nettieeva

Mukava että tänne on tullut lisää porukkaa :)

Itselläni lievää kuvotuksen tunnetta, mutta ei paljoa. Tänään varasin yksityiseltä ajan ultraan, ja se on tän viikon lauantaina, vaikka on pyhäinpäivä. Silloin olisi laskujeni mukaan 9+1...mutta pelottaa mennä sinne. Muistaa vielä niin elävästi sen heinäkuisen päivän np-ultrassa jossa todettiin että rakkaamme oli kuollut jo monta viikkoa sitten. Se pelko on mielessä nytkin, mutta olen kuitenkin koittanut olla positiivisella asenteella. se on vaan tosiasia, että keskenmenon kokeneilla on varmasti pelko läsnä tulevissakin raskauksissa. mutta, sittenpähän sen näkee ja voi vähän ehkä huokaista vaikka ei tietenkään sittenkään oo mikään varmaa mutta ainakin jonkinlaista mielenrauha se tuopi :)

Mulla on tosi aikaansaamaton ja laiska olo kokoajan, ja tuo synkkyyskin ulkona masentaa :/ en oo jaksanu käydä liikkumassakaan, vaikka pitäis.

Tulin juuri ekasta neuvolasta :) Ihan kaikkea ei käyty uudestaan läpi, koska kävin tosiaan silloin kesällä ennen keskenmenoa jo kuulemassa samoja asioita. Juteltiin ja koitettiin jo vähän kuunnella sydänääniä, mutta eihän ne vielä näillä viikoilla kuulu (nyt 7+3). Silti tuli taas pieni pelko, vaikka on niin että vasta todella monta viikkoa eteenpäin niiden pitäisi oikeasti vasta kuulua...

Oireita ei ole edelleenkään paljoo ja siitäkin neuvolassa huolestuneena mainitsin, mutta neuvolan täti tyrmäsi täysin sen väitteen että ellei ole pahoinvointia, tulee helpommin km. ainoastaan sen hän sanoi, että jos on ollut oireita ja ne äkisti loppuu, silloin voi olla jotain perää siinä. Eli ei mulla oo kuin rinnat vähän kipeät, en oo oksentanut ym. 

Painosta puhuttiin. Mullahan on itselläni ylipainoa reilu 20 kiloa. Olenkin plussauksesta lähtien pyrkinyt noudattamaan terveellisempiä ruokatottumuksia, en halua minkään vaarantavan tätä ja tiedän että vaikka tekisi mitä, se voi vaarantua silti. Mutta terveellinen syöminen ei ole koskaan pahasta, joten sipsit ja suklaa, byebye!

Ei itsellänikään oo oikeen oireita. Tai no flunssa ja pieni kuumeilu on jatkunut jo parin viikon ajan, etova olo ollut vain pari kertaa eikä silloinkaan pahasti. mutta näillä mennään, ehkä ollaan onnekkaita oireettomia, tai pahemmat oireet tulevat vasta myöhemmin :) olisin kyllä kiitollinen kaikista oireista jos tulisikin. Ens maanantaina mulla on jo neuvola. Silloin pitäisi olla n. 7+3...

Itseäni huolestuttaa oireettomuus..onko muita joilla ei paljon ole pahoinvointia ym? Edellisessä raskaudessa joka meni kesken ei myöskään ollut, kuin rinnat kipeät. Mutta pahoinvointia ei..kuten ei tässäkään, ehkä yhtenä päivänä ollut hieman kuvottava olo mutta ei sitä oikein voi pahoinvoinniksi sanoa. Toki tiedän että on normaalia myös se "oireettomuus"..mutta onko teillä jotka aiemminkin olette olleet raskaana niin aina ollut kovaa pahoinvointia vai onko ollut lähes oireeton alkuraskaus?

Ehkä minäkin.. :) 

6.6.2014 olisi laskettu aika, mutta pelottaa todella paljon. Ei ole lapsia ennestään, ja heinäkuun lopussa havaittiin np-ultrassa keskenmeno. Eli siis keskeytynyt keskenmeno, pikkuinen oli kuollut rv 7 :/ eli kannoin pientä kuolleena monta viikkoa tietämättä asiasta. Kävimme myös alkuraskauden ultrassa ja siellä lääkäri sanoi viikkoja olevan 8 ja sydän sykki, mutta sitten kun rv 13 oli se np-ultra sanottiin että menehtynyt n. 7 viikolla. Eli empä tiedä sitten. Kamala kokemus, ja näyttää olevan todella yleistä mutta ei sellaiseen ikinä osaa varautua, eikä neuvolassakaan kerrota niistä asioista.

Nyt täytyy ajatella positiivisesti tämän raskauden kohdalla, vaikka pelko on kokoajan läsnä, ja haluttaisi vain olla ajattelematta koko asiaa, eikä kerrotakaan kenellekään ennenkuin "varmoilla" viikoilla...Olen kiitollinen että raskauduin näin nopeasti km:n jälkeen.

Toivon kaikille oikein paljon onnea ja toivotaan että meidän kaikkien pikkuiset pysyvät kyydissä <3