Orchid87

Heippa taas pitkästä aikaa! Olen taustaillut, mutta silti lukenut teidän juttujanne, kurjaa että joillekin on tullut huonoja uutisia :/ Ja toggolinolle hirmuisesti onnea plussasta :)

Täällä on nyt ollut niin paljon kiirettä joka suuntaan, että en ole ehtinyt edes ovulaatiotestejä tekemään kuin ihan muutaman silloin tällöin. En ole edes pahemmin ehtinyt kiertopäiviä laskemaan ja miettimään ja tänään onkin jo kp11! :) Joten ovulaatiotestiä tein ja nyt pähkäilen, että ovatko ne viivat jo yhtä vahvoja vai oliko testiviiva hieman vaaleampi. Mene ja tiedä.. Mutta en ota stressiä siitä nyt juurikaan. Alavatsassa on ainakin semmoista pientä tuntemusta, että ovis olisi tulossa.

Olimme tänään synttärijuhlissa, jossa alettiin yhtäkkiä juttelemaan vauvoista ja kyseltiin että koskas niitä meille tulee. Meillä siis ei yleensä sukulaiset juurikaan asioista tällä tavalla utele. Heitin vitsinä jotain ympäripyöreetä, johon täti tokaisi vain, että kyllä sen silmistä jo näki. Hupsista :) Mutta totesin vain, että joskus sitten sen enempää selittelyjä en viitsinyt sanoa. Ja salaa miettisin, että toivottavasti pian jo pääsisi kertomaan jotain mukavia uutisia :)

Käsitöistä juttelitte tuossa jokin aika sitten ja mä ainakin rakastan niitä! On ihanaa ommella, neuloa ja virkata, tykkään kaikesta. Ompelen enimmäkseen tutuille lastenvaatteita, kun tulevat niin nopeasti valmiiksi ja tälleen syksyllä alkaa aina tehdä mieli neuloa kaikkea kivaa, tänään ajattelin aloittaa lapasien teon :) Muistihan kaikki siirtää muuten kelloja tunti taaksepäin?

Mukavaa ensiviikkoa kaikille!

Orchid87, kp11/26 yk6

Legolatar: Menkat tosiaankin sitten alkoivat oikein kunnolla seuraavana päivänä, eli 16pvä. Olikos se sitten torstai? Niistä nyt tässä vielä toivutaan, kohta taas alkaa yritys.. :) Juteltiin saunassa miehen kanssa tästä yrittämisestä ja kumpikin totesi, että tulee kun se on tullakseen. Kyllä joku tuolla jossain tietää oikean ajankohdan, kun meille on lapsi tarkoitettu. Mä itse totesin vaan, että tuntuu todella raskaalta aina kun menkat alkaa ja se eka päivä voi aika masennuksessa mennä. Mies ymmärsi täysin, lasta hänkin kovasti kuitenkin haluaa ja pettyy itsekin. Mutta toivoa on :) Emme lannistu.

Kiitos kaikille, erityisesti sinulle Legolatar <3 Ehken täältä nyt kokonaan poistu, mutta taukoa voisin hieman ainakin pitää. Kyllä mut voi vielä listallakin pitää. Eli: Kp1/26 ja yk6. En käsitä miten voikin tämä vauva-asia niin paljon elämää hallita. Se pyörii mielessä jatkuvasti ja joka kerta petyn suuremmin vaikka koitan valmistaa itseäni ja ajatuksiani siihen suuntaan ettei taaskaan tärpännyt. Ja mulla kun on paha tapa alkaa itseäni syyttämään, että mussa se vika kuitenkin on kun on tämä sairaus ja ylipainoakin. Mutta koitan taas yrittää pitää mieltä positiivisena ja ajatella, että kyllä meille se ihana käärö vielä tulee, pakkohan sen on. Edellisessä suhteessa joutunut niin paljon kärsimään, että pitäisi myös yrittää nauttia vielä enemmän tuosta mun täydellisestä miehestäni <3

Kp23, tänään jo tiputtelee, huomenna varmasti jo alkaa ihan kunnolla. Itkusta ei meinannut tulla loppua. Ainut asia, joka mun päässäni tällä hetkellä pyörii on se, että toteutuuko se mun pahin pelko mitä olen aina pelännyt. Etten voi saada ikinä lapsia. Tätä mä olen aina pelännyt, pahinta mitä voisi tapahtua. Ja liian aikaista vielä sanoa, tiedän, mutta tää on jotenkin kerta kerralta enemmän musertavaa. Toivon, etten olisi kenellekään ystävälleni kertonut yrityksistä. Toivon, ettei kukaan tietäisi. Onneksi kaikki ovat sen verran fiksuja, että eivät kysele. Juttelevat asiasta jos mä aloitan keskustelun. Yksi ystävä mulle tuossa pari päivää sitten jutteli, että miten epäreilulta tämä jotenkin hänenkin näkökulmasta vaikuttaa. Olen kuulemma todella äidillisen oloinen ja aina pitänyt lapsista ja aina toivonut omia. Nyt kun 10 vuoden todella huonon suhteen jälkeen löysin aivan ihanan miehen, jonka kanssa haluaisin perheen, se ei tunnu onnistuvan. Ystäväni sitten taas on sanonut ettei ole koskaan lapsista haaveillut eikä niitä edes halunnut ja sai kaksi peräkkäin. Noh.. Se on elämää, joku tarkoitus sillekin on. Ehkäpä varaan ajan gynelle ja käyn mielenrauhan vuoksi itseni tutkituttamassa.

Mä luulen, että jätän tämän palstan hetkeksi aikaa. Toivotan teille kaikille kaikkea hyvää, olette hieno porukka! Käyn varmasti välillä täällä lueskelemassa ja toivomassa, että mahdollisimman moni plussaisi.

Mulla särkee sen verran "mukavasti" alaselkää, että taitaapi olla menkat alkamassa.. Toivottavasti kuitenkaan ei alkaisi. Mä jo niin kovasti haluaisin sen oman pienen käärön :/ Mites, missä vaiheessa voi esim. lääkärille soitella ja kysyä että pääsisikö jonkinlaiseen tarkastukseen, että onko kaikki ok? Jos soittaa puolen vuoden yrittämisen jälkeen, niin nauretaanko mut ulos sieltä? Haluaisin vaan saada jonkinlaisen varmistuksen että onko kaikki ok.

Ja mä muuten laskin mun kierron keston keskiarvoa, se on 25 päivää. Eli ehkä mun kierrosta vois ottaa lopusta pois sen 28 päivää? Se kun ei ole sitä ollut ainakaan puoleen vuoteen..

Orchid87, kp23/26 yk5