Nessu

Kiitos samoin sirppana ja toivotaan sinulle kaikkea hyvää! Ryhmä kyllä kiinnostaa. Uudelleen yrittäminen heti on mun mielestä järkevääkin, jos miettii sitä ettei heti tärppää tai jos menis sit uusikin kesken, niin ei ole ainakaan tuhlannut aikaa. Vaikka henkinen puoli olis hyvä hoitaa kuntoon ensin, niin silti se uusi toisi sitä lohtua. Pitäis vaan yrittää olla stressaamatta ja pelkäämättä, mutta vaikeaa se meille km:n kokeneille on.

Tsemppiä! Vaikeeta on täälläkin, mutta kovasti nuo läheiset yrittää vakuutella "että kyllä se vielä joskus" ja "te ootte niin nuoria" (minä 24 vuotta), mutta ei tässä vaiheessa paljoo lohduta. Toi vauva-asiakin pitää täysin paikkansa, kaikki on raskaana, paitsi minä, jolle se olis hartain toive. <3 Ihan kun ei ois niille muillekin, mut silti, tää on tää katkeruus. Mä taidan ihan suosiolla jättää kokonaan välistä noi ovistikut ja aikaiset testien tekemiset, ellei nyt sit ole kauheita vaikeuksia saada uutta raskautta aluilleen. Kiva kyllä kuulla, että syvistä vesistä huolimatta yritätte kovasti, lisää toivoa täälläkin suunnalla. :) Mulla vasta alkamassa ekat kuukautiset keskenmenon jälkeen.. Pitää varmaan kuitenkin oottaa jälkitarkastukseen ennen uutta yritystä ja se on vasta neljän viikon päästä, huoh, en tajua miks niin myöhään vasta.

Voi murtunut, anna itkun tulla, jos itkettää. <3 Jokainen suree omalla tavallaan. Minä ainakin pidin tuota pikkuista vauvana, vaikkei pitkään jaksanut elää ja haluan kunnioittaa sitä muistoa. Ajatukset kerkeää laukata vuodeksi eteenpäin kolmessa kuukaudessa ja sitten kaikki unelmat viedään hetkessä. Mä oon niin katkera ja kateellinen ja vihainen raskaana oleville tutuille vielä, kai tää joskus helpottaa. Tuo ovistikkujen jättäminen voi olla hyvä päätös, jos ei niin stressaisi yrittäminen, kerran kierto on säännöllinen?

Onneksi et joutunut kovin pitkiä vuotoja kärsimään, tämä vaan muistuttaa jatkuvasti tapahtuneesta, kun haluais vaan oikeasti saada asioita mietittyä. Tuskin koskaan uskaltaa olla uudesta elämästä innoissaan, mutta yrittämistä en ainakaan tämän ekan keskenmenon jälkeen ole lopettamassa. Siksi täällä palstalla roikutaan, jos joku kertois oman selviytymistarinansa, jossa vihdoin on käärön saanut syliin, se lisäisi toivoa.

Melbe leikattiinko sut? Minkälaista on ollu nämä pari (liian pitkää) viikkoa? Mulla alkaa nyt vasta jälkivuoto loppumaan lääkkeellisen tyhj. jälkeen.