Ongelmavyyhti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä16049 kirjoitti:

Netistä olen suurimman osan tavannut nyt aikuisiällä. Livenä miehet ei juurikaan lähesty ja nuorempana vain harvoin. Joskus joku kaveri Facebookissa kännissä laittoi viestiä. Paljon ollut ahdistelua koulussa poikien taholta...

Mil-lai-nen si-nun e-lin-pii-ri-si oi-kein on? Esim. isojen kaupunkien pahimmat slummit, viinanhuuruisimmat lähiöt ja karuimmat ghettot? 

Ei tarvitse olla mitään slummialuetta. Itse jouduin kokemaan poikien osalta ahdistelua, kourimista ja muuta käsiksi käymistä espoolaisella Nöykkiön yläasteella 1990-luvulla, ja se sentään oli "edistyksellinen" yläaste silloin periodijaksokokeiluineen yms. Nöykkiö ja Latokaski sekä Eestinlaakso olivat silloin parempaa keskiluokkaista aluetta, 90-luvun alun lamakaan ei pahemmin näkynyt missään.

Komppaan aloittajaa siinä, että nuoruuden erittäin negatiiviset kokemukset vastakkaisesta sukupuolesta muokkasivat omaakin luonnettani ja ajatusmaailmaani sellaiseksi, että miesten seura ei ole kovin paljoa kiinnostanut. Totesin, että vaikka joukossa voisi olla mukaviakin tyyppejä, en viitsi enää ottaa riskiä siitä, että pinnan alta paljastuu täysi k-pää. Vasta reilusti yli 20-vuotiaana sain miespuolisia ystäviä, ja hekin harrastuspiirien kautta.

Sinkkuna edelleenkin nyt keski-ikäisenä (yli 40-vuotiaana) eikä kyllä kaduta yhtään. Hieman yllättäen kyllä - olin puolittain odotellut, että mieleni muuttuisi (kun sitä kaikki sukulaisetkin hokivat vuosien ajan), mutta ilmeisesti parisuhde (tai perheen perustaminen ylipäätään) nyt sitten ei vain olekaan minulle mitenkään tarpeellinen.

Aloittaja: kymmenen-viidentoista vuoden päästä kyselyt ja utelut alkavat hiljentyä. Jos jaksat vääntää rautalangasta, että ei kiinnosta hankkia poika- eikä tyttöystävää, niin kyllä se viesti alkaa lopulta mennä perille.

Ikävää että muilla on samanlaisia kokemuksia. Minua on tosiaan häiritty vain sanallisesti jos tuota seksiin pakottamista ei lasketa. Ja ei en tehnyt rikosilmoitusta, koska lain silmissä se ei olisi ollut raiskaus. Käyn nykyään kuitenkin terapiassa puimassa miesongelmia. Parisuhteen haluaisin ehkä jonain päivänä ja lapsia myös. Vähän kyllä jo usko mennyt, voinko sellaista enää löytää.

Sanallinen ahdistelu jätti kuitenkin jäljet. Olen kovin herkkä. Saattoi olla sellaista että pohdittiin vaginan ulkonäköä ja tavallaan kohdeltiin kuin esinettä. Tiedän, että voi joidenkin korvaan kuulostaa oudolta. Tämä on kuitenkin todellisuutta.

Terapiassa on puitu syitä miksi miesten on vaikea suhtautua minuun luontevasti. Se ongelma on todella suuri ja alkoi ihan jo pienestä pitäen. Olen kuitenkin pari kertaa ollut ihastunut. Suurin osa miehistä herättää kuitenkin vastenmielisyyttä. Pelkoa myös vähän. En osaa kuvitellakaan miten kamalalta tuntuu, kun joku kourii väkisin. Eikö pojille opeteta mitään tapoja.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä16049 kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Käyttäjä16049 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä16049 kirjoitti:

Mä en oo ikinä seurustellut edes "leikisti" ja näiden kamalien kokemusten takia en tiedä haluanko edes.

Kamalien?

Nii miehet on vaa pitäny pilkkanaan esim tehny vedon saako mut sänkyyn. Huoritellu ja valehdellu päin naamaa. On pakotettu seksiin jne.

Jos pakotetaan seksiin, pitää mennä poliisille. Suosittelisin kaveripiirin vaihtoa. Ja jos vetää puoleensa ahdistelijoita magneetin lailla, olisi muutenkin hyvä miettiä miksi näin on, kun näin ei käy kaikille.

Ei ole mitään kaveripiiriä. Nää ihmiset vaan ilmaantuu jostain. Kyllä olen miettinyt miksi vedän näitä ahdistelijoita puoleeni. Johtuu ilmeisesti ulkonäöstäni. En aio sille mitään tehdä kuitenkaan, koska itse pidän siitä.

Ok eli haukut vain muita ottamatta todellista vastuuta siitä miten sinua kohdellaan. Pitkä tie sinulla kuljettava. Mutta itseppä itsesi kanssa joudut elämään.

Anteeksi mitä?

MiäsHenkilö kirjoitti:

Käyttäjä16049 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä16049 kirjoitti:

Mä en oo ikinä seurustellut edes "leikisti" ja näiden kamalien kokemusten takia en tiedä haluanko edes.

Kamalien?

Nii miehet on vaa pitäny pilkkanaan esim tehny vedon saako mut sänkyyn. Huoritellu ja valehdellu päin naamaa. On pakotettu seksiin jne.

Jos pakotetaan seksiin, pitää mennä poliisille. Suosittelisin kaveripiirin vaihtoa. Ja jos vetää puoleensa ahdistelijoita magneetin lailla, olisi muutenkin hyvä miettiä miksi näin on, kun näin ei käy kaikille.

Ei ole mitään kaveripiiriä. Nää ihmiset vaan ilmaantuu jostain. Kyllä olen miettinyt miksi vedän näitä ahdistelijoita puoleeni. Johtuu ilmeisesti ulkonäöstäni. En aio sille mitään tehdä kuitenkaan, koska itse pidän siitä.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä16049 kirjoitti:

Netistä olen suurimman osan tavannut nyt aikuisiällä. Livenä miehet ei juurikaan lähesty ja nuorempana vain harvoin. Joskus joku kaveri Facebookissa kännissä laittoi viestiä. Paljon ollut ahdistelua koulussa poikien taholta...

Mil-lai-nen si-nun e-lin-pii-ri-si oi-kein on? Esim. isojen kaupunkien pahimmat slummit, viinanhuuruisimmat lähiöt ja karuimmat ghettot? 

Lapsuuden elin melko pienessä ahdasmielisessä kaupungissa. Suurin osa keskiluokkaisia. Nykyään asun pk-seudulla.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä16049 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä16049 kirjoitti:

Mä en oo ikinä seurustellut edes "leikisti" ja näiden kamalien kokemusten takia en tiedä haluanko edes.

Kamalien?

Nii miehet on vaa pitäny pilkkanaan esim tehny vedon saako mut sänkyyn. Huoritellu ja valehdellu päin naamaa. On pakotettu seksiin jne.

Tollasia ne kaikki miehet on. Myös niiden, jotka väittävät olevansa onnellisia parisuhteessa. 

Joo näin mäkin uskon. Varsinkin, kun kokemukset tätä puoltaa.