Nez

Mahdollisuus raskautua voi loppua jo 25-vuotiaana mutta se voi loppua vasta 50-vuotiaana myös. On myös mahdollista että ei ikinä pysty. Ainut mistä tietää että aika alkaa loppua, on se että kierto lyhenee. Ja sit on jo kiire.

Saatiin viimein keskusteltua miehen kanssa siitä, mikä sitä vielä mietityttää tässä projektissa. Keskusteltiin sitten näistä mietityttävistä asioista (suurimpina ehkä mun jaksaminen ja mun tiedostus siitä, mitä mun kropalle tapahtuu + mahdollisten jälkiseuraamusten hoito pois päiväjärjestyksestä).

Vielä ehkäisy päällä, mutta ollaan sentään samalla kartalla nyt asioista. Helpotti huomattavasti kuulla, että huolenaiheet oli lähinnä muhun kohdistuvaa. Varmaan keskustellaan vielä pari kertaa ennen kuin ehkäisy jää (haluisin jo jättää pois, mutta ymmärrän toisaalta miestäni).

Äitykkä, ei ole raksalla töissä. Tekee ihan muita palkkahommia. Mutta on ollut sukulaisen taloa remppaamassa siihen malliin että se olisi toinen duuni. Arkipäivien 8-tuntisten päivien lisäksi viettää siellä semmoset 4 tuntia ja lisäksi viikonloppuisin yhteensä 14 tuntia lisää. Kotona ei siis kauheasti ole kun homma pitää olla valmis viimeistään 20.12, jolloin sukulaiset sinne muuttaa. Hommana aivan totaalinen remontti, ihan kaikki uusiksi. Rakenteellisia muutoksiakin ihan kiitettävästi tehty. Tämän jälkeen arki palautuu kyllä tähän normi päivätyöläisten arkeen. Mutta se stressi on aika tehokkaasti sumentanut silmät siltä tavalliselta ja rauhalliselta arjelta, jota me elettiin pari kuukautta sitten ja tullaan elämään taas 2 viikon päästä viimeistään. Nyt on vain stressi näkökentässä. (toki nyt jo helpottaa selkeästi, ei ole enää niin kireä kuten vaikka viime viikkoina).

Mies on toki myös miettinyt jonkin verran tulevaa, kuten sitä, että meidän talo lämmitetään lähinnä puilla. Ja mies kaataa ja pilkkoo ne puut. Pohti sitä että kun sekin vie jonkin verran aikaa että mitä sen kanssa. Sanoin vaan että ei me siitä rikki mennä että se on kolmena päivänä ehkä sen 5 tuntia pois kotoa kerralla. Kaikki asiat on järjestelykysymyksiä ja niitä on turha pohtia etukäteen. Ratkotaan sitten kun vastaan tulee.

Nemi, eiköhän me päästä. Näin miestä tuossa 20 minuuttia ennenkuin lähti työmaalle ja vaikutti olevan positiivisin mielin. Katon toki sitten vielä uudestaan kun palaa ja jos ei ole vajonnut johonkin synkkyyteen sen rempan kanssa niin nostan kissan pöydälle. Alkaa tää jo sen verran raastavaa olla.

Pidän sulle peukkuja pystyssä, toivottavasti se plussa sieltä tulisi<3

Emssi, ihanaa saada vertaistukea, kiitos! ❤️

Pitää kyllä koittaa jo tänään sanoa asiasta, en vaan enää yhtään pilleriä haluaisi ottaa! Se vain tuntuu niin väärältä ja vie meitä poispäin yhteisistä haaveista. Toki pitää vähän katsoa miehen fiiliksiä kun tulee raksalta takaisin. Jos on kauheasti takapakkia tullut siellä niin jätän mainitsematta, mutta jos alkuviikon fiilis jatkuu tai on jopa parempi, aion sanoa asiasta.

Mies ei stressin vuoksi pysty näkemään kauheasti huomista pidemmälle. Sen takia pohti sitä, että ei halua olla se isä, joka ei ole koskaan kotona. Olen kyllä koittanut sanoa, että remppa ei kestä enää kauaa ja lapsikin syntyisi ehkä vuoden päästä. Ja silloin voi aivan hyvin kieltäytyä isommista jutuista. Mutta ei tosiaan näe kuin huomiseen ja huomenna olevaan remonttipäivään. Ja sen, että arjessa ei ole enää mitään muuta.

Mutta nyt kun silmät alkaa aukeamaan tulevaisuuteen, asia on helpompi ottaa esille 😁

Siis äh 😩

Mulla on valtava vauvakuume ja sen lisäksi on tullut ihan uskomaton kaipuu saada se lapsi. On vain jotenkin semmonen tyhjä olo osittain, kun se lapsi puuttuu. Toisaalta samaan aikaa on ihanaa katsoa vauvoihin ja lapsiin liittyviä videoita ja kuunnella podcasteja. Mutta taas samaan aikaan se satuttaa sisäisesti, kun ei vielä olla aloitettu yritystä.

Miehen suuressa projektissa näkyy jo valoa tunnelin päässä (loppuu 2 viikon sisään🙄) ja hän on huomattavasti rentoutuneempi. Ehkä nyt voisin sanoa viimein ihan tosissaan, että mun pilleröinnit loppuu tähän, sä hoidat ehkäisyn niin kauan kunnes oot valmis. Haluaisin vain päästä takaisin kiinni luonnolliseen kiertooni ja nostaa todennäköisyydet raskautumiseen normitasolle. Että sitten kun mies näyttää sen himmeän vihreän sijaan ihan kirkasta vihreää valoa, olisi kroppa jo valmis. (Tai enhän mä sitä tiedä vaikka sanoisin heti joo, nyt kun ressi alkaa hälvetä hänelläkin ja näkee pidemmälle kuin huomiseen) Eikä pahimmillaan puolen vuoden päästä, jos lopettaisin vasta kun mies on ok asian kanssa.

Pillereitä enää vähän, 2 täyttä ja yks vajaa laatta. Ja en todellakaan halua hakea niitä lisää ennen kuin meillä on edes yksi lapsi. Mieluusti kyllä veisin nuo loputkin apteekkiin takaisin...