Nita85

Sirppana: Tuli kylmät väreet kun luin kirjoitusta ja rupesi oikein kädet tärisemään. Kamalaa kun joutuu hautaamaan oman vauvan, sinulla kun noita viikkoja oli jo enemmän. (Vaikkakin hienoa kuulla että sait pidettyä pintasi ja saat haudata vauvan vaikkei sairaalassa siitä oikein ei puhuta) Vaikka asun Keravalla, niin kävin Kättärillä hoidossa.  Itse en myöskään ole uskonnollinen mutta hoitaja kertoi voisin varata aikaa pastorille tai hoitajalle. Eivät kuulemma puhu uskon asioista vaikka pappi olisikin. 

Kyllä meitä koetellaan. Otin siis eilen toisen kerran lääkkeet. Ekan kerran otin ne n.1kk sitten ja vuotoa kesti koko kuukauden, niukkaa loppua kohden mutta se ei sitten riittänyt.

Oho, onpas sattumaa että näin moni ja samalta paikkakunnalta :) Oletteko saaneet millaisia sairaslomia? Itse olen tämän viikon saikulla, ja jos myöhemmin tuntuu niin menen kyllä pyytämään lisää. Nyt olen ollut saikulla vain sen ajan, mitä on joutunut antamaan. Onhan tämä henkisesti raskasta kun jokapäivä asiaa miettii.  

Hei kiva kun olette kirjoitelleet. <3

Omanapailua: Aloitin eilen siis uudestaan lääkkeet, laitoin ne joskus aamulla ja muutaman tunnin päästä alkoi todella runsas vuoto, Puolentunnin välein kävin sidettä vaihtamassa joka oli ihan märkä ja pönttöön tuli kunnolla tavaraa tai verta. Mies tuli iltapäivällä kotiin ja menin vessaan, hän lähti käymään asioilla kun  vointini oli ok. Hetken päästä heräsin pöntöltä, olin pyörtynyt.Soitin miehelle että tule kotiin heti kun pääset. Oli pakko lähteä hetken kuluttua uudestaan vessaan josta mies herätti muutaman minuutin kuluttua, kun tuli kotiin. Olin ihan valkoinen ja tuijotin vain. En saanut sanaa suusta. Pyörryin taas. Kunhan konttasin sosohvalle,  mies teki ruokaa kun en oikein ollut syönyt mitään. Ajateltiin että heikko olo johtui siitä. Noh, seuraavat kaksi kertaa vessaan mentäessä pyörryin taas. Makasin lattialla ja olin ohjeistanut että nostaa jalkani ylös. Ihan hirveä olo. Soitin sairaalaan josta ohjeistivat tilaamaan ambulanssin joka vei minut sinne. Olin siis edellisen yön osastolla.

Tekivät aamulla kaavinnan ja kaikenmaisia toimenpiteitä ja verikokeita ottivat. Pyörryin kaksi kertaa pyörötuoliin yrittäessäni mennä vessaan. Jouduin lopulta tekemään tarpeet alusastiaan:( Sain 2pss verta kun hemoglobiini oli alhainen. Pääsin tänään päivällä kotiin. Nyt on olo parempi, taitaa hemoglobiini nousta. 

Jatkoseurantana on kotitesti tai terveyskeskuksessa verikoe. Menen jälkimmäiseen jotta saan asian hoidettua.  Saan myös keskusteluapua ja aion sitä pyytää.

Olen melkoisen järkyttynyt kaikesta, miten pahaksi vointi meni. Kerron näin tarkan tarinan, jottei muille menisi noin pitkälle.. huih..

Vaimomamma: Meillä on sama kotikaupunki, olikin siitä ajatus että saatat asua täällä. Ehkä joskus mainitsit asiasta toisella palstalla. :) 

Kerroin tänään asiasta myös äidilleni. On niin ahdistavaa salailla joten kerron muillekin jos koen sen paremmaksi. Näin sairaalassa raskaana olevia ja vauvoja, kyllä se tuntui pahalta. Sain onneksi hyvää kohtelua osastolla, heräämössä tosin taisi olla raskaana oleva nainen ja oli todella töykeä minua kohtaan. Rupesi itkettämäänkin kun ajattelin, että luuleekohan minun tehneeni abortin kun kohtelee töykeästi. :( 

Keijupöyä: Voimia sinulle myös ja tervetuloa mukaan keskusteluun. Olen iloinen että olette löytäneet tänne seuraksi. Vaikkei iloisia aiheita paljon ole ollutkaan, mutta helpottaa kun saa kertoa tunteistaan.

Elowena: Itsekin taidan käydä vain silloin tällöin lukemassa yritys päällä keskusteluja, mutten taida enää osallistua itse. Olen myös onnellinen muiden plussista mutta kyllä ne vähän naista syö.. Tässä joutuu nyt taas odottamaan.. Pelkkää odottelua koko ajan. Itselläni on kavereilla paljon lapsia ja niiden näkeminen ei aiheuta suruja, mutten tiedä miten suhtautuisin jos joku kertoisi olevansa raskaana. Mietin yksi päivä, että "mikähän minut korjaa entiselleen" niin tuli mieleen vain uusi vauva.

Heloottunut ja paremmin voiva Nita

Mimmu75: Hienoa että sait hyvää hoitoa siellä! Se on niin paikasta, hoitajista ja lääkäristä kiinni, kuka sattuu kohdalle.. Ilmeisesti. Tuo on ihan totta, ettei se henkinen parantuminen ole minullakaan oikein päässyt käyntiin, kun asia tulee joka kerta mieleen kun käyn wc:ssä ja näen että edelleen tiputti verta.

Juuri kun aloin jo ajatella vähän positiivisemmin ja luulin menkkojen jo alkavan, jouduinkin taas tähän. Nyt on ainakin vuotanut kuin hanasta kaatamalla, toivottavasti kaikki tulee ulos että ensiviikolla voidaan todeta tyhjennyksen onnistuneen. Olen lukenut myös tuosta lääkkeellisestä tyhjennyksestä, että moni on joutunut siihen uudestaan tai kaavintaan. Täälläkin asiasta yritin kysellä muttei kukaan oikein tainnut vastata kokemuksistaan. Mutta hyvä että sain nyt asian eteenpäin ja ensivuoden puolella sitten jos ne menkatkin alkaisivat. 

Itsekin olen miettinyt että kertoisinko km myös vanhemmilleni, mutta en ole ainakaan vielä kertonut. Ehkäpä sitten joskus kerronkin.. Helpompi minustakin kun voi puhua asiasta rehellisesti, varsinkin ystäville. On niin ahdistavaa kun ei ole kertonut ja sitten tuntuu että joku painaa mieltä, eikä pysty osallistumaan täysillä kaikkiin keskusteluihin. Itkeminen ja puhuminen helpottaa onneksi. En kuitenkaan halua että kukaan liioittelee tai vähättelee tätä kokemusta ja asiaa, mieluiten että kuuntelisivat ja olisivat tukena muuten. Kyselisivät kuulumisia.. Niin kuin ovat tehneetkin <3

Välillä unohdan olleeni raskaana, kunnes mieleeni tulee varhaisultrakäynti, ja mietin sitä hetkeä kun lääkäri sanoi ettei sykettä näy.. Kyllä se tuntuu julmalta ja pahalta.. Mietin että mikähän tähän suruun auttaa? Mieleeni tuli ainoastaan se, että saisi tietää olevansa uudestaan raskaana. Mutta siitähän se stressi ja huoli taas alkaisi. Miten sitä sitten osaakin olla liikaa stressaamatta. Voikohan stressi oikeasti aiheuttaa km? 

Nia85

Mimmu75: Kiva että tulit myös tänne keskustelemaan. Voimia sinullekin! En ole aikaisemmin kuullut rypäleraskaudesta, piti ihan lukea mitä se tarkoittaa. Hyvä että pääset nopeasti sairaalaan ja kaavintaan. Itseäni inhottaa tämmöinen pitkittynyt odotus, olisi vain pitänyt soittaa aikaisemmin sairaalaan ja kysyä onko tämä normaalia. Mutta eihän näistä voi itse tietää, kun itselläni oli ensimmäinen raskaus vasta. Mitä koepalatuloksista voi selvitä?

Toivottavasti sait hyvää ja ammattitaitoista hoitoa. Itse en aikaisemmin ole omasta mielestäni saanut, mutta eilen sairaalassa oli oikein mukava lääkäri ja hoitaja. Ehkäpä uskallan vielä joskus luottaa ammattilaisiin, joiden pitäisi tietää vastaukset asioihin eikä minun.

Minkälainen tilanne se kaavinta on? Kauan olit sairaalassa? Itse menen ensi torstaina uuudestaan ultraan ja pelkään että lopulta joudutaan kaapimaan. Oletteko te kertoneet läheisille raskaudesta?

Kyyneleitä ja verta vuotava Nita85

Omat kuulumiset: Täällä ollaan taas itku silmässä ja ahdistaa, vituttaa ja harmittaa.. Kaikki negatiiviset tunteet saavat vallan.. Tein eilen n.1kk keskenmenosta raskaustestin, jonka olisin toivonut näyttävän negatiivista. Haamuhan sieltä tuli ja soitin sairaalaan kysyäkseni neuvoa. Sain ultraan ajan, jossa näkyi ettei kohtu ole tyhjentynyt kokonaan. Myös kohtua aristi kun lääkäri sitä paineli. Jouduin tänään aamulla aloittamaan taas lääkkeellisen tyhjennyksen eli toista kertaa tämän km aikana. :/ Sain myös 2x antibioottikuuria.. Ei voinut sitten tämäkään asia mennä helpolla vaan koetellaan oikein kunnolla. Minut voi ottaa listoilta pois, tässä menee nyt taas yli kuukausi menkkoja odotellessa.. Tuntuu että muuta en teekkään, kuin odottelen ja odottelen.. Nytkin itkua vääntäen kirjoittelen tätä.. Ihana kuitenkin lukea, että toisilla tärppää ja toivon teille niin paljon onnea odotukseen! Ehkäpä täältäkin suosta vielä noustaan..

Jellyfish82: Itselläni on myös sellainen olo, että pitäisikö pitää taukoa yrittämisestä.. Tuntuu etten jaksaisi ajatella koko asiaa nyt.. 

Mimmu75: Meillä menee myös seuraavan vuoden puolelle yritykset.. Vituttaa ja ahdistaa ovat normaaleja tuntemuksia tällä hetkellä :/ Olisi ollut niin ihana että olisi saanut plussan tämän vuoden puolella, mutta se ei ole omassa tilanteessani mahdollista..

ps. itse kaipaan vertaistukea tähän keskenmenoon liittyen. Joten, jos on muita km kokeneita jotka haluavat jakaa tunteitaan. Tulkaa toki keskustelemaan tuonne "keskenmenon kokeneet" keskusteluun.

Nita85