Nepala

Niin ja kiitos Kukkaistyttö88 kuulumisten jakamisesta. Kummasti saa hymyilemään kun kuulee muiden vauvatunnelmoinnista :) Hyvä että kaikki sujuu mallikkaasti!

Ikävä kuulla Äiti11 tapahtuneesta, toivottavasti hormonipolilta saisit vastauksia. Osanottoni!

Tuosta mennään eikä meinata meiningistä itsellä on osittain samat fiilikset kun on jo tullut esiinkin. Jotenkin ei malttaisi millään odotella vaikka yk2 vasta menossa. Ties kuinka hulluiksi omat luulosairauteni kehittyvät jos ei pian tapahdu :) Toisaalta ymmärrän tuon odottaminen ja yrittäminen ja henkinen kasvu siinä yhteydessä mutta itse kun stressaan työnhakuja yms. niin haluaisi heti sen tärpin että osaisi näihin työllistymiismahdollisuuksiin suhtautua oikealla tavalla. No, katsotaan paljon ehtii aikaa kulua ennen tärppiä ja mikä se elämäntilanne sitten on, kaikkeenhan on joka tapauksessa sopeuduttava. Minkä kyllä tekee mielellään :)

Itse olen liikunnan suhteen aika lusmu. Paino ok normaalipaino, liikunta tapahtuu enimmäkseen koiran kanssa lenkkipoluilla (kävely, ei suinkaan juoksu;)) tai metsässä (sienestys on pop!). Satunnaisesti ratsastan miehen äidin pollella, mutta sekin on jäänyt vähemmälle.. Aina sitä suunnittelee tekevänsä enemmän mutta kummasti jää vain ajatustasolle :P

Nepala

Voi, että noiden negojen kanssa :/ Varmasti kurjaa elää uutta kiertoa ootellessa. Itsellä kierto heittelee nykyään vaan parilla päivällä mistä olen äärimmäisen kiitollinen. Muistan ajat kun kierto oli 32-40pvä. Ihan tarpeeksi raastavaa kun ovulaation jälkeen laskee päiviä ja kuvittelee itselleen kaikki maailman oireet. Ja se alkaisi nyt täällä. Uskoisin ovulaation tulleen ja menneen (toisin kun viime kierrossa) joten nyt vaan ootellaan. Hassua kun yritystä ei ole edes kauaa jatkunu ja heti "menettää otteen" ja alkaa ylitulkitsemaan kroppaansa. Mikä nipistys, mistä tämä etova olo, rintoja arastaa, mitä vuotoa..jnejne.

Oi, lisää testipäiviä vaan niin tällaset hullut ylitulkitsijat saa muuta ajateltavaa. Tsemppiä ja plussatuulia toivoten - onhan tuolla ulkona jo ihan konlreettisesti ollut melkoiset tuulet :)

Nepala kp 15/28-30, varsinainen yk 2 :)

Heippa vaan! Täältä yksi uusi uskaltautuu liittyä keskusteluihin useamman viikon seurailujen jälkeen :) Olen siis 23 vuotias (mies 27v) joulukuussa valmistuva opiskelija. Aiheet sivusi niin omaakin elämäntilannetta kun itselläni on myös työnhaku meneillään ja yritys päällä ja jotenkin tuppaa kuitenkin olemaan huono omatunto siitä. Niinhän se kuitenkin on, että onnistuminen ei välttämättä tapahdu hetkessä joten ei haluaisi eteenpäinkään siirtää. Meillä on molemmilla ollut vauvakuume jo parisen vuotta ja vuosi sitten päätettiin jo kerran että nyt alkaa yritys, mutta yhden kierron jälkeen päätettiin kuitenkin että maltetaan vielä vuosi.

Minulle on todettu monirakkulaiset munasarjat (vaikeusasteesta ei tietoa) joten saattaa hyvinkin olla, että yritystä saadaan pidempään jatkaa. Silti takaraivossa kalvaa nuo omantunnon tuskat kun työhaastatteluja sopii ja juttelee opintojen aikaisten työnantajien kanssa työllistymismahdollisuuksista. On se kumma kun lastenhankinta on kuitenkin yksi maailman luonnollisimmista asioista ja siitä ollaan tehty niin suuri mörkö äitiyslomien sun muiden takia. Harvalla kuitenkin nykyään on mahdollisuutta tässä taloustilanteessa olla hoitovapailla kovin pitkään joten onko se noin vuoden poissaolo oikeasti niin maan musertavaa?

Nepala kp13/28-30, yk2