NuuskiksenTytär

KIKIII,
Komppaa täysin FINESTIÄ. Turha on "rääkätä" itseään ainakaan tuon painon takia. Ennemminkin ajattelen että liika stressaaminen voisi olla haitallista. Kukapa tässä yrittämisessä pystyisikään olla täysin stressitön?
Mulle on painunut jonkun lääkärin tai gynen sanat mieleen "alipainosi takia et välttämättä koskaan tule raskaaksi".. Jepjep, empä ajatellut sillon teininä näitä asioita.
Painon lisäämiseen kaipaisin apua? En siis harrasta juurikaan liikuntaa, hyötyliikuntaa tulee ehkä neljä kilsaa päivässä. En syö mitenkään ihmeellisen terveellisesti, en siis katsele kaloreita ja marssin mäkkäriin jos siltä tuntuu. En juo alkoholia juuri ikinä, ehkä pari kertaa vuodessa. Tupakoin, sähköröökiä tosin. Syömällä en itseäni ole saanut lihotettua, ehkä ainoa keino olisi salitreenit joissa keskitytään vain lihaksen kasvattamiseen ja näin ollen vaakanumerotkin saattaisi kohota..
Tässäkään kierrossa en ole juonut greippimehuja tai muutoinkaan mitään poppaskonsteja, oviksen tikuttamisesta puhumattakaan. Arvailin ovulaatiota tuntemusten perusteella.

Nuuskiksentytär 23v kp 21/28 yk 2

Vihdoinkin täällä on kirjoitusta, pääsiäisenä vissiin oltu munajahdissa, vai mitä? Toivon huhtikuusta monien plussien kuukautta. Jospa oma plussakin ajoittuisi tähän kuuhun.
Piruuttani menin laskemaan että jos tästä kierrosta tärppäisi osuisi laskettuaika 25.12. Tai sitten menee ensivuodelle.. Tai seuraavalle..
Ensikierrosta otan varmaan ovistestit kehiin, olisi kiva tietää että tapahtuuko kropassa edes mitään. Sain tietää ystävältäni joka on jo pitkään yrittänyt lasta, ettei hän ovuloi ollenkaan. Pelkohan siitä tuli itsellekkin...

Nyt niitä plussa uutisia, eikö vain?

Pahoittelut uuteen kiertoon joutuneille, ehkä tässä kierrossa tärppäisi! <3

Omaa napaa taas kertaalleen:
Täällä eilen bongattu ovislimat ja muut oireet. Illalla peuhattu toiveikkaina. Aamuyöstä sitten alkoi hirveät vatsakivut ja virtsarakon tulehduksen oireet. Paheni niin että aamulla tuli pelkkää verta. Lääkärissä käyty ja Selexid kuuri aloitettu. Tässä meneekin sitten tämä pääsiäinen. Petipuuhia ei voi edes enään harkitakkaan kun vessasta en pysty poistumaan. Tuli sitten vasta kotona mieleen tyhmä kysymys, voiko tällä lääkekuurilla olla jotain vaikutuksia jos hedelmöittyminen on juuri tapahtunut/tapahtumassa??

Pitihän se arvata että murruin. Onneksi pystyin pitämään itseni kasassa muiden nähden mutta kotona tuli sitten itku. Miten tää onkin näin rankkaa. Kaikenlisäks facebookin avatessa hyppäsi silmille TAAS uusi vauva-uutinen ultrakuvien kera.
Munhan pitäisi olla onnellinen että musta tulee jälleen kerran täti, oi miksi en kykene siihen?
Meillä yrittämistä takana vasta hetki ja alan nyt jo hajoilemaan. Voin vain kuvitella että tää ei ainakaan helpota ellei saada sitä plussaa.
Miten tämä voi olla henkisesti näin raskasta?

Heipä hei kaikki ihanat naiset!
Noorav, itse yritän nostaa painoani. Yhtä vaikeaa kuin laihduttaminen, uskoisin. 10kg olis tavote nostaa painoa, ihan jo muutoinkin vaikka en vauvakuumeilisi.
Mites teidän kaikkien viikko on käynnistynyt? Täällä odotellaan ovista, jota en aio tikuttaa tässäkään kierrossa. Tulee jos on tullakseen.

Pelkään kovin iltaa, olen menossa samaan paikkaan johon veljeni joka on tänään saanut tietää vauvansa sukupuolen. Heillä ollut varmasti "vahinko" raskaus. Tiedän etten kestä kuulla vauvajuttuja, en ihmettelisi vaikka murtuisin kaikkien nähden. Kukaan ei siis tiedä meidän yrityksestämme. Olen katkera, myönnän. Minäkin haluan. KaikkiMulleHetiNyt!