nyytikki

eli tänään käytiin ensimmäistä kertaa lapsettomuuslääkärillä. Mies oli käynyt jättämässä näytteen pari vkoa sitten, joten päästiin suoraan kuuntelemaan mikä on tilanne.



No, tilanne on se että molemmilta puolilta löytyi vikaa: mulla tuo endo ja miehellä normaalimuotoisten siittiöiden alentunut määrä.

Tosin kumpikaan ei hoitamattomissa oleva juttu. Tosin sanoi että näin pitkällä lapsettomuudella (5 vuotta) on epäiltävissä että vikaa voi olla myös hedelmöittymisessä. Sanoi myös että mulla on liian kiinteät munasarjat, joten siitäkin syystä voi olla hankalaa raskautua.



Hoito sitten: ivf lyhyellä kaavalla alkaen seuraavasta kierrosta, eli huhtikuussa. :)

Käytettävät lääkkeet selviää parin viikon kuluttua kun seuraava käynti.



Mies oli helpottunut kun ei isoa vikaa löytynyt hänen puoleltaan ja halusi heti lähteä hoitoihin. Tosin itse olisin lähtenyt jo pari vuotta sitten, mutta hyvä että edes nyt päästään alkuun. Inseminaatioista ei katsonut olevan meille mitään hyötyä, vaan mennään suoraan ivf.



Moni tässä pinossa on parhaillaan ivf:ssä ja mielenkiinnolla luen kommentteja. Pidän peukut pystyssä kaikille että hoitoja tarvitsisi mahdollisimman vähän :)

Ensimmäinen käynti lääkärissä ensi viikolla... Mies jätti näytteensä muutaman vuoden keskustelun jälkeen ja on nyt ihan paniikissa kun pelkää tuloksia.

Itse näen painajaisia lähes joka yö...

Ehkä ensi viikolla selviää onko meille saatavissa apua vai onko tilanne toivoton.

Hieman kyllä hirvittää.



Olipas omanapainen viesti...

Kaikille kovasti onnea hoitoihin!

Myrmicalle hurjasti onnea plussasta!



Kahden pojan äiti kyseli vyöhyketerapiasta. Itse olen käynyt lähes pari vuotta säännöllisti ja oon tykänny. Aluks kävin useammin, mutta nyt aina oviksen aikaan. Jos osuu oikealle hetkelle hoito niin hormoni kohdat on tosi arat ja oon käsittänyt että voi jopa edesauttaa ovista.



Tulosta tosin ei ole tuottanut meillä, mutta reilun kk kuluttua ollaan viisaampia kun eka käynti takana.

Olen ollut hiljeksiin taustalla pidempään kun omalla kohdalla homma on junnannut paikallaan pari vuotta. Syynä miehen pelko mennä testeihin.



Nyt on homma vähän edennyt, mies on päättänyt mennä antamaan näytteen. Samalla varasin ensikäynnin lääkärille, mun puolihan on tutkittu jo aikaisemmin.

Tosin sen verran skeptinen olen että en usko ennenkuin ollaan lääkärin vastaanotolla. Toivo on kuitenkin herännyt että päästäisiin eteenpäin, yritystä takana kuitenkin pian 5 vuotta ja yli 70 kiertoa...

minäkin edelleen...

Mies alkaa pikkuhiljaa lämpenemään hoitoihin lähtö ajatukselle. Tosin en usko ennekun ollaan vastaanotolla...