Orchid87

Oli kyllä niin kaukaista ajattelua saada ne maagiset kaksi viivaa testiin jouluaattona. Tuhrua tulee jo vatsakipujen kanssa ja vessareissulla pyyhkiessä tuli paperiin joku ihme limapallo, jossa oli verta sisällä (sori vaan yksityiskohtainen selitys). Eli myös todennäköisesti, yk9 täältä tullaan.

Ehkä mua ei vaan sittenkään ole tarkoitettu äidiksi. Toivottavasti teillä muilla lähiaikoina testaaville kävisi parempi tuuri.

Voi ihana, tsemppaava Legolatar! Testipäivä on TOSIAAN jo niin lähellä.. 23 päivän kierrolla on monet kerrat menty, joten tiistaina on siis menkkoja odotettavissa. Viime kierrossa tuli haaleaa vaaleanpunaista vuotoa paperiin lähes pari päivää, katsotaan miten tässä kierrossa käy.. Testata ajattelin (ehkä) jo huomenna, luulisi herkällä testillä sitten jo jotain näkevän ja jos on nega, voi henkisesti jo valmistautua tuleviin menkkoihin näin "ihanasti" jouluksi. Menkat on muuten aina ajoittuneet juurikin siihen päivään kun niitä vähiten toivoo.. Meidän syntymäpäivänä, Tukholman reissupäivänä, jouluna jne jne.. Mutta eihän sille mitään voi. Miehelle just tänään aamulla naureskelin joulukalenterin luukkua avatessani, että täähän on menkkakalenteri :D Ei ole kyllä yhtään tippaakaan sellainen olo, että olisin raskautunut. Joten ehkä on realistisempaa odottaa vaan niitä menkkoja ja ostaa siteitäkin jo valmiiksi. Nännejä/rintoja särkee edelleen aivan mielettömästi, mutta näin on käynyt ennenkin. Luultavasti siis menkkaoire sekin.

Ollaan tosiaan jo niin kauan täällä sun kanssa jännätty, että plussa on vaan pian jo pakko tulla meille molemmille! Päästäisiin myös jännäilemään raskauden jänniä juttuja samaan aikaan sun kanssa :)

Ja pakko sanoa, että samoja ajatuksia olen sun kanssa jakanut myös tuosta asiasta, josta Nuppunellalle sanoit. Itsekin olen miettinyt, että onko tämä nyt oikeasti kaiken tämän stressin, kiukun ja pettymyksen väärti. Ja että miksi joillekin se on vaan niin hankalaa. Pelko on myös siitä, että miten suhtaudutaan jos oikeasti ei vaan lapsia saada. Hoitoja on tullut jo jonkin verran mietittyä ja on ollut mielessä varsinkin sen gynekäynnin jälkeenkin, viime yönä lueskelin netistä ihmisten kirjoituksia selittämättömästä lapsettomuudesta. On monia, joilla on KAIKKI kunnossa. Siittiöt priimatavaraa, naisella kaikki ok ja silti ei vaan onnistu. Se on pelottavaa, myönnän. Varsinkin näin ainoana lapsena se olisi aivan järkyttävä isku jos lapsen saanti ei vain ikinä onnistuisi. Toisaalta, lääkäri oli myös äidilleni sanonut, että hän ei tule koskaan saamaan lapsia vaikka mitä yrittäisi (sairautensa takia). Ja täsä mä nyt olen :) <3 Koitetaan kaikki muistaa, että ihmeitä tapahtuu!

Jännäilevä Orchid87 kp21/23 yk8, apuva aaaapuuva... :D

Legolatar: Koitetaan tosiaan jaksaa tätä odottelua, vaikka välillä puuduttavalta tuntuukin :) Inhottavaa elää niinkuin olisi jo raskaana, vaikka ei olekkaan raskaana. Toki on hyvä, että oon muuttanut syömisiä yms. terveelliseempään suuntaan, mutta silti. Ehkä täytyisi yrittää höllätä hieman :)

Mä ajattelin testailla alkuviikosta. Mulla on nyt monena kuukautena peräkkäin ollut kierto 23 päivää ja oviksen mukaan tämäkään kierto ei ole poikkeus. Päivää ennen jouluaattoa pitäisi siis hanat aueta jos on auetakseen.. Kärsimätön puoli musta ajattelee jo, että näyttäisiköhän testi jo jotain jos tekisin :D

Labratuloksia soittelin jo taas kerran kärsimättömänä tänään. Kuulemma luultavasti tänään valmistuvat ja voin itse hakea ensi viikolla tulosteen labrasta jos sitä ei ole tullut kotiin sitä ennen. Haluaisin kuitenkin tulokset ennen joulua kuulla. Kuulemma kanta.fi palvelusta ne näkee myös, mutta labratäti sanoi niiden tulevan sinne melkoisella viiveellä, jos ollenkaan. Ei siellä ainakaan tänään mitään näkynyt..Ja niistä tosiaan on mahdollinen raskauskin jo nähtävissä :) Jos se arvo on 100 tai yli niin raskaus on todennäköinen. Toivomme siis suurta lukua <3

Mä vaan töissä katselen kateellisena työkaverin pyöristyvää masua :) Ei ole vieläkään vissiin siitä kenellekään mitään jutellut, vaikka ilmiselvä asiahan se jo nyt on. Voi kumpa mäkin jo pian.. :) Ja te kaikki muutkin täällä palstalla!

Onnea Hormonihirviölle plussasta! :) Toivottavasti tulisin pian perässä..

Mulla olis jo kova himo testailla! Mutta eihän se mitään edes vielä näyttäisi, kärsimätön vaan olen ja tuntuu ärsyttävältä vaan odotella. Rintoja särkee aivan mielettömästi, jopa käsien liikuttaminen ylöspäin sattuu. Se tosin voi olla ihan alkavista menkoistakin johtuvaa kipuilua. Toinen on se, että mulla särkee edelleen vasemmalta alavatsaa, jostain munasarjojen kohdalta. Tai ei ehkä särje, mutta tuntuu kummalliselta, välillä pistelee ja kihelmöi. Niin joo ja keltarauhastulokset saan viimeistään maanantaina.. :)

Musta jotenkin tuntuu, että tää vauvan yrittäminen alkaa liikaa valtaamaan mun ajatuksiani. Ehkä siksi tuntuu jotenkin tää joulukin menevän "ohi". Mä vaan lasken päiviä seuraaviin menkkoihin ja toivon ettei ne alkais. Tikuttelen ovista jotta tiedän että ollaan oikeaan aikaan liikkeellä. Vältän kaikenlaista "pahaa" kuten alkoholia, energiajuomia ja kipulääkkeitä joita tarvitsisin, ettei lihakset menisi ihan totaalisen jumiin. Elän vähän niinkuin olisin jo raskaana, vaikka en oikeasti olekaan. Tätä lapsen saamista on vaan niiiin monta vuotta haaveiltu ja toivoisin, että unelma alkaisi jo pikkuhiljaa toteutumaan :) Ehkä siksi käyttäydyn miten käyttäydyn.. Voi huoh..

Osaako joku sanoa, kun menen huomenna siihen keltarauhaskokeeseen, että mihin ne tulokset mahtaa tulla? Menen kunnalliseen otattamaan verikokeen. Näenkö tulokset kanta-palvelusta, vai meneekö ne suoraan lääkärille ja se sitte soittelee mulle? Ei ollut lääkärin kanssa mitään muuta juttua kuin se, että sen verikokeen voin otattaa missä vaan.. Luin myös vähän tosta kokeesta netissä ja siellä luki, että jos se arvo on yli 100 niin raskaus on alkanut. Toivotaan siis suurta lukemaa ;)

Oli vielä pakko siirtää huomista koeaikaa myöhäisemmäksi, kun satuin kuulemaan että äidilläni on samaan aikaan ja samassa paikassa labrat kuin mulla. En ole tosiaan mitään halunnut tästä projektista kertoa, etten herättäisi jo liian aikaisia toiveita ja ajattelin, että sairaala taitaa olla väärä paikka asiasta kertoa.. Ja mä olen niin huono valehtelemaan, että äiti olisi nähnyt kyllä heti asian oikean laidan. Mutta onneksi siellä oli vielä myöhäisempiä aikoja :)