Nimetönkö

Menetin reilu vuosi sitten silloisen työpaikkani, mutta en harmitellut. Ajattelin, että jää kerrankin omaa aikaa laittaa itseni kuntoon. Toisin kävi ja lihoin työttömyysaikanani lähes 20kg. Kunto oli olematon, vietin vain aikaa tietokoneen ääressä ja neljän seinän sisällä. Jopa parin sadan metrin kauppareissu sai aikaan hengästymistä. Kun sain töitä, niin lähtökohta ei olisi voinut olla huonompi, kun oli vielä seisomatyöstä kysymys. Ensimmäinen harjoitteluvuoro (noin viisi tuntia) oli suorastaan kauhistus. Jalat olivat niin kipeät kotiin mennessäni, että ne suorastaan vapisivat, vaikka ala oli tuttu ja tykkäsin työskennellä ihmisten parissa.

Seuraavan päivän pitempi vuoro (7,5h) suorastaan pelotti. En saanut edes kunnolla nukuttua, kun jalat olivat niin kipeät. Popsin aamulla pari särkylääkettä kaiken varalta, mutta ei niistä juuri hyötyä ollut, kun jalat eivät jaksaneet kannatella noin 120kg painoa. Kävin ostamassa todella hyvät työkengät, se auttoi hieman. Jotenkin selvisin ja noin viikon työssäolon jälkeen peruskunto alkoi vähitellen palautumaan. Vasta parin viikon jälkeen jalat olivat tarpeeksi tottuneet ja ei enää sattunut vuoron jälkeen, olin vain väsynyt.

Vasta tuossa kohtaa tajusin, miten rappiolla olin ja uuden uran alkukaan ei ollut helppo. Virheitä tuli, mutta onneksi työt kuitenkin jatkuivat. En vain voinut tunnustaa kenellekään, että kuntoni on huono, jalkoihin sattuu tolkuttomasti ja oli vaikea keskittyä työhön. 2kk myöhemmin olin laihtunut peräti 8kg, ilmeisesti työn ansiosta. Lisäksi jätin kaiken raskaamman ruoan pois ja tein aina itselleni aamiaista edellisenä iltana (normaalisti en syönyt sitä ollenkaan), sekä söin todella hyviä salaatteja (aluksi kaupasta ostettuja), kunnes jaksoin itsekin valmistaa niitä kotona työpäivän ateriaksi.

Kertakaikkisen kamala kokemus, ikinä en enää halua päästää itseäni niin huonoon kuntoon. Niin ja lisätään vielä - omistan jalkapohjia hierovan laitteen. Ilman sitä en olisi välttämättä saanut unta ennen seuraavaa työpäivää. Käsittelin sillä jalkojani jokaisen työpäivän jälkeen.

Nyt olen jo osannut ottaa hieman vapaa-ajankin liikuntaa mukaan, vaikka painoa on vieläkin liikaa. Mutta parempaan suuntaan olen menossa. Tämä nyt ei suoranaisesti neuvo ole, kun kerroin vain oman kokemukseni, mutta itselleni auttoi syy saada pidettyä työpaikka ja se motivoi lähes vuoden työttömyysjakson jälkeen.

Vieläkin kolminumeroisissa lukemissa, mutta ehkä jo talveen mennessä sen alle. Tsemppiä!

Virallisesti ei saa viedä mitään.

Mutta ennen (kun aloitin noin 20 vuotta sitten) se oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että aina jätettiin ylimääräistä henkilökunnan syötäväksi, etenkin tapahtumaravintoloissa. Ensimmäisessä vuorossani aloitti taannoin kaksi muutakin uutta työntekijää ja eräs lähes kymmenen vuotta talossa ollut vuoropäällikkö sanoi meille, että "Hän ei hyväksy sitä, että hyvää ruokaa heitetään roskiin ja saamme kuulemma ottaa niitä, kunhan ei kerrota kenellekään". Silloin nuorena tuo oli iso juttu, sillä köyhälle opiskelijalle tuli paljon säästöä ruokakuluissa, kun parhaimmillani kannoin kotiin jopa 20 purilaista ja ihan hyviä olivat mikrokäsittelyn jälkeen. Clubburgereita, nam :)

Tapahtumaravintoloissa hävikki oli vielä suurempaa ja niistä riitti aina isommallekin porukalle. Nykyään meininki on paljon tarkempaa, mutta myös jätteet eritellään, joten kannattaa onkia ne hävikit itselleen esim. ulkona olevasta biojäteastiasta. Lämmität vain tarpeeksi kuumaksi, niin perusterveelle ihmiselle ei tule mitään terveysongelmia (paitsi ne kalorit tietty).

Tuttu tapaus, kun kävin Helsingin AMK:ta 90-luvun lopussa. "Onks teillä antaa kakskymppii?". Naureskelin tyttöystävän kanssa muutamaa vuotta myöhemmin, että onkohan kokenut rajun inflaation, kun eurot tulivat käyttöön. Hyvä tietää, että kerjää vain tavan vuoksi, vaikka en periaatteesta anna kenellekään kerjäläiselle rahaa. Isoon ääneen kyllä huutelee "HEI", kun tulee ohi käveltyä. Viimeksi satuin olemaan pahalla tuulella ja heilautin kättäni äkäisesti hänen suuntaansa, ei sanonut sen jälkeen mitään. Vaan hetken päästä taas takana kuului sama kailotus.

Stressaamiseesi haluan sen verran sanoa, että uskoisin sen johtuvan ainakin siitä, että tuo työ on ihan aidosti jatkuvaa kyttäämistä nykyaikana. Tulosta pitää tehdä, työntekijöiden määrä on minimissä, palveluaikoja seurataan sekuntikellon avulla, tehdään työtä jopa vajaalla henkilökunnalla mikäli kukaan ei tule paikkaamaan sairauslomaa ja tietenkin se jatkuva kiire ympärillä - yritäpä siinä sitten vaikka soitella toisesta ravintolasta apuja ja lisäksi työ on aina säännöllisen epäsäännöllistä. On iltaa, aamua, yötä, välivuoroa ja viikonloppuvapaita ei tarvitse lain mukaan antaa kuin kerran viidessä viikossa.

Jos nyt kuitenkin haluat harkita esimiehenä olemista, niin onhan siinä hyviäkin puolia. Aamuvuoroissa saat kaikessa rauhassa avata ravintolan, laskea varastot ilman mitään kiirettä, hörpätä kaikessa rauhassa kupin kahvia, laskea kassat ja kassakaapin istuessasi toimistossa ja tavaran toimituspäivinä saa mukavasti myös liikuntaa kuormaa purkaessa. Jos lisäksi teet tilauksia, niin matematiikka on mukavaa aivojumppaa heti aamusta ja senkin voit tehdä toimistossa istuessasi. Ja hups - olet saanut jo parilta tunnilta palkkaa ennen kuin sinun pitää edes miettiä asiakaspalvelujuttuja tai ruoan valmistamista. Ja nuo koulutusjutut - niissä saa kuitenkin ilmaisen ruoan joka kerta ja parit kahvitauot päälle, eikä tarvitse kuin kuunnella ja osallistua pieniin tehtäviin ja palkka juoksee koko ajan. Paras puoli on työntekijöiden kouluttaminen, kun tiedät asioista paljon ja mitä paremman auktoriteetin omaat, niin sitä paremmin pärjäät.

Sivutyönä olen tätä työtä tehnyt useamman vuoden (ja myös esimiehenä), mutta onneksi ne ajat ovat jo kaukana takanapäin. Tuolloin n. 1,5-2€ enemmän tunnilta ei todellakaan ollut kaiken sen arvoista, mitä esimiehenä sai käsitellä. Suosittelen, ettet heti allekirjoita esimiehen työopimusta vaan teet tarvittaessa esimiesvuoroja ja pyydät päästä esim. kouluttajaksi. Kouluttajana palkka on hieman enemmän tuntia kohden ja voit kokeilla, miltä se esimiehenä olo tuntuu.

(Teksti oli niin pitkä, ettei antanut julkaista kaikkea kerralla)

Nuorempana tuo duuni on ihan ok, mutta pitemmällä tähtäimellä en sitä suosittele, ellet sitten tähtää paljon korkeammalle kuin pikaruoka-alan esimiestehtävät. Duunarina (tai kouluttajana) on vielä mukavaa, kun vastaat vain palvelusta, myynnistä, siisteydestä, pidät huolta työasustasi, tiedät ajankohtaiset asiat tullessasi töihin ja täytät vuorotoiveita sekä neuvot uusia/kokemattomampia työntekijöitä. Esimiehellä on toki parempi palkka, mutta en koe sen olevan kaiken sen arvoinen vastuuseen nähden.

Esimiehenä vastaat vuorossasi ravintolan toiminnasta kokonaisuutena, hoidat tarvittaessa sairauslomasijaiset päivän aikana (soitat ja varaat ajan, tulostat lähetteen koneelta), teet tilityksiä, johdat vuoroasi, jaat vastuualueita työntekijöille, käsittelet asiakaspalautteita puhelimitse ja sähköpostilla, teet vaihtorahatilauksia, koulutat uusia työntekijöitä ja huolehdit tiedonkulusta (esim. tarjoukset, muut uudistukset) ja sitä rataa. Lisäksi osallistut esimiesten koulutuskursseille, ensiapu- ja turvallisuuskoulutuksiin tarvittaessa - sekä tähän päälle on luettavaa satojen sivujen verran erilaisia käsikirjoja, joita vielä uusitaan säännöllisin väliajoin ja tästä tulee elävästi koulunkäynti mieleen - turhauttavaa, kun haluaisit vain tehdä töitä. Ja usko pois, Suomessa elitarvikeala sisältää niin paljon byrokraattista paskaa, että ei mitään rajaa.

Pitemmällä ajalla ajateltuna sinun pitää osata tehdä tilauksia, jäätelökoneen ja pirtelökoneen (jos sellaisia on) peseminen on suoraan sanottuna täyttä paskaa ja tietokoneen käyttö pitää olla perustasolla hallussa, koska sitä tarvitset lähes jokaisessa vuorossasi. Varastojen artikkelit lasketaan myös säännöllisesti ja laskeminen on sinänsä ihan jees, mutta kun olet toistanut tämän tarpeeksi monta kertaa, niin se alkaa turhauttamaan. Esimiehellä on lisäksi vastuu ravintolasta jopa tauolla ollessaan. Päällikkö ei kirjaa ulos tauolle työntekijöiden tapaan, vaan tarpeen vaatiessa hänen pitää tulla tekemään töitä, kun minuutti ruokatauon alkamisen jälkeen tuleekin bussilastillinen asiakkaita syömään. Tässäkään palkka ei kompensoi sitä hetkeä, kun saisi syödä rauhassa niin kuin tavalliset työntekijät.

Sitten on kaiken maailman palotarkastajia, terveystarkastajia ja kenttäpäälliköitä, joille pitää osata antaa "oikeat vastaukset", mikäli sellaisia tulee käymään. JATKUU...