vaan haluan iloita läheisten kanssa. Myös se pointti, että jos keskenmeno tapahtuisi, haluaisin sen myös jakaa molempien perheille. Siinä tilanteessa kaipaisin tukea ja sitä, ettei tarvitsisi piilottaa sitä valtavaa surua.

Mulla on ihan typerä pelko, että jos näin aikaisin kerrotaan, niin menee kesken sen takia, että liian ajoissa iloittiin 😬Eihän tuossa mitään järkeä ole, siinä tilanteessa keskenmeno olisi joka tapauksessa tapahtunut, olisi kerrottu tai ei.

Milloin te aiotte kertoa / olette kertoneet? Mielipiteitä?

Meinaatteko/oletteko te muut osallistuneet yhdistelmäseulontaan? Nt-ultraan totta kai osallistutaan, mutta emmin vielä sitä verikoetta. Meillä eka neuvola on vasta rv 10+4, ja eikös verikoe pitäisi ottaa sitä ennen? Neuvolassa siis saa lisäinfoa asiasta.

Varhaisultrassa näkyi meidän pienen sydämensyke 🥰On niin helpottunut olo, kun kaikki oli hyvin. Kyllä pelotti ennen ultraa!

Viikkoja oli yllättäen 8+2, vaikka menkoista laskettuna olisi viikko vähemmän. Laskettu aikakin siirtyi näin ollen joulukuun loppuun. Oli kyllä iloinen yllätys, nt-ultraakaan ei tarvii enää kovin pitkään odottaa 😄