Nina78

Kommentoin nyt tähän joitakin teidän kommenttejanne, kiitokset niistä!

> Nyt vaan pidät miehen kanssa perhepalaverin ja sovitte pelisäännöistä - etkä suostu siihen, että mies välttelee asiaa.

En usko, että saan miestä taipumaan siihen, että pidettäisiin tällainen perhepalaveri -  mieshän ei näe poikansa käytöksessä mitään huolestuttavaa, "epänormaalia" tai väärää, ja ei halua missään nimessä pahoittaa lapsen mieltä (niin muuten ja miehen ex ei valitettavasti voi istua meidän kanssa perhepalaverissa saman pöydän ääressä kanssani, on jo kerran uhannut lapsen kuullen minua väkivallalla - ja pojallekin on sanonut monta kertaa, että jos minä tulisin heidän ovensa taakse, ”vetäisi minua turpaan”, lapsi itse on tämän minulle sanonut. Nainen ei millään haluaisi, että ex-miehellään on uusi  nainen, vaikka toki itse oli se joka petti ja lähti ja jolla on uusi mieskin, mutta silti ei toiselle sitä soisi, että uuden löytää…On itse asiassa melkoisen pelottava nainen.) Viis siitä, jos minua/ketään muuta ihmistä poika loukkaa. Ihan kuin mies kuvittelisi, että näin ”tehdään” itseensä luottavia aikuisia?! Ja nimittelystä, on poika haukkunut mua välillä läskiksi ym. kun ei ole kestänyt sitä, että joku yrittää laittaa hänelle rajoja (kyllä, yritän, mutta se on vaikeata kun isä ei ole tässä mukana).

> Mies ei ilmeisesti näe lapsessaan ja käytöksessään vikaa ja saattaa olla lepsu senkin takia, että kokee ns. syyllisyyttä erosta ja yrittää sitä väärällä tavalla kompensoida.

Näin se juuri onkin, ja mies on asian itsekin ilmaissut, että syyllisyyttä kokee.

> Keskustele miehen kanssa siitä, mitä tuon pojan käytös aiheuttaa sinulle. Kerro tunteesi ja mielipiteesi täysin rehellisesti. Jos mies ei yhä edelleenkään ole yhtään valmis muuttamaan tapojaan, miettisin kyllä eroa.

Olen itse asiassa yrittänyt puhua tunteista ja mielipiteistä. Tai siis olen puhunut, vakavastikin. Ehkä jotain pieniä edistysaskelia on tapahtunut tänä aikana kun olemme olleet yhdessä. Aikaisemmin esimerkiksi poika saattoi koska vain soittaa isälleen ja pyytää hakemaan äidiltä. Poika saneli sen miten äidin ja isän luona ollaan. Jos huvittaakin yhtäkkiä lähteä toisen luo vaikka juuri oltaisiin sieltä tultu, vanhemmat hyvin usein kuskasivat lapsen tuolle vanhemmalle.”Lapsi saa olla kumman luona haluaa.” Ja lapsihan oppi tämän. Oli aikamoista sirkusta. Eli tässäkin kohtaa on lapsi oppinut, että aikuiset tanssivat tasan hänen pillinsä mukaan.

Mies on myöskin sen tyylinen, ettei sitäkään siedä jos vaikka pojan kaverin vanhemmat  huomauttavat jostain mitä poika on tehnyt  - tässäkin tapauksessa mies ajattelee aina, että naapurit ovat vain turhantarkkoja kasvatuksessaan. Toisaalta oon miettinyt sitäkin, että jos mies olisi vihdoinkin tajunnut, että pojan käytös on huolestuttavaa, ja tavallaan yrittää torjua kaikki siihen liittyvät ajatukset.

Sivumennen sanoen pojan äidin pillin mukaan tässä täytyisi myös sitten luovia, kun ei mies hänellekään koskaan uskalla omia mielipiteitään sanoa.  Ei kuulemma jaksa tapella naisen kanssa. Ja tosiaan, mähän se tässä aina se kynnysmatto olen, jota viimeksi kuunnellaan.

Pojan veljillä on koulussa käyttäytymiseen liittyviä ongelmia, ADHD yms. Poika saa äitinsä luona vielä vähemmän mitään kasvatusta, voisi sanoa, että isä ja isän läheiset ovat pojan ainoa ”toivo”! Äidillään on elämä ollut sekaisin enemmän tai vähemmän aina - vaikea nuoruus kasvatusperheessä yms.  Ja ongelmat on jatkuneet nyt myös aikuisena perheen äitinä. Valitettavasti.

Nyt tuntuu, että pojan koko lähipiiri jotenkin säälii poikaa ja kasvattaa curling-menetelmällä oivaa nuorukaista.

(jatkuu seur. viestissä)

Hmm, sitäkään ei valitettavasti tiedä että kuka tällaisessa uusperhetilanteessa "joutuu" olemaan.

En minäkään olisi kuuna kullan valkeana kuvitellut, että tällaisessa tilanteessa tulisin joskus olemaan.

Todella ajattelin, että mieheni kanssa emme eroa koskaan.

Ap

Mulle voi laittaa listaan TAYS.

Kiva, kun Dori viitsit tuollaisen listan tehdä!

Jossain vaiheessa voisi olla muuten kiva perustaa suljettu ja salainen FB -ryhmä meille marrasvauvojen odottajille :).

Huomenta! Pääsisinkös teidän joukkoon :)? Tein Clearbluella tänä aamuna testin, tulos "Raskaana 2-3". Laskettu aika olisi 7.11.

Me ollaan uusioperhe; miehellä ennestään kaksi tyttöä, kuten myös minulla. Olin juuri pari vk lomalla ulkomailla lasteni kanssa, ja aloin siellä jo aavistella tätä tulosta...:) Olisin ollut itse asiassa yllättynyt mistään muusta testituloksesta, sen verran vahvoja oireet olivat. "Tiesin" sen jo viime viikon perjantaista alkaen oikeastaan ihan varmaksi.

Olen 40 vuotta jo, yritys aloitettiin pari kk sitten. Vahvin oire oli nännien arkuus, mitä mulla ei koskaan ole muuten ennen menkkoja. Lisäksi viluttaa koko ajan, mut oon kyllä sellainen vilukissa muutenkin :). Ovulaation jälkeen lämmöt laski n. 6-8 dpo ennätysmaisen alas, 35,7:ään pariksi päiväksi, ja sitten palasivat takaisin ylemmälle tasolle (tulkitsin laskun alkion kohtuun kiinnittymisestä johtuvaksi), mitä ei yleensä tapahdu (olen seuraillut lämpöjä jonkin verran), joten silloin jo melkein tiesin, että taitaa olla kiinnittyminen taitaa olla tapahtunut. Lisäksi hieman närästää toisinaan ja mahassa on vain sellainen jännä, raskaana oleva tunne :).

Uskomaton tunne, että sitä ollaan raskaana :).