Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Seurattavat (0) Seuraajat (0)

Seuratut keskustelut

Seuratut keskustelut tulevat tähän näkyviin.

Kommentit

795/1501 |
05.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huoh, täällä myös kp 1. Vaikka aina uskottelee itselleen, että "tiesikin" ettei tässä kierrossa tärpännyt, silti sitä elättelee niitä tyhmiä toiveita...minäkin olin valmistautunut huomenaamulla tekemään testin, mutta eipä nyt tarvitsekaan :(

785/1501 |
27.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kimallus-84: Hienoa, että kaikki vaikutti olevan kunnossa. Keventää kyllä varmasti mieltä! Pitäisi itsekin varata gynelle aikaa, kun viime papastakin alkaa olla aikaa se kolme vuotta...silloin gyne sanoi, että seuraavan kerran voin tulla 3-4 vuoden päästä, jollei mitään ihmeellistä ilmaannu.

Onko tuo 3-4 vuoden suositus muuten sama muuallakin päin?

Hummingbird: Olen itsekin miettinyt sitä "ystävääni" enkä vain voi ymmärtää...tuntuu todella inhottavalta, että olin hänen tukenaan silloin kun he lasta alkoivat yrittää, kuuntelin päivästä toiseen samat jutut, kuin mitä itse kävin läpi. Jostain syystä en vain halunnut hänelle (en tosin kenellekään muullekkaan) uskoutua omista haaveista ja ehkä ihan syystä. Mutta parempi kun tuollaiset ihmiset putoavat omasta elämästä pois. Itse aion muistaa hänen käytöksensä ja lupaan pyhästi, etten kohtelisi omia ystäviäni samoin, vaikka tilanne olisi mikä.

778/1501 |
24.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei pitkästä aikaa. Olen käynyt täällä lueskelemassa teidän kuulumisianne, vaikka en ole mitään itse kommentoinutkaan. Tosi paljon tuntuu sattuneen kurjia juttuja kaikille L Ei ole kyllä itselläkään ollut helppoa. Läheisen hautaaminen otti todella koville, enkä viikkoihin pystynyt kuin suremaan. Lisäksi ”menetin” entisen hyvän ystäväni, kun hän ilmoitti, ettei meillä enää ole mitään yhteistä. Hän siis itse on raskaana, eikä tiedä, että mekin yritämme. Tämä loukkasi todella paljon, kun toinen nostaa itsensä minun yläpuolelleni vain siksi, että hänelle on tulossa vauva…tietenkään en kertonut, että tekisin mitä vain, ollakseni samassa tilanteessa kuin hän. Hän tuntui vain halveksuvan minun elämäntapaani johon kuuluu vielä tällä hetkellä mm. juhliminen kavereiden kanssa. Mutta silti vaihtaisin sen kaiken milloin vain raskauteen. Joka tapauksessa, meillä pidettiin tammikuussa ”taukoa” (ts. unohdettiin päivien laskeminen ja ovistikuttelut) yrittämisestä, kun nämä ikävät asiat valtasivat mielen.

Nyt alkaa taas elämä voittaa ja tuntuu, että voi positiivisemmin mielin katsoa tulevaan. En usko tästä kierrosta tärpänneen, mutta toivoa voi toki J Tsemppiä hurjasti kaikille! <3

 

Kp 23, yk 6.

1316/1501 |
03.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei taas. Olen lueskellut teidän juttujanne, mutta en ole saanut aikaiseksi itse kirjoittaa. Joulu oli meillä todella vaikea. Siihen liittyi ikäviä tapahtumia ja hetken olin jo varma, että menetän omankin mielenterveyteni, kun kaikki ikävät asiat tuntuivat kaatuvan kerralla päälle…näin ollen en ollut kovinkaan pettynyt, kun menkat alkoivat eilen. En olisi tahtonut lapsemme elämän alkavan niin synkissä tunnelmissa, vaikka toisaalta mietin myös niinkin, että toisen elämän loppu on toisen alku…

Synkistä mietteistä kuitenkin eteenpäin. Olo alkaa tuntua ensimmäistä kertaa pariin viikkoon jälleen omalta itseltään ja uskon, että tästä mennään kohti parempaa huomista. Tsemppiä kaikille sitä tarvitseville!

 

-kp 2, yk 5 

1262/1501 |
13.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei taas!

Tervetuloa uusille ja Robinette: onnittelut plussasta! Toivottavasti kaikki menee hyvin <3

 

Vauvaunelmia: Tosi kurja tuo sun tilanne :/ Inhottavan pitkät nuo jonotkin, jopa tuonne yksityiselle! Tsemppiä sinne!

Itsellä nyt menossa kp 14. Ajattelin, että en käyttäisi ovulaatiotestejä tässä kierrossa. Viime kierrossa ovulaatio oli 20. päivä, että täytyy nyt varmaan heilutella peittoja seuraavat 7 päivää joka ilta :D Muuten aika masentunut mieliala. Vähän sellainen tunne, että olen jo luovuttanut ja pelkään, että meille ei vauvaa tule. Tosiaan se sairastettu sukupuolitauti molemmilla kummittelee mielessä lähes päivittäin ja lasken jo ikään kuin päiviä, milloin voisi alkaa hakeutua tutkimuksiin. Toisaalta olen muutenkin luonteeltani melkoinen pessimisti…ajattelen kaiken aina pahimman kautta ja jos joku meneekin helpommalla kuin kuvittelin, voin ainakin hetken olla iloisempi kuin koskaan, kunnes taas alan murehtia mikä menee pieleen… Yritän kyllä kovasti ajatella positiivisemmin.

 

Hyvää viikonloppua kaikille!

Aktiivisuus

Ei tapahtumia.