N90
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vanhempieni erotessa ollessani 16-vuotias muuttolaatikoita ei ollut tarpeeksi, joten pakkasin tietyt merkitykselliset muistot (päiväkirjat, äidinkielen esseet, diplomit, nuotit, tietyt piirrustukset...) ja poisheitettävät turhat paperiroskat erillisiin jätesäkkeihin.
Säkit olivat ilmeisesti menneet sekaisin, joten monet tärkeät lapsuuteni tapahtumat ja merkkipaalut ovat olemassa enää vain omassa päässäni. Sääli sinansä, olisi ollut mukavaa näyttää joitain menneisyyden muistoja myös omille lapsilleni. Ne kympin kokeet varsinkin. ;) Surettaa, että muutenkin koko yhteinen perhe-elämämme heivattiin pääosin kaatopaikalle, mutta toivottavasti jonkinlaista positiivista henkistä pääomaa siirtyy eteenpäin ilman noita konkreettisia todisteitakin.
Futonvuode on yllättävän mukava, mutta sen rullaaminen kätevästi piiloon ja säilöön pienessä asunnossa on hankalaa, mikäli iso kaappi tai vaatehuone ei kuulu diiliin. Kannatan siis parvisänkyä tai 120 cm vuodetta myös sohvakäyttöön. Tuohonhan mahtuu jo se mahdollinen uusi ystäväkin yöpymään tarpeen vaatiessa.
Täällä on todettukin, että huonekalujen koko on pääasia. Jos mielit sohvan, osta pienin mahdollinen, missä loikoilu on mukavaa. Eräs ystäväni ratkaisi sohva vai sänky -ongelman laittamalla sängyn seinää vasten, väliin pari tyylikästä sermiä ja pingotti sohvan viritelmän eteen. Näin sai yksityisen makuusopen ja erillisen olohuone-ruokatilan. Vaatii toki sopivaa pohjaratkaisua. :) Ilman pesukoneita voi elää, mutta imurin suosittelen säästämään. Vaikka yksineläjä tarvitseekin sitä huomattavasti harvemmin, luojan kiitos.
Meni reilu vuosi ennen kun muutettiin yhteen. Asuin alunperin eri paikkakunnalla ja vaati hetken tutustumista ja pohdintaa, kunnes uskalsin ottaa riskin muuttaa poikaystäväni kanssa yhteen. Päätökseen toki vaikutti se, että vaikka olin tyytyväinen sosiaaliseen elämääni ja ystäväpiiriini vanhassa kotikaupungissani, työpaikka ei ollut mieluinen ja opiskelut takkusivat. Sain itseasiassa muutosta erinomaisen "tekosyyn" hakea oikeasti haluamaani opiskelupaikkaan ja etsiä uusia duunikuvioita. Nyt opiskelen unelma-alaani ja viihdyn osa-aikatyössäni. Parisuhde kukoistaa (ainakin mielestäni) ja olen saanut vanhojen piirien lisäksi uusia ystäviä. Yli vuoden se kuitenkin vaati kituuttelua, keikkatöitä, yksinäisyyttä, stressiä ja syyllisyydentuntoa. Välillä teki mieli jo luovuttaakin. :)