Nez

Kiitos catlady tarinastasi ja onnea! Pitääpäs kans ottaa korvan taakse tuo foolihappo, parin kuukauden sisään sitä voisi alkaa käyttämään.

Meiltä ei ole onneksi kysytty kuin vasta kerran! Ja sekin oli mummo, jonka tilannetaju ei ole ihan kohdallaan. Ja häntäkin sitten ojennettiin muiden toimesta eli toivottavasti ei tule tapahtumaan uudestaan. Onneksi kaikki muut läheiset osaavat käyttäytyä. Toki vihjailut ihan ok, voi sitten kiusoitella ja vihjailla takaisin mutta kysellä ei tarvitse.

Tuli tässä mieleen kysymys henkilökohtaisesta tilasta. Itselle henkilökohtainen tila on todella tärkeä ja koskettamaankaan ei pääse kuin harvat ja valitut henkilöt. Kauhunsekaisin tuntein siis odotan jo mahdollisia mahan lääppijöitä. Todennäköisesti en tykkää myöskään niiden oikeasti läheisten lääppimisestä. Mies toki täysin ok. Mitä ajatuksia teillä herättää tämä mahdollinen mahan pällistely, lääppiminen yms toiminta? Itseä alkoi lähinnä ahdistaa, mutta en tiedä muuttuuko tilanne sitten hormonihuuruissa kun on raskaana.

Moi! Keskusteltiin miehen kanssa eilen illalla uudestaan (en vain pystynyt olemaan hissukseen). Tuo sen aiempi reaktio oli juuri sellainen, mitä aiemminkin epäilin. Tällä hetkellä käynnissä olevat isot projektit sotki ajatusta reippaasti. Puhuttiin siitä, mikä olisi hyvä aika aloittaa yrittäminen. Aloitetaan varmaan 3-4kk päästä, koska alkusyksystä olisi suunnitteilla reissu autolla, enkä halua olla ihan lopuillaan raskauden kanssa. Vähän tässä siis nyt sitten odotellaan, ennen kuin aloitetaan yrittäminen 😊

Sini990 kirjoitti:

Nez meillä mies ei tykkää hössöttämisestä ja mies tarvii aina aikaa miettiä asioita, kun aloin tätä vauva asiaa puhua niin piti edetä tosi hitaasti, viikon välein mainitsin asiasta varmaan viimesen puolen vuoden sjan 😅 eli anna aikaa! mies varmaan tarvii vaan enemmän aikaa sulatella asiaa ☺

Meilläkään ei hössötyksestä tykätä ja oonkin koittanut malttaa muutenkin puhua suhteellisen vähän vauvajutuista. Muuten kuulee aiheesta liikaa ja takapakkia tulee 😅 joo eiköhän se tästä kun tilaa antaa. Tämmösiä vaan aina käy isojen asioiden kanssa. Puhutaan asiasta ja suunnitellaan että miten ja milloin. Sitten kun tulee ns tositilanne niin sit tarvii vielä kuitenkin vähän aikaa. Toistaiseksi kaikki vastaavat tilanteet on päättyneet siihen, että suunniteltu on tapahtunut. Mutta sille ei voi oikein mitään kun on innostunut jostain ja pitäisi sitten vielä odottaa että toinen on tarpeeksi sulatellut asiaa 😅

Keskusteltiin eilen miehen kanssa lasten hankinnasta ja täytyy kyllä sanoa että alkoi vähän tympimään. Mä olisin valmis vaikka heti jättämään ehkäisyn pois, mutta miehelle tuli yhtäkkiä kauhia huoli ja murhe ajasta. On auttanut tässä yhtä sukulaista yhden remontin kanssa ja kohtapuoliin äitiänsä muutossa ja ehkä myös myöhemmin isänsä naisen muutossa. Ressaa ku ei nytkään aika riitä mihinkään kun pitää muiden hommissa olla kiinni niin miten lasta ehtii kasvattaa. Koitin sitten rauhoitella että se remppa on kuukaudessa ohi ja ne muutotkin tapahtuu väkisin ennen kuin edes varmaan plussattais. Ja aina tulee olemaan myös muutakin puuhaa vaikka lapsi onkin. Ja tarvittaessa niistä puuhista voi myös kieltäytyä.

Ei siinä, kyllä mä voin odottaa. Uskon että tämä mielentila kääntyy kun remontti on ohi ja on aikaa muuhunkin. Toki tämä voi olla taas niitä "Joo ei pysty seuraavaan 5 vuoteen" kuten puhui kihloistakin, mutta sitten kosikin siitä kuukauden päästä. Mutta pistää mieltä väkisinkin vähän matalaksi.

Pitää vielä keskustella aiheesta, jos se pahin stressipalloilu loppuisi sitten. Niinkuin monessa muussa aiemmassa asiassa. Ymmärrän kyllä tämän murehtimisen kun tiedän taustat, mutta kyllä se välillä tympii. Molemmat haluttais kuitenkin olla nuoria vielä kun lapset saadaan. Ja itseni kannalta se olisi myös fyysisesti parempi.

Olisiko kenelläkään antaa vinkkejä tähän tilanteeseen? Miten saisin rauhoitettua miehen mielen?

Rouva X kirjoitti:

Nez, olin malttamaton kuyäten arvata saattaa. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin että pysyy kyydissä 😅

Paljon onnea! Pidän myös peukut pystyssä että pysyy matkassa 😊