Orchid87

Sunshine, ehkä tuo on ihan hyvä juttu ettet ole muistanut laittaa mitään ylös tai muutenkaan stressata! Voi kun mäkin pystyisin siihen.. :) Täällä sen sijaan laskeskellaan päiviä ja testataan ovista ja lasketaan oviksen jälkeisiä päiviä ja plaa plaa.. Haluaisin hellittää, mutten tiedä miten..

Ompas sulla Cecilja jännät paikat siellä menossa! Mutta eikö olekin kivaa kun alkaa jotain tapahtumaan asioiden eteen? :) Muakin jännittäisi pistää itteeni piikkiä, mutta eiköhän se hyvin mene kun on saanut kunnon opastuksen siihen hommaan. Jännittää oikein sunkin puolesta!

Ihanasti Legolatar sanoit tuosta ajatuksesta, että kohta sunkin kohdalla voi olla tiedossa jotain onnellisia uutisia :) Lähetän siis sinne paljon hyvää mieltä ja tsemppiä!

Täällä fiilis on ollut aikalailla varovaisen luovuttanut ja masentunut. Inhottavaa kun tää olo aina välillä iskee tajuntaan. Olen ollut hirveän itkuherkkä ja pohtinut kovasti tätä elämää ja vauva-asioita. Mä vaan pelkään niin hemmetisti, ettei meille ikinä tule sitä kaivattua lasta. Miehellekin koitin sopertaa miten olo on epätoivoinen, mutta ei se oikein osannut sanoa mihinkään mitään. Kaikki kunnia vielä pitempään yrittäneille, mutta tänään on ihan ollut sellainen olo että mä en vaan enää jaksa. Miksi kaikki muut, miksei me? Miksi ihminen joka ei ole koskaan halunnut lapsia, saa lapsen? Myös ainoan lapsen paineet on tässä aivan valtavat... Mä en vaan kestä sitä pettymystä mikä mulle tulee aivan varmasti taas olemaan ensi viikolla. Leukaan ja otsaankin on ilmestynyt aivan valtavasti (stressi?)finnejä mitä mulla ei yleensä ole koskaan ja eikä varmasti auta että söin suruuni vielä suklaapatukankin. :D

Lefemme, tiedän fiiliksesi kyllä hyvin ja lähetän sulle sinne paljon hyvää fiiliksiä ja halauksia! Toi tunne on aivan hirveä ja itsellekin se välillä iskee, onneksi menee aina jossain vaiheessa ohi. Joskus se kaikki patoutuma nousee ylöspäin ja mun mielestäni välillä onkin vaan oikeus romahtaa ja itkeä. Olet varmasti vahva nainen, joka tästä vielä nousee! Etkä ole ollenkaan huono ihminen mielestäni, mäkin olen tätä elämää jo monet kerrat kironnut ja myöskin syyllistynyt pieneen katkeruuteen toisten osalta. Eihän se toisten onni ole multa pois, mutta kyllä se vaan hemmetin paskalta tuntuu kuulla raskausuutisia sellaisilta ihmisiltä, jotka ei ole koskaan lapsia halunneet. Voimia sulle <3

Mulla ei oikein omaan napaan kuulu mitään erikosita. Odottelen/pelkään menkkojen alkamista kokoajan. Nyt on ollut kokoajan sellainen fiilis, että nyt on tärpännyt. Sanosin kaverillekin tänään että todennäköisesti reilun viikon päästä putoan taas kovaa ja korkealta ja sitte itketään.. Huoh. Toivottavasti ei.

Tuosta googlettelustakin aikaisemmin puhuttiin, mulle tänään mies sanoi että voisin vähän vähentää sitä hommaa :D Lueskelen kaikkea mielenkiintoista hedelmöittymisestä raskauteen ja kaikenlaisiin oireisiin. Mä kun olen aina ollut sellainen, että haluaisin kaiken tietää etukäteen jo ennenkuin se tapahtuu. Mutta, ehkä miehen mieliksi koitan vähän vähemmän tätä tehdä :)

Itse laitoin yläpeukun, koska ovulaation jälkeinen toive ja jännitys on taas suuri. :) Voipi olla että kuun loppupuolella tullaan taas alas korkealta ja kovaa, mutta en halua miettiä sitä ihan vielä.

Kostumisongelmia on välillä täälläkin, mutta meillä on nyt käytössä tuo pre seed-liukuvoide ja siihen olen kyllä tyytyväinen. :) Mies kun on välillä vähän sellainen hätäinen pääsemään hommiin eikä välttämättä aina ajattele että naisella kestää melko kauankin kostua :D

Täällä on nyt peittoja heiluteltu mooonta päivää peräkkäin, joten jos ja kun se munasolu on irronnut niin siellä on ollut kyllä siittiöitä sitä odottelemassa :D Meilläkin on joissakin kierroissa alkanut touhu olemaan jo hieman pakkopullaa kun on pitänyt yrittää vaan ajoittaa asiat oikein, mutta onneksi tää kierto on ollut erilainen. Mun on vaan tehnyt mieli ihan kokoajan :D Tämä on se THE kierto, todellakin toivon niin. <3

Ja Legolatar, testi-intoilu ei mun kohdalla varmaan lopu ikinä! Hävettävän paljon olen dippaillut ovistikkuja ja onhan niitä raskaustestejäkin tullut innoissaan tehtyä.. Se pieni lapsen innokkuus ei häviä musta kyllä ikinä ;)

Legolatar siitä mä itsekin iloitsen myös. Aikaisemmin kirosin sitä miksi kroppa toimii kellontarkasti, mutta tuon häiriön jälkeen oppisin yllättäen arvostamaan sitä. Ja ihanaa tosiaan että kroppa normalisoitui näinkin nopeasti, eikä jäänyt kuukausitolkulla tiputtelemaan ja vuotamaan. Ja voishan toki sitä yhteisplussaamistakin suunnitella, voipi tosin olla että olen hieman kärsimätön ja testaan jo aikaisemmin.. :D

Toivotaan tosiaan, että on sinnikkäitä ja hyviä matkalaisia. Peittoja on ainakin heiluteltu melkein joka päivä, joten siittiöt ainakin on valmiudessa kun se munasolu sieltä irtoilee.. Raskasta työtä tämä lapsen teko ;)

Muuten, voi olla aika älytön kysymys, mutta onko kenelläkään muulla ovulaation aikaan häntäluun kohdalta kipeä? Jopa kävellessä sattuu. Mulle on nyt muutamia kertoja tullu aika kovaa, yllättävää kipua siihen kohtaan, jota on kestänyt maksimissaan tunnin. Tänään rupesin sitä tarkemmin ajattelemaan ja totesin, että kipu on useasti ollut ovisplussasta seuraava päivä.. Aika outoa mielestäni.