Nessu

Kiitos lohduttavista sanoista, niillä on iso vaikutus, vaikka ei uskoisi. <3 silloin kun menin sairaalaan tekemään lääkkeellisen tyhjennyksen loppuun, niin silloin kuulin ensimmäisen kerran minulle uudelta hoitajalta, että "olen pahoillani", joka tuntui hyvältä ja ihimilliseltä siinä tilanteessa.

Ha, kiitos vastauksesta. Ei sitä itsekään uskalla varmaan paljoa iloita, mutta tuo kotidoppler on sitten varmaan hankittava. Jos vielä saa Ha kysyä, niin saitko ylimääräisiä ultrauskäyntejä odotuksen aikaan? Ihanaa kyllä kuulla, että olette saaneet päivänsäteen, vaikka masennuksen kanssa on voinut olla aluksi vaikeaa.

Tuo on myös aika pelottavaa, että ensin on tullut jo lapsia ja siinä välissä menee kesken. Luulin, että tämä on yleisempää ensiraskauksissa. Keskenmeno on rankka asia, vaikka kuinka olisi jo lapsia.

Milloinhan tämä suru helpottaa, tosi raskas paino harteilla. Välillä jo pystyy nauramaan ja hymyilemään, mutta silti asia painaa.

Itse ajattelen välillä samoin, ketään vähättelemättä, että onneksi meni edes suht alussa, vaikka kamalaa tämäkin on. Tuntuu, että kaikki on ollut niin turhaa. Kaikkea sitä ennättikin miettiä ja kuvitella näin lyhyessä ajassa. Toivotan vierailija sinulle tsemppiä yrityksiin! Haluan uskoa, että joku päivä se vielä lykästää.

Harmi, että olet joutunut kokemaan saman. Olen samaa mieltä siitä, ettei asiaa ymmärrä ennen kuin sen itse kokee. Kuinka nopeasti aloitte yrittämään keskenmenon jälkeen ja kuinka odotusaika sitten sujui? Itselläni parhaillaan kova pelko ja epätoivo, että menee uusi yritys kuitenkin kesken, vaikka tiedän, että haluan yrittää uudelleen vuoden sisään. Tuntuu, että koko ajan on joku paino harteilla. Asia on tosin sen verran tuore, että en ole vielä päässyt yli asiasta.