Päivi_Ero lapsiperheessä
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä, kun etävanhempi (se, jonka luona lapsi ei ole kirjoilla) jatkuvasti selittää 5v:lle, että kohta loppuu tämä edestakaisin meneminen, kun lapsi muuttaa kokonaan isin luokse. Yhteishuoltajuus on, elareita isä ei maksa (eli kyse ei ole rahasta), mutta isän mielipide on se, että lapsen paikka on hänen luonaan. Oikeudessa on käyty viimeisen 3 vuoden aikana 6 kertaa (joka kerta isä haastaa äidin, joka kerta päädytään sovintoon). Äitinä haluan, että lapsella on 2 vanhempaa, mutta raskasta on se, että passia ei voi hankkia (isä väittää, että supisuomalainen äiti ryöstää lapsen ulkomaille) eikä oikein mitään sopia ns. isäviikolle, koska isä voi koska tahansa ilmoittaa, että ei voikaan hakea lasta luokseen ennen kuin tiistaina tms.
Ikävä tilanne ja varmasti sinulle ja lapsellekin kuormittavaa. Oikeudenkäynnit aiheuttavat aina epävarmuutta perheessä ja ovat usein henkisesti raskaita prosesseja. On hienoa, että kuitenkin toivot lapsella säilyvän molemmat vanhemmat ja olet valmis ponnistelemaan asian eteen. Tärkeätä on, että itse toimit lapselle turvallisena aikuisena etkä lapsen silmissä mustamaalaa tai puhuaa pahaa isästä.
Passiin tarvitaan tuo molempien suotus, ja ilma sitä ei passia saa, se on nykyinen tilanne. Myös tuo kuvaamasi tilanne, että isä ei hae lasta sovitusti luokseen on mahdollista eikä kukaan viranoaminen voi tilanteeseen puuttua.
Olisikin tärkeää, että tässä tilanteessa voisit pitää huolta omasta hyvinvoinnistasi. Ulkoile päivittäin ja nauti niistä hyvitä asioista, joita elämässäsi on. Lapsen ollessa luonasi nauti yhdessäolosta ja viettäkää lapsen kanssa "eropuheesta" vapaata aikaa. Tehkää asioista, joista lapsi nauttii ja tykkää. Usein ne arjen asiat ovat lapselle tärkeitä (käynnit leikkipuistossa, yhteiset ruokailut, satujen lukeminen ja leikkiminen).
Lapsen osalta miettisin, onko lapsen lähiympäristössä ilmaistu huolta lapsesta? Kuinka paljon lapsi kertoo sinulle isän luona vietetystä ajasta tai isän puheista? Onko lapsella tilanteestanne ulkopuolista henkilöä, joka voi keskustella ja kuulla lasta? Jos sinulla itselläsi on huoli lapsen tilanteesta, niin voit selvittää mahdollisuutta saada apua esim. perheneuvolasta. Joillakin paikkaunnilla on myös päiväkoti-ikäsille lapsille Tilli Toukka ryhmiä lapsille https://hyvinkaa.mll.fi/tilli-toukka/tilli-toukan-kotipesat/ , joiden vanhemmat ovat eronneet. Itsellesi keskusteluapua saat apua eroon -chatistä , sivulla apuaeroon.fi
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä, jos lapsen lähivanhempi uhkailee jatkuvasti lastensuojeluilmoitusten tekemisellä? Syyt tuntuvat aina mitättömiltä rikkeiltä, esimerkiksi lasten kurahousut/tietyt hanskat ovat jääneet päiväkotiin.
Lapset tuntuvat pelkäävän nyt tätä, että unohtelevainen vanhempi on niin huono, että heidät vielä otetaan huostaan jos joutuvat altistumaan tuollaisille unohduksille.
Kuullostaa ikävältä tilanteelta ja varsinkin kun tilanne kertomasi mukaan heijastuu jo lasten elämään ja näkyy lasten tuntemina pelkoina ja huolena. Lapsia ei kuitenkaan Suomessa huostaaoteta kovin kevein perustein, eikä esimerksi kurahousujen unohtelu vielä sinällään täytä lastensuojelun tarvetta tai riitä huostaaoton perusteeksi.
Jos lähivanhempi tekee lastensuojeluilmoituksen, niin viranomaisten tehtävänä on selvittää mahdollinen lastensuojelun tarve eli tehdä lastensuojelu tarpeen selvitys, jonka aikana sinua tavataan. Tämä arvioinnin perusteella ratkaistaan mahdollisten lastensuojelun tukitoimien tarve tai sitten todetaan, että lastensuojelun tuelle ei ole tarvetta. Lue lisää :https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojel…. Lastensuojeluilmoitus ei siis välttämättä johda mihinkään muuhun kuin siihen , että todetaan ettei lastensuojelun toimenpiteille ole tarvetta.
Koska kerrot lasten kantavan huolta tilanteesta, niiin heille voisi olla hyvä puhua tilanteesta jonkun perheestä ulkopuolisen kanssa, esimerkiksi perhneuvolan työntekijä tai vaikkapa tuttu päiväkodin työntekijä. Lapsille eläminen riitelyn ja uhkailun keskellä on tunnetasolla raskasta, sillä yleensä lapset haluavat olla lojaaleja molemmille vanhemmilleen. Jos mahdollista, sinun on hyvä luoda lapsille luottamusta, että tästäkin selvitää ja osoittaa lapsille luottamusta mm. kiinni pitämällä itse sovituista ja luvatuista asoista sekä välttää puhumasta lähivanhemmasta pahaa lasten läsnäollessa. Lasten kanssa voi myös lukea kuvakirjoja, joissa käsitellän vanhempien eroa. Näitä löytyy mm.kirjastoista.
Aikuisena tässä hankalassa tilanteessa, sinun voisi olla hyvä saada itsellesi tukea omien tunteiden ja eron käsittelyyn esim. eroseminaarit omien tunteiden käsittelyyn tai kahdenkeskistä keskustelutukea apua eroon -chatissä (www.apuaeroon.fi sivulla ma 16-18, ti 14-16, ke 12-14 ja to 10-12.
Vierailija kirjoitti:
onko lapsia hyvä tavata myös sillä viikolla kun he ovat toisen vanhemman luona? mistä asioista on hyvä sopia ennen kahden kodin alkua? Meillä asia konkretisoituu joulun jälkeen. Nyt jo 9-vuotias kovasti itkee sitä, että ei haluaisi kahta kotia ja sitten tavarat ovat aina väärässä paikassa.. kuinka tässä voisi ennakoida tai mitä olisi hyvä huomioida?
On hyvä pohtia tehtäviä asumisratkaisuja juuri lapsen näkövinkkelistä käsin. Lapsellenne tilanne tulee uudenlaisena tapana järjestää asuminen, mikä voi ymmärrettävästi jännittää ja tuottaa huolia. Lasta voi jännittää esimerkiksi se, kuka huolehtii, että oikeat tavarat. lelut, vaatteet, koulu- ja harrastustarvikkeet ovat mukana.
Vanhempien olisi hyvä, yhdessä jos mahdollista, keskustella lapsen kanssa, mitä kahden kodin arki ja vuoroviikoin toisen vanhemman luonan asuminen tarkoittaa. Kuka huolehtii kyydeistä harrastuksiin, voiko kaverit kyläillä kuten aiemmin, millaiset ovat kotien yhteiset säännöt. Ja kuunnella myös lapsen toiveita ja ajatuksia asumisjärjetelyn suhteen. Vuoroviikkoasumisen lähtökohtana tulisi olla lapsen kyky ja tahto vuoroviikkoasumiseen eikä niinkään vanhempien tahto viikko-viikko asumiseen. Vanhempien olisi hyvä helpottaa lapsen jännitystä esimerkiksi kertomalla, että vanhemmat yhdessä hoitavat ja varmistavat , että tavarat ovat oikeassa paikassa. Se on kuitenkin vanhempien, eikä lapsen vastuu.
Vanhempien on myös hyvä yhdessä sopia, millä tavoin lapsi voi pitää viikon aikana yhteyttä toiseen vanhempaa. Onko se hyvänyön toivotus soittamalla iltaisin, käynti toisen vanhemman luona joku arki-ilta, skypepuhelu vanhemmalle, tai päivittäin kuulumisten vaihto what´s up ryhmässä. On tärkää, että lapsella säilyy tynne ja varmuus siitä, että hän on ja säilyy toisen vanhemman mielessä myös silloin kun hän on toisen vanhemman luona.
On myös hyvä muistaa, että jos lapsi ei tunnu sopeutuvan vuoroviikkoasumiseen ja se tuottaa lapselle surua ja huolta, niin onko jokin muu tapa mahdollisesti tähän elämänvaiheeseen lapselle parempi ratkaisu. Ja viikko-viikko systeemia voi kokeilla uudestaan vuoden tai parin päästä. Lasta ei tulisi pakottaa vastentahtoisesti vuoroviikkoasumiseen. Lapselle ei ole hyväksi, jos hän joutuu päivittäin streessaamaan asumiseen liittyviä asioita kuten tavaroiden kulkeminen kotien välillä.
Lisäapua asioista sopimiseen saa vanhemmuussuunnitelmasta https://stm.fi/vanhemmuussuunnitelma
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä, kun toimivaa keskusteluyhteyttä toisen vanhemman kanssa ei vuosienkaan jälkeen vain ole? Kaikki yritykset keskustella lasten asioista ovat oikeastaan mahdottomia, etenkin, kun pitäisi neuvotella yhteisistä pelisäännöistä esim. netin käytön, tvn katsomisen, ulkoilun, harrastusten jne suhteen. Toinen osapuoli ei suostu keskustelemaan myöskään asiantuntijoiden kanssa.
Ensinnäkin, harmi kuulla tilanteesta, jossa keskusteluyhteys vanhempien välillä on heikoissa kantimissa eikä lapseen liittyvistä asoista päästä yhteisymmärrykseen. Lapsen näkökulmasta vanhempin välinen riittävän hyvä ja toimi keskusteluyhteys sekä lapsen elämään liittyvistä asioista sopiminen on yleensä hyväksi. Lapselle olisi hyvä nähdä ja kokea, että vanhemmat pystyvät, erosta huolimatta, huolehtimaan hänen asioistaa yhdessä. Lapsen arkea koskevista asioista olisi hyvä voida luoda yhteiset yleisraamit mm. nukkumaanmeno-ajat, kotiintuloajat ja suurin piirtein samanlaiset säännöt pelaamisen suhteen. Myös harrastukista sopiminen, lapsen toiveita kunnioittaen, olisi hyvä voida sopia yhdessä ja samoin harrastuskuluista.
Toista ei voi kuitenkaan muuttaa , eikä pakottaa keskuteluyhteyteen. Tilanteessa, jossa kommunikointi on vaikeaa eikä toimi toivotulla tavalla, voi olla hyvä keskittyä omaan toimintaan lapsen vanhempana. Lapsille ei tulisi, hankaluuksista huolimatta, moittia tai mollata toista vanhempaa tai harmitella lapsille kuinka vaikeaa yhteistyö on. Lapset varmastikin kokevat ja huomaavat vanhempien erimielisyydet ja siinä tilanteessa voisi enneminkin kertoa, että välillä näkemykset ovat erilaisia. Sekä puhua niitä tavoista ja säännöistä, joita omassa kotona noudatetaan.
Myös pitäminen kiinni siitä, että itse pyrkii asialliseen kanssakäymiseen lasten toisen vanhemman kanssa, on puolitiehen vastaan tulemista. Omaan käyttäytymiseen toista kohtaan voi vaikuttaa, vaikka toista ei voi toimivaan puheyhteyteen pakottaa. Myös omasta hyvinvoinnista huolehtiminen sekä huomion kiinnitämisen niihin asioihin omassa elämssä, jotka ovat hyvin voi olla hyväksi.
Nostat esiin tärkeän asian, miten samaan aikaan sekä kuulla lasta ja lapsen tunteita että lempeästi auttaa lasta säilyttämään ja ylläpitämään yhteyttä toiseen vanhempaan. Itselleni herää ehkä pohdinta siitä, onko lapsen mielessä jotain erityistä, mistä syystä isän luo siirtyminen tuntuu tällä hetkellä vaikealta. Onko sinun tai lapsen isän elämäntilanteessa tai perhe-elämässä tapahtunut muutoksia? Vai onko kyseessä lapsi, jolle siirtymätilanteet ovat ylipäätään hetkiä , joihin liittyy tunteita. Itku voi olla merkki ikävän tunteesta eli luopuminen äidin hoivasta ja turvasta ja siirtyminen isän luo tuntuu lapsesta vaikealta. Olisko mahdollista siirtää vaihtotilanteet esim. aiemmaksi, jolloin lapsi ehtisi hetken viettää aikaa isän kanssa ennen iltarutiineita ja nukkumaanmenoa.
Tärkeää varmasti on, että te yhdessä vanhempina voitte tästä tilanteesta keskustella ilman toisen syyllistämistä tai syyttämistä. Ja miettitte yhdessä vanhempina, millä tavoin kodin vaihtotilannetta voisi helpottaa ja miten te voisitte yhdessä keskustella lapsen kanssa asiasta, ilman että lapsi syyllistyy asiasta. Voi olla, että tällä hetkellä tarvitsette enemmän joustavuutta tapaamisten toteuttamiseen, tärkeätä kuitenkin on, että vanhempin vedätte asiassa yhtäköyttä. Joskus lapset voivat myös viiveellä reagoida vanhempien eroon ja vaihtotilanteista tulee tämän vuoksi vaikeampia. Lasta ei myöskään tulsi jättää yksin ikävän tunteen kanssa vaan, jos mahdollista, autta lasta sanoittamaan sen, mistä syystä hän itkee ja mikä tilanteessa on hänelle vaikeaa.
Lapsille on omia erovertaisryhmiä, joissa lapsi tutustuu muihin eron kokeneisiin lapsiin ja saa vertaistukea. Ryhmiä voi tiedustella esim. perheneuvolasta, Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksistä ja Suomen Kasvatus- ja perheneuvonta liitosta. Jos lapsen toiminta vaihtotilanteissa ei helpotu ja ikävä on iso, voit kääntyä perheneuvolan puoleen ja saada sieltä apua tilanteen selvittämiseen.