Perseisetkädet

Jaa-a. Omamme putosi eskarissa kiipeilytelineestä suoraan naamalleen. Ihme että selvittiin komeilla mustelmilla, turvotuksella ja pienellä huulen halkeamisella ja maitohampaan heilumisella. Toki päiväkodista soitettiin ja lapsi samantien sieltä haettiin ja lääkärissä käytettiin. Mustelmat saavuttivat värirepertuaarin perinteisen kaavan mukaan,  sinisenmustasta vihertävän kautta ruskeaan ja lopulta kellertävään ja silmät olivat turvoksissa pitkään. Eipä oikein voitu viikoksi sulkeutua kotiin, varsinkaan kun kipua ei ekan päivän jälkeen oikeastaan ollut ja tyttö oli virkeä ja innokas menemään. Ihan piristykseksi vietiin just ostamaan joku lelu ja päälle hampurilaiselle.

Liikuttiin siis ihan ihmisten ilmoilla, eipä tullut mieleenkään että siinä olisi ollut lastensuojelun paikka. Kun mies vei tytön harrastukseen (yleensä aikataulusyistä viejänä olin aina minä), tutut vanhemmat siellä lähinnä pelästyivät ja joku kysyi ihan suoraan, olemmeko olleet auto-onnettomuudessa (siis tyttö ja minä - ajatuksena kai, että olen vielä pahemmassa kunnossa jossain sängyn pohjalla). No, olishan se lastensuojelu saanut selvityksen ihan kai soittamalla päiväkotiin ja dataa lääkärikäynnistäkin olisi löytynyt, mutta turhaa työtä taas ja kaipa olisimme sitten olleet ikuisesti "rekistereissä".

Olen myös vienyt kuopusta milloin mistäkin kohtaa paikkailtavaksi päivystykseen. Koskaan ei ole tullut lastensuojeluilmoitus puheeksi, vaan enemmän naurettu että pikkupojat on pikkupoikia.

veikkaisin, että harva lastaan turpaan vedellyt isä sitä lasta kiikuttaa ensimmäisenä hymyillen hampurilaiselle.

Mun "mätöt":

- Tuo vesimeloni oikein kylmänä

- Rasvaton, jääkylmä piimä

- Juustomunakas, mahd. myös kinkkua jos on. Mustapippuria ja pikkuisen tavallista enemmän suolaa

- Sushi runsaalla soijakastikkeella jos mahdollista

- Ihan pasta + tomaattikastike + parmesanraaste (krapulaan kä hyvin ihan se ns. pastaraaste). Joskus tein tomaattimurskasta, sipulista ja valkosipulista itse, mutta voimattomassa tilassa ihan perus Raguletto tai muu valmiskastike kävi.

- Paistettu naudan jauheliha (mausteena suola ja pippuri ja runsaasti chiliä) + sipuli + valkosipuli ja raejuusto. Prismassa myydään yksiä maailman parhaita valkosipulisuolakurkkuja ja niitä ostan jos tiedän lähteväni juhlimaan, nykyisin aina kun haluan herkutella jollain suolaisella. Tämä ruoka nyt toimii muutenkin kuin krapulassa.

Apua, tulipas pitkä lista... Harvemmin tulee enää ryypiskeltyä, mutta noi on tähän varttuneeseen ikään mennessä todettu hyviksi. Toi pasta ja munakas varsinkin opiskelija-aikaan.

Äitini oli töissä pankissa ja luulin, että hän saa sieltä rahaa just niin paljon kuin vain ottaa. Ihmettelin kun joskus ei ostettu jotain, koska piti säästää jotain muuta varten. Että miksi se ei ota sieltä pankin holvista. Valitettavasti realismi tuli tämän uskomuksen tilalle aika nuorena.

Luulin myös, että kaupan myyjät omistavat kaikki tavarat mitä siellä kaupassa on ja saavat myös ne rahat. Tämä oli tavallaan vielä hienompaa, koska pystyi ottamaan sitä rahaa sieltä JA samalla syömään karkkia niin paljon kuin tahtoi.

Sitten oli kaksi ilmiselvästi samalta kaverilta saatua uskomusta Asperin-lääkkeestä, jota silloin pääasiassa käytettiin. Ensimmäinen mulle uskoteltu asia oli, että kun ihminen on syönyt tarpeeksi monta Asperin -tablettia hän kuolee...pam...ja kukaan ei voi ennakolta tietää kuinka monta Asperiinia just hän kestää. Pelkäsin tajuttomasti aina kun oli kuumetta ja annetiin Asperinia, että jos tää on mun viimeinen. Toinen oli, että jos juo Coca Colaa ennen kuin ottaa Asperinin, kuolee myös.

Ja myös tuo, että presidentti on synonyymi kekkoselle ja joka maassa on oma kekkonen. Ja että prinsessat käyttävät aina kruunuja.

Ja kaikki täältä tutut maailma oli ennen mustavalkoinen, omenansiemen kasvaa mahasta, purkka aiheuttaa umpisuolen tulehduksen, silmät jää kieroon, naama jää irvistykseen... mitä näitä oli, jokaisella sivulla varmaan yksi tuttu :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät anna lupaa nimensä julkaisuun, niin että höpö höpö nr 1/2

Julkaisua ei voi kieltää Mainarista. Monista muista yhteyksistä kuitenkin

Aijjai, se lukutaito olis niin tärkeä. Mutta justhan siitä uutisoitiin, että suomalisen nuorison lukutaito on romahtanut...

"Tervetuloa Helsingin yliopiston Mainari-henkilöhakemistopalveluun. Hakemistossa on yliopiston henkilökunnan ja tietojensa julkaisun sallineiden opiskelijoiden käyttölupiin liittyvät sähköpostiosoitteet sekä osa puhelinnumeroista. Hakemistosta puuttuvat puhelinnumerot löytyvät yliopiston puhelinluettelosta."

LuigiVinetto kirjoitti:

Käyttäjä2410 kirjoitti:

Tää keskustelu on järkyttävä :DDDDD

Me ollaan miehen kanssa kaksin, ja me käydään 90% yhdessä kaupassa. Maksetaan vuorotellen. Pitkässä juoksussa uskon kulujen menevän aika tasan. Tosin minä olen kotona paljon enemmän kuin mies (opiskelen, mies töissä enemmän kuin minä koulussa), joten mies voi jäädä tässä tappiolle kun maksetaan puoliksi kuitenkin. Kiinnostaako se miestä? Ei hemmetissä.

Kun siellä kaupassa ollaan, molemmat saa kerätä kärryyn mitä tykkää syödä - pääasiassa syödään kuitenkin samoja ruokia. "Omat ruuat"-periaate näkyy ehkä siinä jos ostetaan pieniä jugurtteja/rahkoja, koska niissä minä syön erilaisia kuin mies. Jos jommallakummalla tulee kuitenkin kauhea himo toisen valkkaamaan rahkaan, niin voihan sen nyt sitten syödä. Jos haluaa olla yltiökohtelias, voi kysyä toiselta että saisinko mä syödä ton, mutta käytännössä vastaus on aina että kyllä. 

Herkkujen suhteen ilmotetaan jos ollaan toisen nameja syöty - ihan vaan siksi, että joskus esim. pitkänä koulupäivänä ajattelen koko päivän miten kotiin päästyäni otan suihkun ja syön sen jälkeen sitä taivaan aukaisevan ihanaa suklaata telkkarin ääressä. Tällaisten päivien päätteeksi olisi inhottava tajuta ettei sitä suklaata olekaan kaapissa. Ei vie paljoa vaivaa mieheltä laittaa mulle kouluun viestiä että hei, söin nää suklaat loppuun. Ja tadaa - voin mennä kauppaan ja ostaa uuden suklaan kotimatkalla.

Eikö tuo ruokien erottelu lisää hävikkiä? Meillä ainakin miehen työmatka voi venähtää, mulle tulla yllätysreissu ystävän luo tms. Jos sillon toinen ei syö niitä ruokia pois, nii nehän menee pilalle?

Ei ihme että mammojen mielestä arki on stressaavaa, jos näistäkin asioista tehdään ongelmia...

Jos teillä menee kulut tasan ja maksatte vuorotellen niin silloin kyseessä on sama tilanne kuin jos ruuat ostettaisiin erikseen. Myös silloin kulut menee tasan kun kumpikin ostaa ja maksaa omat ruokansa.

Silloin vasta voidaan puhua yhteisistä ruuista kun jääkaapista voidaan syödä mitä vaan ja milloin vaan ilmoittamatta ja toinen syö enemmän ja maksaa vähemmän.

Olen silti eri mieltä, että tässä porukassa on enemmän yhteinen ruokatalous kuin banaanikakkuperheessä, jossa jokainen osti omat ruokansa ja niitä sai syödä, muiden ostamia ei saanut.

Tässähän yhdessä ostetaan ja syödän ja on jotain pientä, mitä yleensä vain toinen syö, kuten rahkaa, mutta se ei estä toisen syömästä rahkaa ja sanomasta että hei, söin muuten yhden rahkan, haenko työmatkalla vai tarttitko sitä johonkin erityiseen? Siis keskustelua. Banaanikakkuperheessä ruoasta ei keskustella, vaan jokainen ostaa omansa ja piste.