nani76

Hurjan paljon onnea Myrtti pikkuisen tyttären syntymän johdosta! Ja kiitos synnytyskertomuksesta myös, teillä oli oikein kaunis synnytys :)



Kinuskille hurjasti tsemiä viimeisiin mahapäiviin, vai joko niistä on jo luovuttu! Nauti vaikka se ei heti tule mieleenkään,mutta sitä vauvamasua tulee IKÄVÄ! Ja varsinki niitä ihania potkuja ja möyrimisiä..juu mää itkeä pillitän täällä..



Voi Pönttis! Niinhän se aika menee äkkiä, liian äkkiä.. ;( Voi ku tän kaiken saisi tallennettua jonnekin josta siitä vois nauttia sen kuumeen noustessa..



Oiiiih Nelkku! Tooosi paljon onnea, tarrasukkia ja enkeleitä teille matkalle mukaan! Ihanaa kuudes pieni.. Hyviä vointeja alkuraskauteesi!



Aotearoa miten teidän pikkuinen Siru voikaan olla jo noin iso tyttö jo!? Tuntuu ettei siitä kauaa ole kun hän syntyi..Kiva oli kuulla teistä taas!



Mami: voi hyvää päivää noita lääkäreitä, kuulosti kyllä niin miespuoliselta sellaiselta.. Inhottaa varsinkin raskausaikana törmätä tuommoisiin töykeyksiin..

Kannattaa kyllä lepäillä mahd.paljon jos supistaa ja jos vaan voi... Mua jänskättää teidän rak.ultra.. tuuhan kertomaan miten meni!



Cedarfalls: ei enää pitkä aika mammalomaan, koita jaksaa! Hienosti sullakin jo noita viikkoja on!



Meillä poika kasvaa hurjasti! Lastennlan täti tulee kohta käymään niin saadaan uusia mittoja.

Aivan ihana toinen on, äiti vääntää itkua moneen kertaa ku on niin tunteellista ja hellyyttävää..

Melkoset ihottumat nousi tällekin, muistui mieleen herra no3 jolla oli aikoinaan pahat allergiat. Luulen että pidän taukoa ite kananmunan,suklaan (jota en kylläsyö muutenkaan, jos sitä ei esim.sitten kakussa ole), mansikan yms syönnistä...kurjaa vaan ku meillä on neitin 2v synttärit la ja ens vkon su 2.pv ristiäiset..pitää siis koittaa keksiäjotain munatonta tarjottavaa ettei ite joudu vaan kattomaan ku toiset syö, tahallaan en kipuja toiselle anna!



Juu pitää mennä vähän siivoamaan..



nani ja herra "J" 1kk3pv

Kiitos kaikille onnitteluista! Ne niin kovasti lämmittivät mieltä. Laitan tähän synnytyskertomusta sitä lyhentämättä jos onnistuu..



Pikkumiehen syntymä 18.10.2012

Torstaina mulla oli kolmas RD kontrolli OAS:n äippäpolilla klo12. Vein pienimmät lapset mummolaan ja ajelin itekseni kohti polia.

Ensin käytiin perusjuttuja taas läpi, verenpaineet ja pisut. Makasin sitten käyrillä puolisen tuntia, jossa pari loivaa supistustaki tuli voimakkuus oli jotain 20 ”millä lie asteikolla”. Vauva tuntui voivan hyvin.

Pari tuntia oottelin lääkärille pääsyä. Sattui semmonen lääkäri, joka oli tarkastanu mut vuosi takaperin ku mun umppari tulehtui (naisille tehdään kuulemma aina vatsakipu tapauksissa raskaustesti ja gynetarkastus). Lääkäri tutki ensin vauvan, hänellä kaikki hyvin, kokoarvio 4100g. Sisätutkimuksessa sanoi että tosi korkealla kohdunsuu on ja kanavaaki jäljellä mutta paikat oli kuitenkin auki 4cm ja siinä ropeltaessa aukes kuulemma 5 cm.iin. Lääkäri oli sitä mieltä, että hänpä soittelee tuonne salin puolelle, että mikä tilanne siellä on. Käynnistetään synnytys puhkasemalla kalvot, jos siellä ei oo kovin kiirettä. Salin puolelta näyttivät vihreää valoa, joten soittoa ukkokullalle, että lähtee tulemaan synnäriä kohti. Äitille soitin myös, että lähetään käynnistykseen, ettei oottele mua lapsia hakemaan.



Hoitaja tuli hetken päästä mua hakemaan salin puolelle. Napattiin mulle osastolta vielä päiväkahviteet ku en ollu ehtiny syödä ku aamupalan sinä päivänä. Salissa no2 mut otti vastaan mukavan tuntuinen kätilö, joka tosin oli työvuoronsa loppupuolella ku vuoro vaihtuis kolmelta. Kätilö tutki tietojani koneelta ja kyseli joihinkin kohtiin tarkennuksia kuten toiveita kivunlievityksen suhteen, johon sanoin, että mennään ilman niin kauan ku tuntuu siltä, pyydän sitten jos tarvitsen jotain. Odotteli myös lääkärin sanelua tutkimuksesta. Hän oli kirjoittanut, että ”synnytyksen käynnistys kalvojen puhkaisulla, varauduttava hartioiden ulosottoon. Jos omat supistukset eivät ole kahdessa tunnissa alkaneet, aloitetaan oksitosiini avustus”.



Ooteltiin siinä jonku aikaa miestä ja sitten, ku saatiin tieto että on pihalla, niin puhkastiin kalvot klo 14:50. Kalvot oli vähän hankala puhkasta ku tosiaan oli niin korkealla, mutta lopulta saatiin niihin reikä. Vettä tuli aika kohtuudella ja oli hyvän väristä. Sitten laitettiin piuhat kiinni käyriä varten. Saman tien alko supistukset ja niitä tuli heti muutaman minuutin välein ihan kovina ku tuolla ”millä lie asteikolla” ne oli jo yli 80. Mieskin siinä saapui ja samalla tsunami valtas mut! Lapsivettä alko tulemaan noitten supistusten myötä ihan valtavasti! Koko sänky kastui ja rouva kaulaa myöten, sänky ihan lainehti!



Samalla oli vuoronvaihto kätilöillä ja uusi kätilö tuntui myös oikein mukavalta. Hän halusi tarkistaa kohdunsuun tilanteen tässä vaiheessa. Vauva oli edelleen korkealla mutta paikat olivat avautuneet 7cm:iin kalvojen puhkaisun jälkeen.

Käyrien oton jälkeen oli pakko päästä ylös. Menin ensin suihkuun pesulle kun tosiaan sitä lapsivettä oli joka paikassa. Otin suihkussa pari supistusta vastaan mutta muuten naureskelin tuolle valtavalle määrälle lapsivettä jota tuli koko ajan lisää. Mies oli räpänny kuvan musta suihkussa nauramassa, hiukan koomisen näköinen kuva. Naapurisalissa ponnistivat juuri, kuultiin ilmeisesti ilmastoinnin kautta ja aika pian kuultiin sieltä vauvan itkukin, hellyyttävää.



Pystyin paremmin ottamaan supistukset vastaan seisaaltani. Käveleskelin siinä eestaas ja supistuksen tultua nojailin pöytään. Kätilö yritti opettaa mulle äänenkäyttöä apuna supistuksen tullessa. Kovasti yritin sitä käyttää, mutta ei se oikein onnistunut, kun aika tujuja nuo tuntuivat olevan. Sanoinkin, että tujuja mutta lyhyitä mutta kätilö kyllä oli eri mieltä sillä hän aina välillä otti vauvalta sydänääniä mun seistessä ja hänen mielestään supistukset olivat pitkiä. Jotenkin sitä vain otti supistuksina ne kaikkein tujummat kohdat niistä, olo supistuksen nousussa ja laskussa oli ihan siedettävä. Mies kyseli, että haluanko tulla siihen keinutuoliin, jossa torkahteli, mutta ei, en ois pystynyt istumaan. Saliin tuli kätilöopiskelija kysymään saako tulla synnytykseen mukaan. En nähnyt mitään syytä miksi ei olisi saanut tulla.



Jokainen supistus toi lapsivettä aina uuden satsin ja sidettä piti olla joka välissä vaihtamassa. Aika pian supistukset muuttuivat niin, että paineen tunne alhaalla kasvoi kovasti. Puoli viiden aikaan pyysin että tarkistaa tilannetta ku se paineen tunne oli jo aika kova. Pettymyksekseni tilanne oli edelleen sama 7cm auki ja ei ku ylös vaan ja vetämään rundia. Käskin miehen lähtä tässä välissä kauppaan ostamaan eväitä ku näytti siltä että tässä voi kestää kauanki. Viiden maissa kätilö käski mut piuhoihin kiinni uudelleen, kun ekoissa käyrissä jo vauvan sydänäänet ottivat laskua ku supistus tuli. Jäin yksin piuhoihin kiinni ja monitorista näin millon taas uus supistus oli tulossa. Niitä tuli tosiaa tosi tiheästi, tuntui että just olin selvinnyt edellisestä ku uusi nousu alkoi. Hengittelin siinä ja toisella kädellä otin tukea sängyn päädystä. Siinä puhaltaessani synnytyslääkäri kävi tarkistamassa vauvan sydänkäyrää kätilön pyynnöstä ja hän oli sitä mieltä, että tässä tuskin kauaa menee, ku näki sen supistuksen tehon.



Ei ku ylös vaan ja mittailemaan salin lattiaa. Menin suihkuun uudelleen sillä lapsivettä tuli taas mutta nyt lattialle asti. Paine oli ihan hirveä alhaalla ja aattelin, että helpotan sitä vähän käymällä pissalla, joka onneksi onnistui. Mutta paineen tunteeseen sillä ei ollut mitään vaikutusta.

Kuuden maissa kätilö halus tarkastaa tilanteen taas ku näytti siltä hänen mielestään että paineen tunne oli kasvanut. Tulos 7-8cm auki eli kolmeen tuntiin ei ollut tapahtunut lisää aukeamista. Lapsi oli tosi korkealla ja ei siis päällään avannut paikkoja ollenkaan. Siinä sitten kätilö tuumas että mennään tuohon synnytyssänkyyn ja ruvetaan käsin avaamaan kohdunsuuta lisää, ku paine oli järkyttävä ja lapsen sydänäänet heikkeni huomattavasti joka supistuksen tullessa. Ilmeisesti vauva oli niin harteikas, että oli siksi niin ylhäällä ettei mahtunut oikein laskeutumaan.



Siinä sitten kätilö ja opiskelija vuoron perään alkoivat ronkkimaan reunoja kohdunsuulta pois. Kovin nopeaa yrittivät toimia ku se piti tehdä aina supistusten välissä ettei paine oo siellä liian kova ja paksunna reunaa entisestään. No eka kerralla ei oikein onnistunu ja noustiin ylös taas ottamaan supistuksia. Kätilö sanoi että otetaan reilu kymmenen supistusta ja katotaan sitten uudelleen. Nojailin sängyn reunaan seisaaltani ja yritin puhallella ja äännellä kätilön ohjeen mukaan taas siinä oikein onnistumatta. Jotenkin sitä ei saanu sellaista ääntä aikaseksi ku supistus tuli vaikka kuinka yritin. Kätilö yritti samalla rentouttaa mun hartioita ku ne nousi helposti ylös siinä nojaillessa. Mies laski suppareiden väliksi pari minuuttia mutta ku suppari kesti melkein sen niin väliä ei juurikaan niissä ollut. Sain siinä sinniteltyä ne kätilön toivomat toistakymmentä supistusta.



Sitten sain taas nousta synnytystuoliin ja katottiin saatiinko paikkoja auki yhtään. Reunaa oli jäljellä vielä kahdella reunalla ja niitä sitten taas yritettiin supistusten välillä sormin työntää vauvan pään ohi. Ei ollut kyllä mikään mukava kokemus tuokaan.

Reunat saatiin suurin piirtein pään ohitse ja sitten piti tai sain alkaa ponnistamaan. Ilmaa sisään ja ponnistus, mentiin näin pari kertaa supistuksen kans. Molemmat kätilöt olivat alapäässä vauvaa ottamassa vastaan, toinen auttaa päätä tulemaan ja toinen lämmitti kudoksia kuumalla vedellä kastellulla liinalla ja samalla vauvan sydänääniä tarkkaillen. Kovasti kannustivat ponnistamaan kaikki kolme ja pää tuli suht nopeaan ulos. Pään tultua ulos kannustukset kovenivat tyyliin ”nyt pitää ponnistaa tosi kovaa”, ilmeisesti pojalla ei kaikki ollu kunnossa, huomasin sen mieheni kasvoilta. Ponnistin kaikin voimin koko ajan supisti tai ei mutta halusin pojan syntyvän pian, sillä alakerrassa oli kyllä melko ahdasta, tuntui että paikat repeää. Hartiat tosiaan jäivät jumiin, olivat tosi leveät ja tulivat väärässä tarjonnassa. Kätilöt vetivät kaikin voimin, jos vain kiinni jostain saivat ja mää ponnistin. Kuului hento ”naks” ku solisluu murtui, mutta lopulta iso poika saatiin ulos ja nostettiin masuni päälle, mutta voi toinen oli aivan sininen eikä reagoinut mitenkään. Kätilö yritti hieroa vauvaa virkeäksi, mutta tuloksetta. Leikkasivat napanuoran äkkiä ja veivät hänet pois elvytykseen. Mies oli todella huolestuneen näkönen, itse en oikein tajunnut mitään, olin semmosessa ihme horkassa. Kätilöopiskelija jäi meidän luo ja oottamaan jälkeisiä. Kohta saatiin kuulla maailman ihanin ääni: pikkuinen vauvanitku, meidän oman pienen pojan hento itku.



Ja kohta tulivat hakemaan isää vauvan luo, silloin tajusin, että vauvalla on kaikki ok. Kätilö kertoi, että vauva oli tosi huonossa kunnossa aluksi, apgarpisteitä oli saanut ensimmäiseksi vain 2 ja oli nyt happikaapissa, jossa oli kuulemma ruvennut jo osoittamaan mieltään. Poika virkosi tosi äkkiä huonon alun jälkeen, sillä pisteet nousi 7 ja 9.



Jälkeiset olikin sitten vielä oma juttunsa. Ne eivät meinanneet irrota millään. Ponnistelin niitä ja kätilö paineli välillä kohtua ku eivät itekseen alkaneet tulemaan. Lopulta, puolen tunnin jälkeen, istukka syntyi, ku mää ponnistin ja kätilö samalla painoi kohtua. Ihmekkös tuo että töitä sai senkin eteen tehdä, ku istukka painoi miltei kilon! Sitten opiskelija alkoi siivoamaan alakertaa. Ulospäin ei näkyviä repeämiä, mutta olin sitten revennyt emättimen sisältä. Voi järkky ku tuo tutkiminen ja räpeltäminen kävi kipiää! Alapää oli aivan hirveän kipeä, kuin jyrän alle jäänyt, ei ollut värkki tuossa kunnossa edellisten kans. Sitten oma kultani saapui ihanan käärön kans. Oli ollut miehelle tunteellinen hetki, sen näki hänen silmistään. Näky olikin parasta kivunlievitystä, mitä voi olla ja tuli tarpeeseen, sillä kätilöt aloittivat repeämisten ompelun alakerrassa. Tuikkasivat muutaman puudutepiikin ja aloittivat ompelun. Opiskelija ei ollut ommellu puoleen vuoteen, mutta ihan hienosti mielestäni onnistui. Lopulta selvisin neljällä tikillä, vaikka aluksi tuntui siltä, että tarttis useamman.



Opiskelija teki vielä loppupesut ja sillä välin kätilö ja isi punnitsivat vauvan 4590g! No ei ollut ihmekkään, että oli ahdasta tai että vauva tuntui isolta, poika kun oli yli puoli kiloa isompi kuin muut lapset syntyessään. Kätilö sanoi, että selvä sokerilapsi. Vauvan kasvot oli ihan mustelmilla ku oli tehnyt niin tiukkaa.

Vihdoin pääsin sängylle ja sain ihanan tuhisijan viereeni. Tissiä piti heti tyrkyttää mutta toista ei kiinnostanut imeminen lainkaan.

Synnytyksen kestoksi oli laitettu 4h, ponnistusvaihe 15min ja III vaihe 27min. Ja ilman kivunlievityksiä sitten mentiin loppuun asti.

Seuraavan päivän mittauksissa pituudeksi saatiin 52,5cm ja piponkooksi 36,4cm



Tässä se siis oli mitään sensuroimatta. Koville otti mutta kyllä vaan palkinto on kaiken sen arvoinen!!



nani ja pieni mies 11pv

Meille syntyi eilen pieni suuri mies! Raukan elämänalku oli tosi rankka mutta nyt voi ihan hyvin.

Kokoa ei niin pikkuisella on 4590g ja 52,5cm mutta eihän se omiin silmiin niin suurelta tunnu. Aivan ihana ja niin rakas lapsi!

Synnytys oli vaikein viidestä ehdottomasti ja siitä laitan sitte lisää ku kotiudutaan.



Nani ja herra "J" 20h

Juu ja synnyttämään ei olla sitte IHAN heti menossa...



Sydämellisesti tervetuloa Eikkuli kulmille mukaan!! Jokaisen kanssa on pahoinvoinnin kanssa menty erilailla. Tän kans oksensin heti plussasta alkaen 24/7 12vkoa vaikka mulla oli rannekkeet. Esikon kans oksensin jostain rv7 aina rv18 asti, nuo kolme keskimmäistä olivat vähän helpompia tapauksia.



Watun pikkumies alkaa olla jo aikas iso...Miten teillä arki sujuu?



Kinuski: ai ku ihana synttärisankari!

Mulla tuo flunssa kesti yli 2vkoa ja tuntu ettei se lopu koskaan! Aivan järkkyä yskimistä koko ajan ja tietty öisin! Eli kovasti jaksuja sulle, jospa se ois jo poispäin menossa!



Aotearoa: samaa mietin täälläki eli ehkäisyasiat pitäis laittaa kondikseen sillä tää on meillä kans viimenen vauveli! Sterilisaatiotahan mietin pitkään mutta se juttu on nyt haudattu ainaki joksiki aikaa...katotaan nyt kokeilisko taas kuparikierukkaa..en tiiä..



Myrtti kerkiää synnärille varmaan ennen mua tällä menolla..Onneksi saitte tekin viikkoja noin hienosti jo täyteen! Ja onneksi paikat ovat pysyneet suht muuttumattomana ed. käynnistä!



Äippäpolilta siis palattu ja rouvalta taitaa nousta savut korvista...

Kohdunsuulla KAIKKI ennallaan eli tilanne sama kuin rv29 ja rv36 eli pehmeä, ulkosuu sormelle auki ja kanavaa 3cm jäljellä (tosin viimes oli 2cm) eli tilanne epäkypsä ku vaan uudelleen synnyttäjällä vain voi olla...no ei ainakaan yläpäässä...Siis yhdenkään aikasemman lapsen kanssa ei alapään tilanne ole ollut näin epäkypsä näin myöhään ja isoin lapsi tulossa.

Viikon päästä uudelleen ja katotaan sitte voidaanko alkaa käynnistelemään ku lapsi tosiaan on ISO (arvio 3,8kg)! Ja mielellään ei päästetä yliaikaseksi. Ja ilmeisesti ei ole ihan heti itekseenkään tulossa..



Käsistä kysyin kätilöltä ja lääkäriltä enkä MITÄÄN apua saanu (sisko asuu Norjassa ja siellä heti annetaan apua esim. akupunktiota ku vastaavaa vaivaa tulee). Lääkäri "lohdutteli" että kivut yleensä laantuu pari vkoa synnytyksestä...sanonko mitä..Nää kivut on jotain ihan hirveitä, koskaan en oo vastaavaa kokenu ja oisin mielelläni jättäny tämänkin kokematta...Yöt menee itkiessä ku mikään ei auta, ei särkylääkkeet (hermokipuja), ei liikkuminen, ei kylmä eikä nää tuet..



ja juu täällä ei siis todellakaan tartte vielä jännitellä millon synnytys alkaa..menee kohta kaikki aikataulu suunnitelmat koko perheen osalta uusiksi...voih...

Esikkohan meillä seukkaa jo vakavasti, morsmaikku on tulossa pe-iltana tänne (asuu 500km päässä) syyslomaansa viettämään ja tietty kovasti oottaa että pikkuinen syntyis niin että näkis sen, sitte esikolla on syysloma seur.vkolla ja sehän ei sitte tuon tyttökaverinsa luokse pääse jos vauva ei ole syntyny ku tartten hänet täällä vaikka poika onki. Ukkokulta on lähössä ukkoporukan kanssa Puolaan golffaamaan vko43 loppuviikosta ku oltiin niiiiin varmoja että sinne voi sillon mennä...joten juups vähän tiukille taitaa mennä...



Meillä on ollu paha siivo aina sieltä plussasta alkaen! Mää oon ollu rätti koko ajan ja yrittäny tehä vaan ne pakolliset pyykkäämiset ja ruuan laitot vaikken ois aina jaksannukkaan. Nyt kuitenkin sisuuntuneena tuosta kohdunsuun tilanteesta kuurasin tuon meidän ahtaan suihkukaapin johon juuri ja juuri mahdun sisään. Lisäksi pesin tuon pikkupakastimen jossa on ollu "pikkuvahinko" jo puoli vuotta mutta olen pitäny sitä päällä ku en oo jaksanu ja saattanu sitä desinfioida aiemmin. Hirvittää tosin tuo ens yö ku noin paljon käsiä rasitin ku selvästi on ollu aina huonompi yö ku jotain oon käsilläni tehny.



Huomenna ois pakko mennä yhteen ohjelmistokoulutukseen ja en kyllä tiiä miten jaksan, kykenen yms. Nää kädet ku ei oo oikein tietsikkakunnossa ja en oikein jaksa istua 10min kauempaa paikoillaan ku paikat puutuu ja kipeytyy..



Voikaahan hyvin!



nani ja tosissaan pienisuurimies 38+2

Siis joo en oo synnytämässä vielä vaikka vaivat on sitä luokkaa että voisin kyllä mennä..



Mulla on niin pahana ranneakanavat että kivut ovat aivat megaluokkaa enkä oikein pysty koneella kirjoittamaan...



Tänään klo12 äippäpolille, tuun sitte sen jälkeen kertomaan miten meni..



nani ja pienisuurimies 38+2