nani76

Ensiksikin tervetuloa mukaan Mimmuli2010 ja Naselillekin mukaan vaan kyllä se vauvakuume täällä joko saa lisää voimaa taikka hiipuu, mutta onpas ainaki hyvää seuraa sen jatkeeksi :) mutta omaan tahtiin vaan!



Sani-74: Pahoittelut vielä keskenmenostasi! Onneksi kaikki näyttäis olevan niin hyvin ku mahdollista sen jälkeen..Onnea uuteen yritykseen! Mulla ei menkkoja kuulu vieläkään....mutta



omaa napaa: keskiviikkona aamiaisen jälkeen olin menossa ns. isommalle hädälle vessaan ku kesken siinä istuntoni alkoi karseet kivut! Ihan hiki nousi pintaan ja minä siinä ihmettelemään että mitäs nää on , ihan ku supistelis (hirveetä painetta tuonne alas antoi molempiin suuntiin). Aattelin ensiksi että ompas ummetusta tms.. mutta olo vaan paheni, en voinu enää edes istua saati muutakaan...hengitys meni ihan katkonaiseksi ja pakko oli käpertyä lapsen asentoon lattialle takapuoli pystyssä, kipu oli jotain kauheeta! Minä siinä miestä huutamaan ku taapero ihmeessään äitiään taputtelee, että tulla avuksi(onneksi mies oli kotikonttorilla sinä päivänä)...tajunnan rajamailla sain itteni hinatuksi sänkyyn jossa läähätin ku kauheissa synnytystuskissa, mies oli jo sairaalaan mua hinaamassa josta yllättäen! kieltäydyin...päätin mennä suihkuun jos sitä oikeesti tarttis sairaalaan lähteä (eihän sitä likasena sinne voi mennä). Suihkussa olo pikku hiljaa paranikin ja sen jälkeen oli pakko saada taapero päikkäreille, ei muutako tissiä suuhun ja poika vaunuihin jonne se onneksi itekseen melkein nukahtikin, sillä ei ollu puhettakaan että olisin voinu istua! Päikkäreiden aikaan sain onneksi ite nukahettua lääkkeen voimin 2,5 tunnin kärvitelyjen jälkeen ja sen jälkeen olo oli jo huomattavasti parempi...PÄivällä housuihin tuli pikku tilkka rusehtavaaa verta ja pieni hyytymä ja sen jälkeen pari päivää vatsa oliki tosi arka vaan.....toukokuisen km:n jäljiltä kohtuun oli jäänytkin pienen pieni hyytymä joka tuli äärettömällä voimalla pois! Lääkäriin sain ajan kahden viikon päähän....

että tällastaki voi sitte sattua...saa sitä ootella menkkoja saati sitte uutta raskautta...en tiiä saitteko mitää tolkkua tuosta mun sepostuksestani...Mutta jos olisin heti silloi toukokuussa tienny että sain km:n (en tehny siis testiä ku noin juhannuksen aikoihin jolloin ne testitt näytti haamuja jotka sitte haalenivat) eikä se karsee vuoto ollu synnytyksen jälkeisiä menkkoja ja olisin menny lekuriin, mitään tällasta ei olisi enää tapahtunu...mutta ku tilanne oli se että ukkokultani oli Euroopassa työmatkalla ja kaikki suku yms asuu 400km päässä niin eipä siinä sitte ihan heti tullu mieleen lähteä lekuriin...harmi vaan...



Tulikos Miksuliinulle menkat ihan normaalisti? Toivottavasti,e ttä tekin pääsette uuteen yritykseen!



Naselille pikasesti ku tuo taapero tahtoo jo iltapalalle: meillä siis isommat pojat ovat 9 ja 13,5v ja taapero on ollu kaikista vaikeista allergioista ja huonoista öistä huolimatta aivan ihana, joten täällä siis kuumeillaan sitä neljättä, vaikka tosiaan sitä on monet kerrat yöllä ihmetellyt että tätäkö lisää! varsinki mies on välillä ihan varma että nää on tässä mutta välillä taas sekin lämpenee...eli tässä siis sompataan eessun taassun asian kans mutta ehkäisyä me ei siis käytetä eli ollaan annettu luonnon päättää :) Jollekin sanoin että ei tää kolmas paljo muuttanu meidän elämää, ihan ku tää ois kuulunu perheeseemme aina!



Nyt täytyy mennä, pikkumies hermostuu...



nani ja pojat

Voi kyllähän meitä löytyy! :)



Jos oikein laskin niin neljättä olisitte kuumeilemassa, vai laskinko oikein?! Jos näin on niin pomppaa (jos kiinnostaa) tuonne NELIAPILOIDEN porukkaan vaan mukaan! Olet oikein tervetullut! Siellä meitä on (tällä hetkellä vain muutama kevään plussa-aallon vuoksi) muitakin neljännestä lapsesta haaveilevia, jotka eivät kuitenkaan miellä itteään ihan suurperheellisiksi, vaikka meidät kolmilapsiset perheet niiksi taidetaan lukeakin täällä Suomessa! :DD



Eli jos seura kiinnostaa niin sydämellisesti tervetuloa meidän Neliapiloiden porukkaan mukaan turisemaan niitä näitä ja tietty kuumeilemaan siitä ihku ihanasta vauvasta no4!



nani kera poikien

Mollivoitto tsempeistä huolimatta jatkuu.... :(



Mulla tosiaan on hirvee ongelma tuo liikkumattomuus...ainut mitä olen hiukka harrastanu on tuo pilates vaunuilun lisäksi....ongelman mulla tuo se että kaikki mitä teen on tehtävä tuon reilun 1v kanssa, ukkokultani ku reissaa paljon...tosi laadukas pilatestunti on (voitte varmaan kuvitella) ku tuollanen taapero kävelee ja yrittää joka vehjettä säätää ja jumittaa ittensä sinne....tuntuu vähän että menee rahatki hukkaan..(on sen verran kallista...)

Mutta nyt siis on nääki liikunnat ihan motivaation puutteessa ihan minimissä, tietty meilläki on nyt tuota karseeta kesäflunssaa sairastettu jo toista viikkoa kuten angelinako (pikaista paranemista!) joten senki puitteissa kotona möllötetään...

Lisäksi mun väsymystä ei suinkaan paranna tää pikkumies joka viime yönäki heräs noin 10 kertaa...siis ihan älytöntä! Miten tuon ikänen vielä noin valvottaa, en muista kahelta ensimmäiseltä tuommoista...ihan on silmät hiukka ristissä ku kello seiskalta soi ja isommat kakrut koulutielle pitää laittaa ja viedäkki...



Pitäsköhän munki alottaa ihan alusta kaikki? Tuntuu tuo painoki junnaavan aloituksessaan, tosin eipä ole tullu kauheesti takapakkiakaan...noh jospa perjantaina sitte vaa´alle astuisin...pelottaa ihan...



Mutta kiitokset teille kaikille, kiitos että ootte olemassa! Jospa se elämä alkais hymyilemään pikkuhiljaa...



nani taas

Taas olen pikaisesti vaan käymässä, on sen verran kärtty poika että eipä tässä kauaa ehi kirjoittelemaan....



Siis huoh tuota poikaa...en tiiä mikä on vai onko tän iän tuomaa ihanuutta :/ on sen verran tempperamenttinen pikkumies että oksat pois!! Jos ei jotain saa niin voih sentään mikä HUUTO! ja sitte ku luullaan olevansa isompi ku onkaan ja tekevälle tietty sattuu niin taas HUUTO! ja nää ei siis ole mitään vauvan itkuja tai poruja vaan ihan järkyttävät huudot! Ja muutenki koko ajan ollaan nyt lahkeessa roikkumassa/syliin kapuamassa, tuntuu että kaiken tekee taapero sylissä...mitään ei voi tehdä ettei toinen ole "auttamassa", onhan se tietty hellyyttävääki mutta ei sitä taho jaksaa kymmenettä kertaa ottaa toista pois astianpesukoneesta....ja tuo ku ei saa tosiaan tehä mitä haluaa niin sana EI muka on vielä tuntematon...mulla on ihan hyvän kokonen keittiö mutta siinä on kuiteski surkeesti kaappeja ja nuo leipomustarvikkeet kuten jauhot ovat alakaapissa jonka pikkumies on nyt hokannut....ja sittehän tämä EI menee ku kuuroille korville ja ei se yks kakskytkertaa riitä minkä verran häntä sieltä yhellä kertaa saa olla nostamassa....kyllä noita "äitin" kapustoja ja vispilöitä löytyy pitkin huushollia harva se hetki....siiis HUOH!



Mutta muuten on kyllä maailman ihanin taapero ja ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, en muista että kumpikaan isoimmista veljeksistä ois noin taaperoita olleet... ;)



Nimimerkkien taustoja ku Västis ihmetteli....(samaa olen minäki miettiny joskus)..mutta kukaan ei näyttäny uskaltavan aloittaa....no jospa minäki....hih...tää nyt on ihan vuosien takaa tää mun nimimerkki eli tätä olen käyttäny rakkaasta miehestäni hellyyttelynimenä silloin kauan sitte seurusteluaikana jo ja myönnän että joskus tulee vieläki sitä käytettyä....(Västis varmaan arvaaki mistä tuo nimi tulee)



Västis: anteeksi tuhannesti, olen niiiiin saamaton! Ne sun oliivit on vielä tuolla jääkaapissa...:( milloinhan saisin aikaseksi tuoda ne sulle....?



Kakuista: monenlaista on kyllä tullu rustattua, aikoinaan määki käytin paljon aikaa tehden mitä erilaisempia täyttäreitä, mutta lopulta olen päätynyt tekemään aina saman kaavan mukaan ku ne ovat varma menemään...eli tavis mansikka-kerma-täytteinen kakku kermavaahtokuorrutteella jonka päälle sitte laitan mitä millonki...nyt jäi siis tuon munadieetin vuoksi itellä kakut syömättä...



pakko mennä ei tuota huutoa enää jaksa....



nani ja huutoheikki Jooel

Hirvee morkkis mulla, ei sitte huvita yhtään mikään....ja sillohan tulee sitte syötyä ihan mitä sattuu...ja millon sattuu...ja ku meillä noita tuplasynttäreitä on nyt vietetty jo kahtena viikonloppuna (+lisää luvassa) niin tarjottavaa sitte esillä on vaikka olen saanu hyvin pidettyä sen munattoman dieetin eli kaikki kakut yms eivät ole suuhuni menneet....

Liikkuminenkaan ei maistu lain...tuntuu että kaikki virta menee kodin siivoukseen, pyykkäämiseen, ruuan laittoon, lasten hoitoon ja työhön jne jne...siinä vaiheessa ku ois aikaa itelle niin (eli ku nuorimmainen nukkuu) on tehtävä töitä tms. taikka illalla ku ois lasten nukkumaan mentäessä aikaa niin en todellakaan jaksa yhtään mitään...olen monet kerrat istunu lattialla että alan tekeen pilatessarjani mutta kroppa on siinä vaiheessa niin väsyny että ei jaksa eväänsäkään värähyttää...



Puntarilla unohin perjantaina taas käydä...miten ihmeessä tuollasenki voi unohtaa? Voi olla että takaraivossa jytää tieto että siinä ei ole mitään järkeä ku se on satavarmasti enemmän ku viimes..



Sanokaapa mulle miten ihmeessä mää saisin jostain virtaa liikkumiseen tai edes itseni ruodussa pitämiseen?



epätoivoinen nani



Anteeksi mollisävyinen tekstini...



Teille muille yritän valaa kauheesti tsemppiä liikkumiseen ja kohtuulliseen ruuasta nauttimiseen!