Nepala

Kiukkunen, sääntönä labrassa ollaan pidetty nimenomaan että jos viiva on kontrolliviivan värinen niin on se positiivinen vaikka noin hento. Nyt en tuosta kuvasta osaa sanoa värityksestä, oliko se omasta mielestäsi punertava vai harmaahko? No, joka tapauksessa edes aamuvirtsan odottelua ja uusiksi. Toivotaan parasta!

Joku hiivalääkitystä kyseli. Raskaille ei suositella emätinpuikon käyttöä lähinnä ettei sohisi kohdunkaulaa vahingossa mutta itse en ymmärrä miten se näin ns normaalitilassa olisi mahdollista eli uskoisin sen vasta myöhemmin raskaudessa koituvan ongelmaksi eli senkun lääkkeet hankit :) Toki apteekista voit vielä samalla kysästä kun kuitenkin tietävät yleensä parhaiten :)

Ahaaan kanssa samaa mieltä! Plussatuulista plussamursky! Ja niitä plussakuviakin saa jakaa, niistä tulee niin hyvä fiilis :)

Kivuista puheenollen, sellaset kuukautiskivut taas että oksat pois. Edelleen olen kiitollinen suht säännöllisestä kierrostani vaikka PCO onkin. Jos menkkoja ei ajallaan tulisi niin olisin varmasti testailemassa kaksi kertaa päivässä. Että kaikki tsemppaukset teille joille se on ns arkipäivää! 

Itse kun puhelimella päivittelen niin en listoja oikein vielä oo päässyt päivittelee. Suurkiitos kaikille jotka sitä päivittelevät :) Mulla tänään siis kp1/28-30 yk 4. 

Mun mielestä se on ehdottomasti tämän ryhmän rikkaus, että on ns joka kierron porukkaa mukana, vaikka siis eihän ne isot kiertomäärät varmaankaan siltä omalla kohdallaan tunnu. Meinaan vaan, että saa kuulla monenlaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Uskon, että kaikki saavat täältä haluamansa, eli kanavan mihin purkaa sitä sen hetkistä oloaan ja sitten toivottavasti saa vertaistukea tai edes virtuaalisen halauksen tuomaan sen pienen lohdun jos sellaista kaipaa. Koska kuten jo on käynyt ilmi, sen verran arka/intiimi asia on kuitenkin kyseessä, että eipä tällasesta koko maailmalle toiloteta. Ärsytys on luonnollista, mutta ei anneta sen ottaa valtaa vaan löydetää oma zen-tilamme :)

Niin ja siitä valmiudesta. Mehän ollaan jo pari vuotta toden teolla haluttu lasta enkä usko tämän valmiimmaksi muuttuvani. Kasvan sitten yhdessä vauvan kanssa sillä henkistä kasvuahan se juuri tarkottaa :) Mua lähinnä pelottaa että muutunko sellaseksi vanhemmaksi, joka tällä hetkellä ärsyttää aika lailla. Kyllähän lapsi mullistaa maailman, mutta toivon että saan näyttää oman elämäni sellaisena kun se on. Yhtä ystäväpariskuntaa ei olla lapsen syntymän jälkeen paljoakaan nähty sillä heillä ei kuulemma kannata käydä "vauvan metelin takia" eivätkä he pääse käymään ilman lapsenvahtia samaisen "metelin" takia. Itse ainakin toivon olevani tervetullut ystävieni luokse sen itkevän vauvan kanssa sillä eihän sitä nyt neljän seinän sisällä voi kupata useampaa vuotta! Ja oletan, että meillä käydään samaan tapaan kun ennenkin sitten kun meidän aika koittaa ja kodissamme kuuluu vauvan itkua. Ymmärrän siis, että elämä varmasti muuttuu, mutta jotkut vetävät sen mielestäni vähän överiksi... Mun perheessä on aina sanottu että kyllä maailmaan itkua mahtuu. Sehän on luonnollista. No, helppohan sen mun on sanoa kun meidän kotona pyörii vaan me kaksi ja koira, vai? ;)

Itsellä nyt siis 28/28-30 yk3. Jotain pientä menkkamaist kipua olin jo eilen tuntevinani ja nyt on "kosteahko" olo. Tosin perinteistä kuivaa kautta ei ole ollut, mutta en lähde siitä vielä sen suurempia johtopäätöksiä tekemään. Pari päivää pitäisi vielä ootella ennen kun saa alkaa jännäilemään :) 

Nokkosperhonen86, just tollasta! Meilläkin siis varsinaisesti vasta yk3, mutta suunnitteilla on ollut jo pidempään. En ymmärrä mitä se utelu auttaa, kyllähän se raskaus jossain vaiheessä selviää kuitenkin kun maha kasvaa ja vauva tulee, mikä siinä on ettei voi omassa hiljasuudessaan vain odotella?