Nuunuu

Kerkeää pitkästä aikaa tännekkin taas kirjoittelemaan :) Täällä liikkeitä on on tuntunut jo viikon tai pari, en ole ihan varma kun alussa en tunnistanut kupruilua vauvaksi. Ajattelin, etten ole niin herkkänahkainen tunteakseni vielä hirmu varhain liikkeitä, mutta ilmeisesti olinkin.



Tuosta seisomatyöstä voin kertoa omalta kohdaltani, että se on ainakin minulle ollut tosi rankkaa. Olen ravintola-alalla joten päivät tulee käveltyä ripeästi 6-8 h. Siinä välissä kerkeää yhdesti käydä syömässä vartin, muuta istumista ei tiedossa. Ja voin kertoa että kyllä koville ottaa. Veikkaan etten jaksa kovin pitkään olla töissä..Nyt jo selkävaivat niin kovia että jo kotona oleilu tekee kipeää ja on itku herkässä tämän asian kanssa jo tässä vaiheessa. Viikkoja kerennyt tulla 17+6.



Miten teillä muilla selän kanssa? Onko ollut kovia kipuja/käyneet lääkärillä asian tiimoilta?



Sanovat että kävele kipu pois, mutta kävely tekee tosi kipeää :(

loppu teksti tippui pois!



Noh, kuitenkin. piti lukea että christabel: minultakin tippui alussa 4 kg painoa pois kun ei maistunut ruoka mutta onneksi se tulee takaisin kun pahoinvointi häviää :)

Elikkäs eilen oli eka ultra ja nähtiin pienokainen ensimmäistä kertaa! Mietin etukäteen että liikutunkohan niin paljon että rupean itkemään, mutta ei siinä voinut muuta kun hymyillä ja nauraa kun pikkuinen ponnisti vauhtia kohdun seinämästä ja potkunyrkkeili kovasti. Sen jälkeen ensimmäistä kertaa mietin, että outoa miten jotain niin pientä voi alkaa rakastamaan vaikkei ole vielä nähnytkään. Ei voi edes sanoin kuvata miten ihanan oudolta tuntuu nähdä pienen elämän kasvavan sisällään. :)



Sain myös tietää, että olin kolmisen päivää pidemmällä joten tänään alkoi 13 rv joten ensimmäinen kolmannes periaatteessa takana päin! Ultrassakin sanoi, että kaikki näyttää olevan ja siellä se taitaa pysyäkkin :) Näin ollen päätimme, ettei raskaus ole enää salaisuus, vaan kerroimme siitä jo tutuille. Nyt on onnellinen olo

Täällä elelllään 12 raskausviikkoa ja voi mitenkä kovasti odotankaan perjantaita kun 13 rv alkaa ja eletään jo vähän turvallisempaa aikaa :)

Sitä ennen kovasti mielessä on maanantain ihka ensimmäinen ultra! Nyt on ollut vähän epärealistinen olo tästä koko tilanteesta, kun ei ole vielä nähnyt onko siellä masussa mitään vaikka oireita on kyllä ollut liiaksikin. Sitten se vauvahössötys sitten vasta alkaakin! Toivottavasti kaikki olisi hyvin.



Itse en osallistu seulontoihin, joten välillä kalvaa vähän mieltä teinkö oikean ratkaisun. onneksi neuvolassa rauhoittelivat, että olen kuitenkin vielä nuori, joten jokin poikkeus/vammaisuus on melko pieni riski. Ja ultrassakin kyllä ilmoitetaan jos jokin näyttää epänormaalilta. Se vähän huojensi mieltä :)



Kuulumisiin! *Jakelee tarrasukkia jokaiselle*

Tuntuu surulliselle lukea toisten keskenmenoista, voimia ihan jokaiselle!



Täällä väsymys ja pahoinvointi alkaa jo ehkä hiukan helpottumaan. Pahimpina hetkinä piti ennen syödä jo heti sängyssä, ettei oksennus tule. Nyt pystyy jo käyttämään koiran pihalla ja käymään suihkussa, ennenkuin istuu alas aamupalalle ilman kovin pahaa oloa. Toisaalta olen huojentunut, että jotain tuntemuksia vielä on, jotta tietää että kyllä siellä joku on. Niinkuin neuvolan täti sanoikin, että siitä tietää että kaikki pitäisi olla hyvin. :)



Väsymystä vielä jonkin verran, mutta nyt on ollut jokseenkin hirmuisen pirtsakka olo. Johtuu kyllä varmaan tästä onnellisuus tilasta, oma miekkonenkin on ollut niin mussu, että hemmotellut minua oikein olan takaa :)



Mitenkä teidän muiden miehet on olleet mukana ja millaisilla fiiliksillä? Oletteko saaneet hemmotelua?