Nml

Ahdistus. Pahempaa ei olekaan. Niin kokonaisvaltaista, sivuuttamatonta ja tuskallista.

Räkätauti, ei kuumetta. Kaksi päivää meni sängyn pohjalla miesflunssassa mutta lievä lenssu kaikin puolin. Makuaisti oli poissa viikon, hajuaisti 2.

Vierailija kirjoitti:

Nml kirjoitti:

Luulin, ettei haittaisi. Yksi teini-ikäinen oli miehellä. Molemmilla meistä meni psyyke siinä touhussa, en sopeutunut vaikka yritin. Ero tuli. Yllätti itseni, kuinka raskas kuvio oli, kun suhde tuntui muuten aivan täydelliseltä.

Nyt raskaana ennestään lapsettomalle kumppanille. Parempi näin. Yhteinen lapsi edell suhteeseen tuskin olisi korjannut asioita, tiedä vaikka olisi tehnyt kuvion entistä vaikeammaksi. Tai mistä minä tiedän...

Mitä tuossa sitten tapahtui, kun homma ei toiminut?

Ekat 2 vuotta sujui, ehkä lähinnä siksi, että mies panosti paljon suhteeseemme eikä alusta saakka "tehty pelisääntöjä selväksi". Kuvio tuntui helpolta. Sitten lapsi alkoikin viettää enemmän aikaa meillä, totuttuun hyvään tuli iso muutos. Exä oli oma lukunsa, hankaloitti elämäämme valtavasti minulle osoitetuilla nimettömillä kirjeillä joissa syytti miestä eri asioista, yrittämällä käännyttää miehen sukua miestä ja uutta suhdetta vastaan jne. Ehkä kyse oli lähinnä siitä, että aluksi lapsi tuntui vaikuttavan niin vähän kahden aikuisen välisen suhteen arkeen, saimme keskittyä vain toisiimme. Ajan saatossa muutos tuntui todella ahdistavalta ja lopulta ylivoimaiselta, kun sairastuin itse tilanteesta masennukseen/ahdistuneisuushöiriöön.

Alusta saakka lapsen olisi pitänyt olla enemmän mukana jotta olisi tajunnut, mihin lähtee. Mahdollisesti sopeutunut siihen. Eikä usean vuoden jälkeen vasta, luultuani että suhde pyörisi loputtomiin totutun lailla. En kestänyt lopulta suhdetta, jossa "lapsi pilasi täydellisen suhteemme". Lainausmerkeissä, koska lapsen vika se ei ollut. Ero oli ainoa vaihtoehto minun terveyteni, mutta myös lapsen ja isän suhteen, vuoksi.

Luulin, ettei haittaisi. Yksi teini-ikäinen oli miehellä. Molemmilla meistä meni psyyke siinä touhussa, en sopeutunut vaikka yritin. Ero tuli. Yllätti itseni, kuinka raskas kuvio oli, kun suhde tuntui muuten aivan täydelliseltä.

Nyt raskaana ennestään lapsettomalle kumppanille. Parempi näin. Yhteinen lapsi edell suhteeseen tuskin olisi korjannut asioita, tiedä vaikka olisi tehnyt kuvion entistä vaikeammaksi. Tai mistä minä tiedän...

Toiset postaa kaikki kuvansa ja videonsa salilta. Tai kalareissuilta. Intressinsä kullakin, jokaista seuraajaansa ei voi miellyttää.