nalepo

En viitti enää ees soittaa terveysasemalle, ko pelkään että se vittuilija vastaa. Kai täs pitää vaa oottaa et on tyylii koko kroppa tunnoton. :/

-ap

Mutta kun kaikki on mulla hyvin. Oon saanu mielenkiintoisia kirjoitus-ja kuvaushommia, avomiehen kanssa kaikki hyvin, ja ihana koira pyörii jaloissa. Ei mulla ole mitään mikä nyt stressaisi tai ahdistaisi.

Aiemmin paniikkihäiriö oireili vaan isommissa pelkotiloissa ja ahdistuksissa. Ja siitä on tosiaankin aikaa. Ikäkriisi mulla on vähän menossa, mutta ei se tätä selitä.

-ap

(Väittivät mahakipujaki psyykkisiksi, syy olikin sappirakossa.)

Vierailija kirjoitti:

nalepo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samaan aikaan sappivaivat kuin sulla ja kun kuukausia jonotin leikkaukseen, meni varmaan paikat jumiin. Varasin ajan osteopaatille, se on pätevä: Jorma Siponen, ottaa vastaan Helsingissä FysioVarma Kannelmäessä ja Espoon Terveystalossa. Suosittelen ihan kaikille. Hän varmasti näkee, mikä ihmistä vaivaa ja todellakin osaa klassisen osteopatian! Ei ole kallis.

Mä liikuin minkä pystyin ennen ja jälkeen leikkauksen, ja tässä meni jonkin aikaa ihan hyvin, koiranki kanssa jaksoin tehä parin kilsan lenkkejä ja tarkotus oli pidentää lenkkejä koko ajan ym. Aina venytellyt ym, mutta jotenki niskahartiaseutu jumahti lopullisesti (oli pienesti jumissa jo yli vuos sitte ko työharjottelussa mm.virkkasin päivittäk) ja sitä ny on availtu. Selkä on se mikä nyt aiheuttaa huolta kun alko niin äkisti, mitään kipuja ei ees ollu tätä ennen.

Miten oot leikkauksesta toipunu? Mulla arvet ihan ok ja fyssari aukas kiristyksiä leikkauskohdista.

-ap

Hyvin toivuin, mutta ei sulanut ompeleet niin nopeesti kuin luvattiin. Särkylääkkeitä meni tasan sen verran kuin reseptillä oli. - Painoa yrittää tulla nyt, kun pystyn syömään rasvaakin. Leikkaukseen jonotellessa laihduin 5 kg ja olisi ollut hyvä, jos paino olisi pysynyt alhaalla. - Mä jotenkin jännitin kropalla sitä, ettei vaan alkais sappeen koskea, siis silloin, kun se vielä oli olemassa. - Sairastin nyt hiljattain flunssan ja sen takia ilmeisesti alkoi huimata levossa, mutta onneksi meni äkkiä ohi. - Nyt alan taas käydä osteopaatilla, että saan selän kuntoon + muut, joita ei itse tiedostakaan.

Mie söin kans sen särkylääkekasan mikä määrättiin, takapakki tuli kun navan luota löyty sisänen hematooma, ni antibioottikuurin söin varuiks ja se rauhottui ajan kanssa.

Mie laihduin yli 6kg, ja koetan syödä niitä kiloja takaisin, kun ei ois ollu varaa pudottaa yhtään, onneksi voi syödä nyt mitä vaan.

Joo aion kyl iteki tolla fyssarilla käydä, että sais muihinki kohtiin apua ja on ihan pätevä tyyppi kyseessä. Olin täs välissä ite flunssassa ni jäi yks käynti väliin ja nyt fyssari itse kipeänä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samaan aikaan sappivaivat kuin sulla ja kun kuukausia jonotin leikkaukseen, meni varmaan paikat jumiin. Varasin ajan osteopaatille, se on pätevä: Jorma Siponen, ottaa vastaan Helsingissä FysioVarma Kannelmäessä ja Espoon Terveystalossa. Suosittelen ihan kaikille. Hän varmasti näkee, mikä ihmistä vaivaa ja todellakin osaa klassisen osteopatian! Ei ole kallis.

Mä liikuin minkä pystyin ennen ja jälkeen leikkauksen, ja tässä meni jonkin aikaa ihan hyvin, koiranki kanssa jaksoin tehä parin kilsan lenkkejä ja tarkotus oli pidentää lenkkejä koko ajan ym. Aina venytellyt ym, mutta jotenki niskahartiaseutu jumahti lopullisesti (oli pienesti jumissa jo yli vuos sitte ko työharjottelussa mm.virkkasin päivittäk) ja sitä ny on availtu. Selkä on se mikä nyt aiheuttaa huolta kun alko niin äkisti, mitään kipuja ei ees ollu tätä ennen.

Miten oot leikkauksesta toipunu? Mulla arvet ihan ok ja fyssari aukas kiristyksiä leikkauskohdista.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Jos ap ei pääse kunnon tutkimuksiin tee valitus potilasasiamiehelle. Itsellä kokemusta kun ei tutkittu kunnolla vaan sain mutu-diagnoosin lonkan limapussin tulehdus, hoitona särkylääkkeitä ja fysioterapiaa (myös OMT) vaihtelevasti 8 vuotta, usein runnottiin niin että meinas taju lähteä. Viimein kun pääsin yksityiselle ortopedille ja magneettiin selvisi että erittäin paha välilevyn pullistuma ollut ja runnomisen seurauksena pysyvä hermovaurio. Nyt 15 v myöhemmin ei kärsi istua reikä kävellä, ei edes maata kun kipu on jatkuvaa, leikkausjonossa olen. Jos olisin alusta asti saanut asianmukaista hoitoa olisi elämä mennyt ihan toisella tapaa. Älä anna periksi.

Koitan jaksaa olla sinnikäs. Ja jotain tollasta mäkin nyt pelkään, että kun jätetään tutkimatta, niin onkin jotain mikä pitäis oikeasti hoitaa. Jouduin jo viime syksynä taistelemaan että vatsavaivat tutkittiin, ja nyt näköjään joutuu taas sotimaan. Ei vaan jaksais.

Toivottavasti sun olo helpottuu ja pääset pian leikkaukseen! Onko pitkätkin jonot siihen?

-ap