Nita85

Elowena: kiva kuulla että oireita on edelleen :) Itse en muista että rinnat olisi ollut kipeänä,  paitsi aika lopuksi oli kyllä.. Saa kyllä itsekin tsemppiä teidän tärpeistä :) 

Mitä kuuluu Sirppanalle? Ja muille?

Heinähaave, kyllä sinullakin on ihan samalla tavalla oikeus täällä surra täällä menetystäsi! Itselläni on nuo vapaapäivät pahimpia suruaikoja jolloin on aikaa surra ja pohtia asioita...liikaakin,. Pitäisi varmaan keksiä tekemistä ;) Itsekin suren ehkä jotenkin enemmän sitä menetettyä raskautta kun en ihan täysin ehtinyt sisäistää sitä mahdollisen lapsen tuloa. Että ärsyynnyn ihmisten iloittelusta facessakin, laittavat jos jonkunnäköitä vauvamasua sinnekin. Tuntuu niin pahalta ja vielä pahemmalta aina kun tajuan miten kauheaa on ajatella noin ja olla katkerana muiden onnesta.. hyi olkoon..

Täällä ei edelleenkään menkkoja näy eikä kuulu. Teroja vielä 5 päivää, jospa sitten hanat aukeisi ja saisi tästä jotain selvyyttä. Hukkaan menee taas aikaa :(  Alaselkä on kovin kipeä ja välillä kun nousen nopeasti, pyörryttää..Varmaan ihania sivuoireita tms..

Rentouttavaa viikonloppua!

Nita 85 voi siirtää pois listoilta.. Pidän taukoa täällä olemisesta. Tsemppiä kaikille!

Ihana kuulla Elowena että vatsakivutkin katosivat jo :) Ei varmasti moni ihminen ajattele sanojaan ja ajatuksiaan tosisaan, ennen kuin on kokenut keskenmenon tai lapsen menetyksen.. Sitä jotenkin ajattelee vain, että kun tulee raskaaksi niin sittenhän saa lapsen ja terveen sellaisen. Sehän se olisikin ihana ajatus. Mielestäni kaikilla ihmisillä on oikeus elää ja olla sellaisia kuin ollaan :o) Kuka sitä sanoo mikä on hyvää elämää ja sitä normaalia.. Tsemppihaleja tähän päivään. Toivotaan että tämä ja muutkin menevät nyt paremmin kuin viime raskaudessasi! <3

Hazel: Itsekään en haluaisi ajatella noita mielikuvia : minä masu pystyssä :) Mutta kun ne vaan tunkeutuvat välillä mieleeni.. Hassuja juttuja tulee kyllä mieleen.. 

Tsemppihalit Heinähaaveelle! Meilläkin tavallaan tärppäsi viime raskaus yk2 ja meni kesken 6+1.. Ilmeisesti tuo 5 ja 6 viikko ovat aika yleisiä..Mitä olen lukenut. Ja yhdyn tuohon Elowenan juttuun, että kun itse kokee keskenmenon niin muiden sanat eivät tuntuneet oikeilta..Ja myös itselleni oli ihan sama mitä muut asiaan sanoivat, kaikki tuntui niin äärettömän pahalta että toivoin vain, ettei ihmiset olisi oikeastaan sanoneet mitään.. Kuunnelleet vain.. Ja edelleenkään en halua kuulla ihmisiltä näitä "luonto korjaa" "eikun seuraavaa yrittämään" "uutta matoa koukuun" ja mitä lie.. Surkaa rauhassa ja täällä voidaan keskustella näistä ikävimmistä tunteista ja täällä saa myös tsemppiä niin paljon, ettei täältä malta olla poissa :o)

Hazel: Ei, et ole huono kummitäti tai ystävä <3 Taitaa olla ihan normaaleja tunteita. Itse en edelleenkään halua nähdä tuttujani jotka ovat raskautuneet sen jälkeen, kun itse sain km.. (saattaisin ruveta parkumaan...)Sitä ennen raskautuneita voin nähdä, mutta jotenkin se on kova paikka kun itse ei ole enää raskaana. Niin epäreilua! Yritän olla iloinen ja onnellinen muiden puolesta, mutta miksi itse en ansaitse raskautta.Sehän tässä onkin kovaa.

Syytän itseäni edelleen, ehkä olisin voinut tehdä jotain toisin vaikka tiedän etten olisi voinut.. Ainahan se syyllinen on löydettävä.. :( Meilläkin mies vähän ärsyyntyy jos itken "taas" samasta asiasta ja suren kohtaloani.. Onneksi tänne voi kirjoitella tunteistaan, koska en todellakaan halua riidellä asiasta mutta onhan se fakta, että onhan tässä tilanteessa naisena oleminen niin eri kuin miehenä..Kaikki tapahtuu naiselle ja meidän kropassa..Ei ihmekkään että myös mieli on maassa.. Alussa olin myös itku silmässä kun näin vieraita ihmisiä kaupassa masut pystyssä..

Ja tottakai saat olla täällä mukana :) Ei tullut mieleenikään, etteikö tämä olisi se oikea paikka myös sinulle! Itsekin puhun paljon itsestäni ja omista ongelmista :D Ja en oikeasti ole mikään masentunut ihminen, vaikka kirjoituksista voisi saada sen kuvan..Ajoittain vaan tulee paha olo ja asiat mietityttää enemmän, tämä on juuri se paikka johon ne voi purkaa.. Voi sitten olla taas kotona ja töissä paremmalla mielellä ;)

Katsoin juuri äsken tuon Kehitysvammaistenillan netistä. Ihania persoonia, avoimia ja onnellisia! Ja tuli sellainen olo ja vahvistus (taas) että olen vielä oikealla alallakin töissä :D

En tiedä onko menkat lähestymässä, mutta taas on naamaan tullut pari mojovaa näppylää lisää.. Juuri kun ajattelin olevan paranemaan päin. Tai sitten ne on ne Terot..Alaselkä on vähän kipeä, liekö istunut huonossa asennossa neulomassa ;)

Voi kökkö Mimmu :( Kyllä meitä taas koetellaan.. Olen samaa miettinyt, että saako tänne toivottaa ketään tervetulleeksi mutta koska asioille ei voi enää tässä vaiheessa minkään, niin parempi että tänne on lämmin vastaanotto kuin ettei olisi.. 

Olen tänään itkenyt ja pohtinut että miksi tämä on näin vaikeaa..Olen myös miettinyt, että miten hitossa olen jaksanut tuon varhaisultran jälkeen tehdä mitään..Kamalaa kuulla että sydän ei lyö..Olihan se todella vaikeaa aikaa, mutta silti siitä on suht hyvin selvinnyt. Olenko surrut tarpeeksi? Olenko miettinyt ja keskustellut asioista tarpeeksi vai vaivaako ne edelleen mieltä, koska en olekaan käsitellyt niitä silloin..En tiedä.. Olo on vaan niin epäreilu. Ja mietin myös, että miksi sitä sanotaan että " luonto korjaa vialliset" tai jotain sen tapaista.. Ihan hirveä sanonta! Eihän aikuisistakaan sanota, että luonto korjasi kun he kuolivat..Aika radikaali vertaus mutta mietin vain, Eihän kaikki ihmiset voi olla täysinterveitä ja esimerkiksi kehitysvammaisethan ovat niin aitoja ja onnellisia että onko oikein ajatella ettei heillä olisi oikeutta elää..Teen itse kehitysvammaisten parissa työtä ja heistä pitäisi ottaa mallia; asenne elämään on yleensä kohdallaan. Ja tottakai kaikki haluaa että lapsi syntyy terveenä, myös minä. Eipähän tule ajateltua, että kunpa saisimme tiettyä sukupuolta olevan lapsen..tai sen ja sen väriset silmät tai hiukset sille...tai väiteltyä lapsen nimestä..Kunpa saisimme vauvan!

On kyllä sekavat fiilikset tänään (taas)..Voi huoh.. En tiedä mitä ajatella ja tunteet heittelee.. Välillä olen asioista toista mieltä ja välillä saan vahvoja tunnereaktioita toiseen suuntaan. On niin epäreilua ettei meille suotu loppuun asti menevää raskautta ja lasta. Mielessä pyörii koko ajan, että kohta olisi näin ja näin monta kk jäljellä äitiysloman alkuun...Ja sitten olisi la..Mitä nyt tekisin ja miettisin, kun makaisin masuni kanssa sohvalla..Mitä olisin jo ostanut vauvalle..Voi byää! Mistä sitä tietää että on tarpeeksi käynyt tätä asiaa läpi? Kun joka kuukausi joutuu miettimään samoja asioita..Aina nämä asiat tulee mieleen ja pettymyksiä. Välillä onneksi aurinkokin paistaa ja saa mieltä lämmittämään..

Elowena: voin kuvitella että pelottaa ja mietiyttää kaikki enemmän..Kunpa sinäkin osaisit ja pystyt vielä nauttimaan raskaudesta! Nyt on jo niin teidän aika saada pikkuinen syliin asti. Toivotaan että tuo on normaalia eikä tule lisää kummallisia oireita. Miten toiset päseekin niin pajon helpommalla..

Ps. Aloitin ne terot. Ajattelin että jos voin niillä vaikuttaa tuleviin kiertoihin niin..pakko tehdä asioille jotain..