Perseisetkädet

Mulla on hyvin nirso 10-vuotias. Olimme kesällä ihan perus Amarillossa ja tilasin hänelle muistaakseni lihapullat ja ILMAN Kastiketta. Koska se kastike tökkii ja ei sitten syö mitään, jos ne lihapullat on kastikkeessa. 

Minusta oli todella huomaavaista ja yllättävääkin, että tarjoilija ihan oma-aloitteisestu kysyi, että onko kyseessä allergia ja toivonko muuten ruoan valmistuksessa otettavan jotain huomioon. Ei tullut itselle tietenkään mieleenkään, koska on vaan siis nirso noille kastikkeille muttei millekään allerginen. Minusta todella hienoa, että tarjoilija tuli ajatelleeksi tällaista. Tietenkin jos lapsella olis joku allergia tai vaikka keliakia, itsekin toki miettisin varmasti tarkasti niitä ruokia ja yleensähän mm. gluteenittomuus ja laktoosittomuus on merkitty jo listoihin

Käyttäjä342 kirjoitti:

Kemiönsaaressa, kauniilla etelärinteellä seissyt yli 20 vuotta metsittymässä rakkaudella rakennettu mökki. Lempimökkini aina ohi ajaessamme. Joku sen rakentaja on aikoinaan (varmaan 100 vuotta tulee täyteen) hieman laittanut rahaa siihen, siellä kuisti on korkea ja paljon lasi-ikkunointa, vinttikamareissa on isot ruutuikkunat ja vielä laipioissa pienet koristeikkunat. 

Pihalla siinä eteläpuolelle kasvaa nyt taloa varjostava tammi. Lämmin nurmipiha ja loistavasti sijoitettu rinteeseen.

Mutta kasvaa umpeen, pian ei enää talo näy tieltä. Maalit haalistuu enkä enää näe onko ikkunat pysyneet ehjinä ettei talo kastu pilalle.

Haluaisin tietää että miksi se siinä tyhjänä seisoo? Onko omistajasukua enää edes jäljellä missään? Sieltäpäin kyllä lähdettiin melkein joka kylältä ruotsiin jo 60-luvulla. Ehkä ovat vieraantuneet ja unohtaneet koko pienen talonsa. Ruotsittuneet suvun jäsenet, jotka ei enää saarelle löydä.

Nyt kun pimeää, niin bongailen semmoisia vanhojen ihmisten taloja, joissa pitsiverhot ja valot iltaisin vain olohuoneessa kitsaasti ja ehkä keittiössä. Ajattelen  että ketähän vanhuksia siellä asuu ja mitenkähän menee, ovatko yksinäisiä.

Maalla pidän aina koko talossa valaistuksen päällä ja ulkovalot palaa joka nurkalla myös. En halua vielä että taloni näyttää unohdetulta.

Oi missä tää on? Alkoi kiinnostamaan! Olen noissa maisemissa kulkenut kohta 45 vuotta, mutta kun oma mökki sijoittuu saaressa niin, ettei tule keskustaa pidemmälle useinkaan ajeltua sinne Taalintehtaan suuntaan.

Itseäni kiinnostaa vanha kivitalo vähän kanavan jälkeen. Siinä toimi jonkin aikaa kahvila-ravintola - sarjassamme näitä, että "pitäis joskus mennä käymään tuolla" ja sitten sitä ei enää ollut. Nyt talo on ilmeisesti tyhjillään. 

Mikä mahtaa olla tuon talon tarina? Se poikkeaa jotenkin todella paljon  muusta rakennuskannasta, joka on sellaista suomenruotsalaista 70-luvun omakotitaloa - matalaa tasakattoa ja muutamia rintamamiestaloja. 

Toi on muuten jännä, miten just noissa omissa maisemissa kiinnittää huomiota taloihin ja niiden kohtaloihin. Tiekin on kertaalleen oikaistu mun lapsuuden jälkeen, mutta tietyt talot vaan muistaa. Ja ne toimivat tavallaan maamerkkeinä. Ok, tästä on kymmenen minuuttia perille jne. Taloille tulee myös antaneeksi nimiä, osa juontaa juurensa sieltä omilta isovanhemmilta: "Karjakon mökki". Yhtäkkiä joku melkein autioksi luultu talo onkin maalattu ja laitettu. Yksikin talo, joka oli maalattu todella kummallisilla väreillä - alaosa oli tumman ruskea, yläosa vaaleanruskea ja katto kirkuvan oranssi. Jo mummin kanssa 30 vuotta sitten mietittiin, että KUKA on valinnut noi värit ja miksi. "Oranssi talo". Yhtäkkiä tajusin että se talo oli maalattu ja laitettu kuntoon, 30 vuotta tuon taivastelun jälkeen.

Käyttäjä7304 kirjoitti:

Käyttäjä6795 kirjoitti:

Surströmming kirjoitti:

Hm. Millainen tilaisuus tämä olisi?

Vaatustetaan väkivaltaa

Aaaa! Niin kuin että pesäpallomailat pois.

Jasssoo, kokeillaas uudestaan. Eli sankareilla, ei kantiksen näköisillä, oli aseinaan mm. pesäpallomaila kun ajoivat pahista, määrittelemättömän näköistä henkilöä pois uhrien kimpusta.

Perseisetkädet kirjoitti:

Riitikko kirjoitti:

Perseisetkädet kirjoitti:

oho, makaronilaatikkoviestit ei ainakaan ole mun (ap) poistattamia, se olis itse asiassa ollut ihan jeppis tarjottava siskon perheelle, joka jäi juhlien jälkeen auttamaan, mutta meillä oli tällä kertaa lasagnea tuohon tarkoitukseen. Ja sai enemmän kuin 200 grammaa.

- Lohivoileipäkakku oli pienempi siksi, että sitä ei ollut tarkoitus tulla lainkaan :) Olin siis tilannut tuon 20 hlön savuporokakun ensin ja oli tarkoitus tehdä pieniä ruisnappeja (Väinämöisen palttoonapit) tuorejuusto-lohitäytteellä. Tajusin jossain vaiheessa, että nämä pitää tehdä noin tunti ennen tarjoilua, jolloin me kaikki niitä ruisnappeja väkertämään sopivat olemme kirkossa nauttimassa ehtoollista. Vähän niinkuin "raikkaat voileivät" -tyyppinen dilemma. Äitini lisäksi sitten sanoi, että voileipäkakkua menee nykyisin tosi paljon juhlissa, joten tilasin vielä ekstraksi tuon lohikakun. Savuporovoileipäkakku oli niin tajuttoman hyvää, että lohikakku jöi pikkuisen sen varjoon, vaikka sekin oli hyvää. Molemmat menivät käytännössä kokonaan. Eli liputan kyllä voileipäkakun puolesta näissä juhlissa, tuntuu maistuvan! Ja on helppo, jos ei ole "keittiöhenkilökuntaa" laittamassa tarjoiluja sillä aikaa kun isäntäväki on kirkossa.

- Miten huomioitiin lapsia? No, mun mielestä noi 70 kpl pieniä pizzoja ja kulhollinen lihapullia oli aika osuvaa lapsille - tottakai tää oli yksi tarjoilun lähtökohta, kun melkeen puolet oli lapsia/nuoria.Tosin nuoretkin söivät innolla voileipäkakkua. Juomavalikoimassa menestys oli isoissa IKEAN metallimaljoissa isojen jääpalojen seassa olleet yksittäiset limutölkit. Makeissa nyt melkeen kaikki oli "lapsia huomioivaa". Unohdin listasta, että meillä oli myöskin rippilapsen lemppareita, eli Geisha -konvehteja tarjolla. Niitä nyt olis menny niin paljon kuin vaan, mutta olivat mariskoolissa (tulipa noillekin käyttöä) tarjolla ja ehkä kolmesti täytettiin. Maistui monelle aikuisellekin ainoana makeana kahvin kanssa näemmä. 

- Luultavasti vegaanisia juttuja jäi, kun kuitenkin kaikkea suolaista oli tarjolla myös kasviksena (lakto-ovo). Eli pizzoja ja kasvispiirakkaa oli ja niitä kyllä meni siinä kuin lihatarjottavaa. Vegaani oli omasta perheestä ja tässäkin unohdin mainita, että olin ostanut paikallisesta vegaanikahvilasta pari reilua palaa porkkanakakkua ja ne meni kyllä kaikki, siivutin ne pieniksi ja niissä oli lappu "vegaaninen", että ei tuntunut pelottavan ihmisiä. Palat oli siis niin reiluja, että niistä tuli kolme ihan hyvää siivua per palanen.

Olikohan muuta? Vastailen ihan mielelläni. Kahdet rippijuhlat peräkkäisinä kesinä on aikamoinen rupeama. Olemme asuneet ulkomailla ja asumme edelleen aika kaukana noin perussukulaisista, siksi laajensimme kutsuttuja mm. meidän vanhempien läheisiin serkkuihin ja täteihin. Viime vuonna moni esim. serkuista ei päässyt, tänä vuonna taas "vanhuksia" oli vähemmän ja tuota nuorempaa polvea enemmän lapsineen. Lisäksi esikoisen kummit tulivat enemmän suvusta, kun tämän keskimmäisen  kohdalla oli kavereita ja siksikin "ulkopuolisia" vieraita enemmän tänä vuonna.

Seuraava koitos onkin meillä sitten saman kesän ylioppilasjuhlat ja nuorimmaisen rippijuhlat samana vuonna - jos kaikki menee ok.

Onko tämä rippilapsi siis sinun lapsesi, vai mikset käytä hänestä nimitystä "tytär" tai "poika"?

Jos esikoisenne rippijuhlat olivat viime vuonna ja keskimmäisen tänä vuonna, miten teillä voi ensi vuonna olla ylioppilasjuhlat? Ja miksi olette tehtailleet lapsia vuoden välein, että kaikki kolme rippijuhlaa ovat peräkkäisinä kesinä?

Ja laskin muuten väärin, seuraavan keran joudun täytekakkuja tilaamaan todennäköisesti aikaisintaan vuonna 2020.

Oi, mahtava av-keskustelu on palannut :)

"Rippilapsi" voi olla joku sukuun tms. kuuluva ilmaus kun puhutaan ripille pääsevästä lapsesta, kiitos korjaamisesta, luulin virheellisesti yleiseksi ilmaukseksi. Tytär, oma,  oli nyt kyseessä ja myös esikoinen, eli perheemme ensimmäinen lapsi on tytär. Tämä esikoinen on syntynyt tammikuussa ja keskimmäinen lapsemme marraskuun lopussa, ikäeroa heillä siis melkein kaksi vuotta, mutta väestörekisterissä he edustavat vuosia 2001 ja 2002 ja siis kävivät rippikoulun peräkkäisinä vuosina.

Seuraavan kerran meillä juhlitaan siis muutaman vuoden päästä, vuonna 2019 kun kuopuksemme (s. 2005, poika ) ehkä pääsee ripille. Saako näin sanoa? Käy siis rippikoulun ja viettää juhlia sen jälkeen. Samana vuonna laskennallisesti nyt lukion aloittanut esikoinen pääsee ylioppilaaksi, eli suorittaa ylioppilaskirjoitukset ja päättää toisen asteen opinnot. 

Riitikko kirjoitti:

Perseisetkädet kirjoitti:

oho, makaronilaatikkoviestit ei ainakaan ole mun (ap) poistattamia, se olis itse asiassa ollut ihan jeppis tarjottava siskon perheelle, joka jäi juhlien jälkeen auttamaan, mutta meillä oli tällä kertaa lasagnea tuohon tarkoitukseen. Ja sai enemmän kuin 200 grammaa.

- Lohivoileipäkakku oli pienempi siksi, että sitä ei ollut tarkoitus tulla lainkaan :) Olin siis tilannut tuon 20 hlön savuporokakun ensin ja oli tarkoitus tehdä pieniä ruisnappeja (Väinämöisen palttoonapit) tuorejuusto-lohitäytteellä. Tajusin jossain vaiheessa, että nämä pitää tehdä noin tunti ennen tarjoilua, jolloin me kaikki niitä ruisnappeja väkertämään sopivat olemme kirkossa nauttimassa ehtoollista. Vähän niinkuin "raikkaat voileivät" -tyyppinen dilemma. Äitini lisäksi sitten sanoi, että voileipäkakkua menee nykyisin tosi paljon juhlissa, joten tilasin vielä ekstraksi tuon lohikakun. Savuporovoileipäkakku oli niin tajuttoman hyvää, että lohikakku jöi pikkuisen sen varjoon, vaikka sekin oli hyvää. Molemmat menivät käytännössä kokonaan. Eli liputan kyllä voileipäkakun puolesta näissä juhlissa, tuntuu maistuvan! Ja on helppo, jos ei ole "keittiöhenkilökuntaa" laittamassa tarjoiluja sillä aikaa kun isäntäväki on kirkossa.

- Miten huomioitiin lapsia? No, mun mielestä noi 70 kpl pieniä pizzoja ja kulhollinen lihapullia oli aika osuvaa lapsille - tottakai tää oli yksi tarjoilun lähtökohta, kun melkeen puolet oli lapsia/nuoria.Tosin nuoretkin söivät innolla voileipäkakkua. Juomavalikoimassa menestys oli isoissa IKEAN metallimaljoissa isojen jääpalojen seassa olleet yksittäiset limutölkit. Makeissa nyt melkeen kaikki oli "lapsia huomioivaa". Unohdin listasta, että meillä oli myöskin rippilapsen lemppareita, eli Geisha -konvehteja tarjolla. Niitä nyt olis menny niin paljon kuin vaan, mutta olivat mariskoolissa (tulipa noillekin käyttöä) tarjolla ja ehkä kolmesti täytettiin. Maistui monelle aikuisellekin ainoana makeana kahvin kanssa näemmä. 

- Luultavasti vegaanisia juttuja jäi, kun kuitenkin kaikkea suolaista oli tarjolla myös kasviksena (lakto-ovo). Eli pizzoja ja kasvispiirakkaa oli ja niitä kyllä meni siinä kuin lihatarjottavaa. Vegaani oli omasta perheestä ja tässäkin unohdin mainita, että olin ostanut paikallisesta vegaanikahvilasta pari reilua palaa porkkanakakkua ja ne meni kyllä kaikki, siivutin ne pieniksi ja niissä oli lappu "vegaaninen", että ei tuntunut pelottavan ihmisiä. Palat oli siis niin reiluja, että niistä tuli kolme ihan hyvää siivua per palanen.

Olikohan muuta? Vastailen ihan mielelläni. Kahdet rippijuhlat peräkkäisinä kesinä on aikamoinen rupeama. Olemme asuneet ulkomailla ja asumme edelleen aika kaukana noin perussukulaisista, siksi laajensimme kutsuttuja mm. meidän vanhempien läheisiin serkkuihin ja täteihin. Viime vuonna moni esim. serkuista ei päässyt, tänä vuonna taas "vanhuksia" oli vähemmän ja tuota nuorempaa polvea enemmän lapsineen. Lisäksi esikoisen kummit tulivat enemmän suvusta, kun tämän keskimmäisen  kohdalla oli kavereita ja siksikin "ulkopuolisia" vieraita enemmän tänä vuonna.

Seuraava koitos onkin meillä sitten saman kesän ylioppilasjuhlat ja nuorimmaisen rippijuhlat samana vuonna - jos kaikki menee ok.

Onko tämä rippilapsi siis sinun lapsesi, vai mikset käytä hänestä nimitystä "tytär" tai "poika"?

Jos esikoisenne rippijuhlat olivat viime vuonna ja keskimmäisen tänä vuonna, miten teillä voi ensi vuonna olla ylioppilasjuhlat? Ja miksi olette tehtailleet lapsia vuoden välein, että kaikki kolme rippijuhlaa ovat peräkkäisinä kesinä?

Oi, mahtava av-keskustelu on palannut :)

"Rippilapsi" voi olla joku sukuun tms. kuuluva ilmaus kun puhutaan ripille pääsevästä lapsesta, kiitos korjaamisesta, luulin virheellisesti yleiseksi ilmaukseksi. Tytär, oma,  oli nyt kyseessä ja myös esikoinen, eli perheemme ensimmäinen lapsi on tytär. Tämä esikoinen on syntynyt tammikuussa ja keskimmäinen lapsemme marraskuun lopussa, ikäeroa heillä siis melkein kaksi vuotta, mutta väestörekisterissä he edustavat vuosia 2001 ja 2002 ja siis kävivät rippikoulun peräkkäisinä vuosina.

Seuraavan kerran meillä juhlitaan siis muutaman vuoden päästä, vuonna 2019 kun kuopuksemme (s. 2005, poika ) ehkä pääsee ripille. Saako näin sanoa? Käy siis rippikoulun ja viettää juhlia sen jälkeen. Samana vuonna laskennallisesti nyt lukion aloittanut esikoinen pääsee ylioppilaaksi, eli suorittaa ylioppilaskirjoitukset ja päättää toisen asteen opinnot.