Nisula

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin isoäidin mukaan nimeksi Helena, mutta tuleeko siitä mieleen ainoastaan keski-ikäinen täti?

Helena on kaunis nimi.

Pakkoselvitä kirjoitti:

Tyhmä kysymys, tiedän. Voiko rakkauden ja kivun jotenkin neutraloida? Päästä nopeammin ohi tästä?

Olen rakastunut. Sattuu hirveästi.

Ei koskaan enää -ajatuksia tulee. En saa nähdä häntä, jutella, maata kainalossa, nuuskia hänen ihoaan, silittää kasvoja, hiuksia.

Luulin olevani vain rakastunut, mutta ehkä jo rakastin.

Toivon hänelle hyvää, toivon, että hän tulee onnelliseksi. En ole katkera, en vihainen, äärettömän surullinen vain.

Eilen hajosin kun haistoin hänen ihonsa tuoksun tyynyliinassa. Olisin halunnut säästää sen, nukkua sen kanssa.

Pelkään myös heikkouttani. Jos hän haluaisi vielä nähdä, menisin juosten, vaikka tiedän, että se olisi pelkkä yksi tapaaminen eikä muuttaisi sitä, että kaikki on ohi. Menisin, vaikka hän haluaisi pelkkää seksiä ja tietäisin, että rikkoisin itseäni lisää sillä.

En tajua, etten enää pysty kirjoittamaan hänelle sähköpostia tai viestejä asioista, joista ennen pystyin.

Onneksi en alkanut anella tai kerjätä, että älä jätä minua. Itkin mutten häpäissyt itseäni. Itkimme molemmat.

Paha olla. Välillä itken. Raskas olo herätessä.

Pystyykö prosessia nopeuttamaan?

Juuri nyt tuntuu, että jään ilman rakkautta, seksiä ja hellyyttä lopuksi ikää. En halua, en jaksa, en voi edes kuvitella jotakuta toista. Haluan hänet, en saa.

Elämä tuntuu hirveältä p***alta.

Taivas antakoon voimia etten ota yhteyttä.

Voitteko yhtään rohkaista tai neuvoa?

Olen aikuinen nainen, enkä uskonut enää tässä iässä joutuvani kärsimään särjetystä sydämestä.

Sattuu se kovasti.Nyt suret ja kärsit.Sitten jonakin päivänä huomaat ajattelevasi jo muutakin. Paras tapa lannistaa tunnetta on etsiä suhteen negatiiviset puolet jos niitä on.

Lähde "ulos" ei aikaakaan kun löydät uuden.

Maailmassa on miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Marialla oli tylsä hetki

Vähänks oli kuivakasta.

Mariahan sanoi, että Li on kaunis.