Oula
Seuratut keskustelut
Kommentit
Portland, olipa kiva kuulla sinun kokemuksiasi ja tietämystä. Minä soitin samassa vaiheessa silloin klinikalle. Ensimmäinen siirto ei ollut onnistunut ja toinen oli juuri tehty. Ajattelin, että soittelen uudemman kerran, jos tämä projekti kestää vielä. Jotenkin ahdistaa ajatus, että joku olisi ihan turhaa toivonut ja maksanut, että saa lahjasoluja ja sitten ei olekkaan onnistunut. Ajattelen sen omaksi epäonnistumiseksi, vaikka tiedän ettei se välttämättä minusta johdu.
Muistaakseni minulta saatiin silloin vain 5 munasolua. Sekin mietityttää, vaikka silloin lohdutettiin, että se ei tarkoita vielä mitään. Eri hormonimäärillä olisi saatettu saada aivan eri tulos. Varsinkin kun vertaa tätä yhteen tuttuun, jolla oli tullut toistakymmentä. Ei saisi vertailla, mutta pakostakin sitä miettii.
Onko teillä muilla jäänyt kiertoja väliin olosuhteiden takia? Mietin seuraavaa, kun ovulaatio ajoittuu perheen yhteisen reissun kanssa samaan aikaan. Yleensä ollaan nukuttu aika tiiviisti, ei samassa huoneessa, mutta ei ovea välissä. Kehtaako sanoa sisarrukselle, että voisivatko poistua hetkeksi. Kaikkea sitä miettiikin 🤣
Heippa kaikille! Liityn seuraanne lueskeltuani keskusteluja reilun kuukauden. Ollaan miehen kanssa molemmat kolmekymppisiä ja yritystä takana vasta vain yksi kierto. Tänään alkoi kuukautiset. Olen puoli vuotta sitten lopettanut e-pillerit ja kierto on siitä lähtien ollut 28-31 päivää. Olen excel-ihmisiä, joten hetihän lähdin kirjaamaan oireita ja metsästämään ovulaatiota. Viime kierrosta sainkin sen kiinni plussalla 6.11. Siitä laskien luteaalivaiheeni olisi ollut 11 päivää. Tässä kierrossa ajattelin alkaa mittailemaan lisäksi, jotta saan tarkemman tiedon ovulaatiosta. Hieman mietityttää tuo lyhyys, Cluekin ennusti menkat vasta perjantaille. Kuukautiseni myös alkavat tiputtelulla (joka alkoi jo eilen).
Yllättävän vähän painoi kuukautisten alkaminen mieltä alas. Olen todella kärsimätön ihminen enkä ollenkaan pidä siitä, ettei langat ole minun käsissäni. Lähinnä vaan mietin, että miten jaksaa taas odottaa kuukauden ennen kun saa tietää, että onnistuko. Mies on sanonut, että hän ajattelee tässä menevän vuosi tai kaksi. Kadehdin rentoa suhtautumista asiaan.
Olen luovuttanut munasoluja pari vuotta sitten. Silloin ainakin kaikki mitä he tutkivat oli kunnossa. En tosin yhtään muista mitä he tutkivat. Tiedän, että munasoluni on hedelmöitetty onnistuneesti ja siirretty kohtuun. En ole uskaltanut kysellä uudestaan.
Mahtavaa, että tällainen kanava on olemassa! Roikun välillä myös raskaana olevien ja vauvojen keskustelupalstoilla, mutta jotenkin ne tällä hetkellä tuntuvat liian kaukaisilta.
Portland, viisaita vinkkejä taas! Tekee hyvää tällaiselle suorituskeskeiselle ihmiselle. Toisaalta ihan kivahan se on nyt odottaa vain joulua eikä päivää milloin voi tehdä raskaustestin. :) Saapahan myös nauttia jouluviineistä ja glögistä.
Tuo on kyllä jännä miten sitä kokee huonoa omatuntoa niistä lahjasoluista. Sitten kun miettisi itse niiden vastaanottajaksi ja vauvaa ei tulisikaan, tuntisi varmasti taas itsensä epäonnistuneeksi eikä syyttelisi lahjoittajaa.