nani76

Pari viikkoa synnytyksen jälkeen oli vielä 10kg plussaa jäljellä...ja tässä sitä ollaan nyt niin että 3kg on tullu siihen vielä päälle...huoh!



Meidän vaavi on jo 7,5kk...ja mieluusti jo luopuisin näistä kiloista jo pikku hiljaa...

Meillä syödään todella huonosti mitään kiinteitä joten voisipa melkein sanoa että minä vielä täysimetän niin vähän meillä muuta menee (muutama tl päivässä korkeintaan...), vettä mulla kuluu varmaan sellaset 3litraa päivässä ku jano on ihan hillitön. Menkat ei ole vielä alkaneet, joten hormooneista ei ole apua ainakaan..



Syöminen ei ole ainakaan lisääntynyt tässä synnytyksen jälkeen mutta paino vain nousee, jossain vaiheessa hermot taas pettää ja tulee vedettyä sitte itsesäälissä vielä herkkuja tuohon päälle. Mutta todellakin olen yrittänyt kattoa mitä tuonne suuhuni ahdan ja kun tietoisesti yritin ruokaa vähentää maidontuotanto väheni selvästi (huomasi pojan syömisessä ku tissiä piti saada vielä useammin)...

joten nyt olen vähän jo antanu periksi että jospa sitä taas on dieetti alotettava ku joskus pikkumies luopuu tissistä (joka nyt kyllä tuntuu aika kaukaselta ajatukselta)....



Siskoni imetti esikoistaan ja suorastaan kuihtui silmieni edessä...ei mulla vaan ole käynyt näin kertaakaan (tää on meidän kolmas) eli ei ole ainakaan sukuvika tuo..



Ei ole mulla antaa mitään vinkkejä vaan mieluusti otan niitä itekki vastaan!



nani kera poikakatraan

Kiitos Menninkäinen!



Voih Makkonen, kurja päästää sut menemään :( Mutta todellakin se on turhaa " pettää itteään" tässä asiassa, jos toinen ei kerta kaikkiaan anna toiveita ainakaan lähitulevaisuudessa, tiedän todellakin mistä puhun! Se on niin kova juttu äidille...

Mulla kävi samoin tän kolmannen kans ku oisin sen niin halunnut melkein perään kakkosen kans mutta mies ei vaan halunnut...vuosi vuoden jälkeen sain vain pettyä kunnes pidin aikas pitkän tauon enkä asiasta pihahtanutkaan..kakkosen ollessa melkein neljä jätin ne pahat pahat minipillerit pois ja mies lupautu ehkäisyä hänen vuorostaan käyttämään...mutta mutta...kumiukko (5kpl:een paketti) hommat jäivät meillä tasan kahteen kertaan ku sitte mies tuumas että noh antaa tulla jos on tullakseen...tosin tässähän meni sen 3,5vuotta sitten (kakkosen ja kolmosen ikäerohan meillä on 8v)...No kuitenki ennen tätä mieheltä tuli välillä todella jyrkkä EI ennen tuota ja monen monta itkua tuli kyllä itkettyä noiden vuosien aikana...mutta jokin teki tehtävänsä ku yhtäkkiä suunta mielellä muuttu...meidän kaikkien iloksi! Ja nyt sitte meillähän ehkäistään siis mun painolla =)) eli vaavi saa tulla jos on tullakseen



Kikko: kyllä ne ajatukset seilaa joka päivä...meillä on nyt sellanen kk ollu tän 7kk kans että ei kyllä kovin pinnalla kuume ole ollut..mutta tutkitaan nyt mikä pientä vaivaa...



Ihanaa pääsiäinen tulee..ja monta päivää ei kyyditsemisiä tai muuta hyppäämistä ja mikä ihaninta saa olla ja köllötellä aamulla sängyssä ainaki kaheksaan...olin niin maani myynyt ku mies ilmoitti ettei mennä sukuloimaan vaikka niin oltiin aateltu...ei taho oikein jaksaa noitten töitten jälkeen lähteä minnekään..suotakoon se hänelle jospa se vaikka sais ladattua akkujaan..



Ääh...töihin pitää mennä...piti tulla Makkoselle heippa sanomaan...tulehan kuiteski välillä kuulumisia laittamaan...kyllä mää ainaski täällä vielä varmaan vuosienki päästä olen, ku toivottavasti takasi tuut :) Oikein paljon jaksuja sulle ja ihanaa kevättä!



Niin ja värikästä pääsiäisen aikaa ja nauttikaahaan niistä munista =)) meillä leikitään munan piilotusta aina lasten kanssa, siis noita suklaamunia piilotellaan ja lapset niitä sitte ehtii...mutta illalla leikki jatkuu miehen kanssa kahestaan...sori härskit kirjotukseni =))



Nani kera poikakatraan..

Eipä mulla mitään erikoista ollut kuhan pinoa vaan tässä nostelen..



Kauheesti on kyllä porukka kipeenä, kauhulla odotan että meille joku pöpö kans saapuu ku sen rs-viruksen jälkeen ollaan saatu olla terveenä siis pöpöjen osalta mitä nyt noita muita juttuja on ollu senki eestä..Mutta kovasti jaksuja sairastuville ja toivon että siellä parannutaan!



Huomenna käydään pikku-ukkelin kans neuvolan puntarilla..tahtoo tietää että onko hän kasvanu ihan ok tämän kk aikana ku tuota ruokaa ei ole muuten ku tissimaidon muodossa menny..



taas sellanen päivä ettei paljo työnteko huvittais..juupa juu



Hyvää pääsiäistä toivotan heille jotka ovat lähössä jonnekin eivätkä vietä aikaansa palstalla...



nani ja Jooel 7kk+7pv

Meillä on 145m2 omakotitalo, jossa on 5 kamaria...perheemme on 5henk...isommat pojat nukkuvat yhdessä huoneessa (13 ja 8v) yksi huone on peli/leikkihuone, yks huone on " kirjasto" /vierashuone, yks huone on molempien vanhempien työhuone ja viimenen huone on meidän makkari jossa pikkumies vielä kans nukkuu...lisäksi meillä on tupakeittiö (kt, ruokah ja oloh samassa) ja pesutilat ja 2wc:tä. Talo on huoneiden lukumäärältään ihan sopiva mutta tuo tupakeittiö on olohuoneen osalta aika mini..ei muuten mutta ku näyttää aina niin siivottomalta..



Kysymykseesi, tarviiko jokainen lapsi oman huoneen, niin vastaan että ei tarvitse! Itse olen jakanu makkarin kolmen nuoremman sisareni kanssa, nuorin veli oli mua noin 6v nuorempi (näin mentiin aina siihen asti kunnes täytin 12v ja muutettiin toiselle paikkakunnalle)...koko kodissamme oli noin 75m2 tilaa ja ei se silloin tuntunu mitenkään pieneltä..

Nytki meillä siis tilaa on ainaki huoneiden lukumäärän osalta mutta silti isommat veljekset haluavat nukkua samassa huoneessa. Ja tämä on varsinki tämän isomman pojan toive, toiveessa heillä on myös pikkuveljen pinniksen siirto samaan huoneeseen kunhan yötissittelyt loppuu...kovasti isotveljet häntä sinne jo oottavat..



ja siitähän ei tarvitse edes mainita että kovasti ainaki äiti kuumeilee perheenlisäystä =)



nani kera poikakatraan

Ite olen kans katellut pinon hiipumista mutta enpä ole saanut sitte aikaseksi itekkään kirjotella...aikaa ku on niin rajallisesti ku töitä yritän tehä ainaku tuo pikkumies nukkuu ja nyt ku viimenen kk on ollu ihan mitä sattuu että saa olla vartin välein vaunuja heiluttelemassa...



Mulla on nyt tuo oma laihdutusjuttu jääny taka-alalle kummittelemaan niin että jokaisen suupalan yhteydessä omatunto soi...kaikki aika menee niin ettei omasta hyvinvoinnista kerkiä huolehtia.

Pikkumies on meillä ollu viimesen kk " ei oma ittensä" lekurissaki ollaan käyty ja takasi mennään... :( Meillä siis ei nukuta kunnolla, yöt tankataan tissiä hanakasti mutta sen jälkeen nukutaan, herätään yhtäkkiseen itkuun ja tissi vaan kelpaa.. Muuta ruokaa ei juurikaan mene, vettä juo sitäki enemmän. Olotila on ukkelilla sellanen levoton ja kitisee helposti eli ihan ku ois väsyny/ kipunen koko ajan.. Meillä on tällähetkellä kuuriluontonen kipulääkitys 3pv lääkkeellä 3pv ilman ja kyllä voin sanoa että kyllä ne 3pv lääkkeellä on ihan erilaista joten pakko on kurvata lekurille uudellen ja tarkempiin tutkimuksiin ku päällisin puolin ei pari viikkoa sitte ollu mitään... Ja siis hampaita ei ole ihan heti tulossa (suuhygiensiti perjantaina tarkisti suun), uusia liikkumisjuttuja tmv ei ole tullu, tuntuu että kehitys on ennemminki pysähtyny..eli tällä hetkellä ei tietoa mikä pikkumiestä vaivaa, sillä sen ainaki tiedän että kaikki ei ole ihan ok! Meillähän on ukkeli jatkuvalla rasvauksella, kortisoniaki voidellaan iholle kuureittain, atopiaa ainaki on mutta olen kyllä varma että jostaki oireilee ku välillä lehahtaa ihan punaseksi kasvoista tai nivusista menee ihan rakkuloille...



Näin meidän arki tällä hetkellä rullaa päivä kerrallaan. Neuvolaan pitäs päästä puntarille, ihan vaan että sais tietää tuleeko painoa toiselle tarpeeksi ku vaan tissillä mennään...kauhean kalpeaki toinen on ku eihän tuossa rintamaidossa taida tarpeeksi enää olla esim rautaa...?

Joten voitte kuvitella että oma laihdutus ei tällä hetkellä ole se ykkösjuttu mun mielessä...mutta aattelin kuitenki roikkua täällä että pidän asian mielessä ja koitan aina tilanteen tullen mennä vaunuilemaan ja tuotaki vois kattoa mitä suuhunsa aina tunkee...



Onneksi viikonloppuna tuli käytyä ainaki vaunuilemassa niin ei ihan sohvaperuna ole...perjantaina tein urakkasiivouksen (koko päivä melkeen, välissä kävin potemassa kunnon migreenikohtausta joka tuli kesken kaiken päälle...eipä ole tuollaistakaan aikoihin ollut! mutta onneksi sain sen aika pikaseen pahimman piikin pois) koska meille saapui miehen vanhemmat ja nuorin sisko esikon synttärivierailulle ja tulihan sitä sitte vedettyä kakkua yms juhlien kunniaksi...(ties kuinka monennen kerran jo)



Harrastaako teistä kukaan pilatesta? Olen ennen raskautta sitä kotona harrastanu omatoimisesti mutta nyt sitte aattelin käydä muutaman ohjatun tunnin ottamassa, jotta pääsis siihen makuun taas..ja sais nuo liikkeet ihan oikeiksi...Hiihtolomalla sain jo soitettua sinne mutta olivat lomalla joten taas on sitte venyny tuo yhteydenotto sinnepäin..



Mites teillä muilla muu perhe, harrastetaanko teillä mitään? Isommat pojat soittaa toinen selloa ja toinen klarinettia, soittotuntien lisäksi heillä on orkesteri kerran viikossa. Liikuntapuolelta heillä on pari kertaa viikossa salibandytreenit. Meillä mies juoksee päivittäin/aina ku kerkiää eli eilen ku mää kokkasin niin hän kävi juoksemassa...kerta/pari kertaa viikossa hän käy lyömässä sulkkista kahen eri kaverin kans ja lisäksi hän vetää esikon sählyporukan treenejä kaks kertaa viikossa....

Nyt olen huomannu että olen sika kade hänelle!! Siis tuosta liikunnan määrästä..tietty hänen on paljon helpompi lähteä harrastamaan...mutta tuntuu vaan että sitte vaan korostuu tää oma liikkumattomuus...Olen tyytyväinen että hänelle löytyy kaveria sulkkikseen, juoksemassa hän käy yksin. Mutta ku ite joutuu aina menemään vaunulenkillekin yksin...korostuu vain sitte enemmän tuo mun yksin oleminen ku töitäki teen yksin..Minä harrastan kotona käsitöitä: teen kestovaippoja pikkumiehelle sekä siskoni tulevalle vauvalle (tosin en tiedä haluaako siskoni niitä käyttöön mutta kuitenki jos ei kelpaa niin otan ne itelle jospa vaikka meille vielä pikkunen suotaisiin niin ompa sille sitte valmiina) lisäksi harrastan kotipiian töitä kuten siivoamista, pyykkäämistä ja ruuan laittoa että leipomista jne.



Pääsiäisen lomareissu peruuntui...tarkoitus oli kans lähteä sukuloimaan tuonne Pohjanmaalle mutta mies ilmoitti ettei jaksa lähteä...tekee niin pitkää päivää ja on reissun päällä koko ajan että tuntuu tarvitsevan hengähdystaukoa kotosalla....Ite olin jo kerennyt asennoitua siihen että pääsee jonnekin täältä neljän seinän sisältä ku tuntuu että nuo seinät ovat lähentyneet toisiaan :) Jouluna oltiin viimes sukuloimassa ja sen jälkeen ollaan yhen päivän reissu tehty Espooseen...viime vuosikin meni niin että joulun jälkeen käytiin maaliskuussa siskon tytön ristiäisissä, kesäkuussa kummitytön rippijuhlissa, heinäkuussa poikettiin päiväseltään espoossa ja sitte elokuussa kahen päivän visiitti laitoksella....siinä on mun irtiotot kotipuolesta joten voitte kuvitella että vois jo mennä jossaki käymään...



Anteeksi itkuvirteni! Tulihan tuossa kuulumisia oikein urakalla, taisin tukkia jo koko palstan...

Tsemppaan kuitenki meitä, jospa se taas tästä lähtis :) Hienosti ainaki mehiz oli painoaan pudottanut!! ja tirppiksellekin vaan peukkuja!!

Pitää taas mennä ukkeli itkee vaunuissa taas...



nani kera poikakatraan..7kk, 8,5v, 13v ja 34v