Nils
Seuratut keskustelut
Kommentit
Nuoruus/nuoruusmuistot
Joutunut viettämään jo esiteininä liki kaiken energiansa TAYS:in kanssa säätämiseen diagnosoinneissa ja vasta parikymppisenä voi ehkä päästä elämään normaalia elämää ilman että on jatkuvassa seurannassa, ja tämäkin päätetään vasta muutaman kuukauden päästä.
Sen nuoren kanssa voisi oppia keskustelemaan ja "neuvottelemaan".
Omat vanhemmat on ollu mun nuoruuden persaukisia ja tultiin jo ennen mun teini-ikää siihen tulokseen, että kaikille tulee parempi mieli jos koko lahja jätetään hankkimatta sen sijaan, että kysytään mitä haluaa lahjaksi ja sitten ollaan pihejä ja tuodaan jotain halppista mitä ei olla haluttu (isä toi vaikka allergisoivaa tavaraa, että pysty säästään euron).
Tuskin olisi tällästä vitutusta lapselle tullut, jos koko pyörää ei oltaisi tuotu, ja tuotu vaan se koru tai reppu.
Esiteinin itsemurhayritys.
Monesti mietin että jos tämä olisi vanhempien tietoon tullut, olisivatko edelleen haukkuneet lastaan kun tämä hankki ammattiapua, vai olisivatko tajunneet että ilman apua lapsi ei kauaa selviä.
Toisaalta, yhtä mahdollista olisi että olisivat päätyneet suuttumaan siitä että yritti itsemurhaa ja rankaisemaan siitä (tätäkin kaveripiirissä tapahtunut aikanaan) eikä lapsi olisikaan uskaltautunut hakemaan apua, joten ehkä parempi näin.
Mulla työkkärille riitti sanallinen tieto valmistumisesta, mutta kela vaati tukia varten kopiot papereista.
Viisainta olisi kysyä suoraan työkkäriltä tästä.
Olen monesti nukahtanut seisoalleen (etenkin nojatessa) ja herännyt vasta kun olen lähtenyt kaatumaan.
Ja usein on tullut nukahdettua kirjoittaessa tai puhuessa jollekin koulussa tunneilla. Hauskin oli kun nukahdin kesken lauseen joskus ympäristötiedossa.