Onnentyttönen

Mutta mitä yökyläilyyn tulee, en jotenkin usko että kunnon suhdetta saa luotua sillä ajalla kun lapsi yökyläilee kavereillaan. Tai sitten lapsen pitäisi olla koko ajan pois .



Jospa vain odottaisin vielä pari vuotta ja lähtisin sitten markkinoille :-)

Mutta sen pitäisi käytännössä olla ratkaisu, jossa kaikilla on oma asunto, mutta tarjolla olisi joku yhteinen tila.



Ja toisaalta, mitä tapahtuu kun joku löytää ihmissuhteen? Juttu hajoaa käsiin? Lapset kenties menettävät jälleen itselleen tärkeän aikuisen.



Lisäksi kommuuni tarvitsisi samanhenkisiä yksinhuoltajia, ettei mene ihan heti sukset ristiin.



Mielessä on käynyt mutta toteutus on vaikeaa

mutta viikolla täytyy hoitaa lapsen harrastukset.

Viikonlopuisin vietän sitten lapsen kanssa aikaa, kun viikolla on niitä harrastuksia.



En tosiaankaan keksi missä välissä ehtisin tutustus johonkin mieheen, saati ylläpitää aikuista suhdetta.



Lastakaan en vielä yksin kotiin jättäisi treffien ajaksi tms.



Kotiin en miestä tuo, ennen kuin olen varma siitä että suhde on pysyvämpi... lapsen ei tarvitse todistaa mitään miesten läpimarssia kodissaan.



Harrastusten aikana voisi tietysti repiä vähään aikaa, mutta kuka mies tytyy tuntiin kerrallaan?

käteen mitoiltaan, niin jätä vaan.



minua kiinnostaisi enemmän miltä se tuntuu ihan jossian muualla

vai ajattelitko ihan kysymättä ton kertoa?



Mitä jos vaan jättäisit kertomatta.

Jos kysyvät, sano ettet tunne niin hyvin, että voisit tietää tykkäätkö vai et.