Oskupauli

Tota noin... se sf-mitta ei tosiaankaan ole mahan korkeimman kohdan mitta vaan symfyysi-fundus (eli häpyluun ja kohdunpohjan välinen) mitta. Rv 7 sun kohdunpohja on vielä luisen lantion sisällä eikä sitä pysty vatsan päältä mitenkään tuntemaan. Eli älä

mittaa, siitä ei ole mitään hyötyä.

Kohdunpohja nousee muistaakseni vasta joskus rv 12 jälkeen lantioluiden yläpuolelle niin että sitä yleensä voi mitata. Sun itse tekemä mittaus ei myöskään ole luotettava koska et kuitenkaan ole vatsalihakset rentona niin että löytäisit sen oikean mittauskohdan.

Eli kertaan vielä että ei siinä mahan kokoa mitata vaan kohdunpohjan korkeutta suhteessa sun häpyluuhun.

Whot kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä noita nimitetään vessajutuiksi. Se joka juttelee vessajuttuja ruoka-tai kahvipöydässä, poistetaan paikalta ja saa mennä vessaan juttelemaan niitä niin kauan kunnes on valmis. Ja sinne vessaan viedään ihan kädestä pitäen. Tärkeää on että aikuisella ei ilmekään värähdä- ei minkään näköistä reaktiota. Vain tyyni ilmoitus että jos haluaa jutella vessajuttuja voi mennä vessaan.

Nyt se on huomannut että sut saa suuttumaan/hermostumaan/nolostumaan- tottakai sellaista on hauska jatkaa.

Jos sanoo vaikka " äiti mulla on pimppi kipeä" joutuuko menemään yksinpuheleen vessaan? Ihan normaaleja ruumiin osia pimpit ja kikkelitkin on. Suustakin tulee oksennusta.

Jos ruokapöydässä ns. turhaan juttelee vessajuttuja eli hokee vaikka ap:n esimerkin tapaan "saisinko pyllyä" kun pitäisi sanoa "saisinko maitoa" tai niinkuin eräs tuttu lapsi tapasi iloisesti laulella "pissakakkapieru..."- näissä tapauksissa pitää mennä vessaan. Jos taas pimppi on kipeä sen saa sanoa vaikka ruokapöydässä, mikäli kyseessä on ihan todellinen vaiva. Silloin aikuisen velvollisuus on sitten nousta pöydästä ja mennä sinne vessaan katsomaan mikä siellä pimpissä on vikana jos se kerran on kipeä.

Ap taitaisi kyllä olla hoidon ja terapian tarpeessa.

Olen vastaanottanut päivystyksessä hoitajana aikoinaan vatsakipuisen hieman yli 40v naisen. Kirurgi oli juuri lähtenyt leikkaussaliin ja gynekologi pyöri siinä poliklinikalla kyselemässä että onko jotain vai lähteekö hän nukkumaan. Mikä lie pisti minut pyytämään että jos hän tutkisi vatsakipuisen kun ei se kirurgi just nyt ole tässä. Saattelin rouvan tutkimushuoneeseen enkä pannut merkille mitään erikoista, sellainen tavallinen tanakka naisihminen. Pääsin takaisin kansliaan kun gynekologi kurkkasi ovesta, käski tuomaan paarit ja soittamaan synnytyssaliin että "hanskat käteen- täällä ponnistetaan justiinsa" Rouva saatiin saliin, noin minuutin kuluttua kuului ensin valtava karjaisu ja sen jälkeen vastasyntyneen huuto.

Kävin sitten myöhemmin tervehtimässä rouvaa synnärillä, olihan se melkoisen mieleenjäävä tapaus. Tässä oli käynyt niin että hän oli saanut lapsettomuusdiagnoosin jo toistakymmentä vuotta aikaisemmin ja kun kuukautiset jäivät pois, hän luuli vaihdevuosien alkaneen. Ei hänestä päällepäin olisi mitään raskautta huomannut. Eikä hän tietenkään itse osannut raskautta epäillä koska hänelle oli moneen kertaan sanottu että lapsia ei tule. Sitä en muista oliko hän tuntenut jotain liikkeitä vai ei. Vauva arvioitiin hieman ennenaikaiseksi, n. 36-viikkoiseksi vaikka olikin yli kolmekiloinen syntyessään.

Tiesin. Oli myös tavallista että potilaat toimivat kotiapulaisina, keittäjinä, puutarhureina jne. Eikä vain Kellokoskella vaan muissakin mielisairaaloissa oli sama käytäntö. Kohta 60-V kaverin isä oli töissä yhdessä mielisairaalassa ja kaveri kertoi että kävivät sairaalalla leikkimässä päivittäin.

Kyllä. Miehesi on kamala. Ennen eroa ehkä kannattaisi hakea ulkopuolista apua, vaikka perheneuvolasta. Mutta tuollainen raivoaminen ym. on kyllä vallankäyttöä.