N27
Seuratut keskustelut
Kommentit
Tästä tekee oudon monikin asiaa: ensinnäkin, mikä määritellään kauniiksi? Kauneus on subjektiivista. Toiseksi kiinnostaa mikä on otos ja mikä kontrolliryhmä? Eli ne vähemmän kauniit, joihin verrattu, ja sekin taitaa olla subjektiivista. On paljon "tutkimuksia", jotka eivät täytä tieteellisen yhteisön kriitereitä hyvästä tutkimuksesta. Ennenkuin tämä VERTAISARVIOITU julkaistu tutkimus linkitetään, suhtaudun ERITTÄIN skeptisesti.
Vierailija kirjoitti:
N27 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos esimerkiksi leikkauspotilaalla on psyykenlääkitys ja leikkaukseen nukutus tulossa, niin anestesiologin täytynee ne psyk lehdet avata, jotta näkee mihin ko. lääkitys on eli millä riskillä sen voi jättää tauolle.
Samoin, jos leikkauksen jälkeen potilaan pitää kyetä sitoutumaan kuntoutukseen, on potilaan etu, että vilkaistaan ne psy-lehdet, että tarvitseeko kyseinen potilas jotain erityistä tukea vai käykö normaali lappu käteen ja lue tosta ohjeistus.
Kyllä se ihminen on kokemus. Hyvä lääkäri katsoo kokonaisuutta eikä pilko erikseen polvea, korvaa, sydäntä, peräreikää ja päätä.
Nimenomaan - ihminen on biopsykososiaalinen olento. Tottakai täytyy leikkauksen yhteydessä tietää mahdollisista lääkityksistä; leikkaus voi olla myös stressaava kokemus, joten jos sen kanssa tarvitsee mahdollista lisätukea, sekin on hyvä tietää.
Joku kommentoi, että jos on mielenterveydellisiä ongelmia, ei fyysisiä ongelmia oteta vakavasti - tämä ei todellakaan ainakaan ammattitaitoisten ammattilaisten kohdalla pidä ainakaan nykyään paikkaansa.
T. Psykologian opiskelija, joka tulee erikoistumaan psykoterapiaan
Mutta potilas voi kertoa lääkityksen itsekin ja eihänse että on psykiatrinen sairaus tarkoita että edes käyttäisi lääkitystä. Toisekseen eivät kaikki psypotilaat tarvitse erityistä tukea leikkauksen jälkeen vaan haluavat tulla kohdatuksi normaaleina ihmisinä. Eivät kaikki psypotilaat myöskään stressaa ku helpommin. Mikä muuten on psykologin kanta siihen että jos potilaalla on väärä dg ja hänet nähdään se läpi?
Eivät tietenkään kaikki mielenterveysongelmista kärsivät asiakkaat tarvitse lisätukea leikkauksen yhteydessä - mutta jotkutvoivat tarvita. En mielestäni lähtenyt yleistämään, kerroin vain syitä, joiden vuoksi lääkärin voi olla hyvä tietää riskialttiiden interventioiden yhteydessä mahdollisista mielenterveyden ongelmista. Ja tietenkin ihminen kuuluu kohdata ihmisenä, ei mielenterveydellinen diagnoosi tee kestäkään yhtään sen erilaisempaa ihmistä, kuin vaikkapa diabetes-diagnoosin saaneet. Kumminkin lääkärin mahdollisesti pitää ottaa joitain asioita huomioon huomattavan intervention yhteydessä eritavalla, jos jonkunlainen diagnoosi on (oli sitten vatsahaava, skitsofrenia, kliininen masennus tai diabetes.)
Mitä tulee viimeiseen kysymykseesi, Jokainen ihminen on yksilö, monen asian summa, eikä diagnoosin tulisi leimata ketään niin, että hän on vain ja ainoastaan tuo diagnoosi (eikä ammattitaitoiset psykologian/psykiatrian ammattilaiset ketään niin näekään.). Mielenterveydellinen diagnoosi annetaan, jotta voidaan tehdä interventio ja auttaa asiakasta hänen oireidensa parantamiseksi/lievittämiseksi - ei jotta asiakas voitaisiin leimata.
Vierailija kirjoitti:
N27 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos esimerkiksi leikkauspotilaalla on psyykenlääkitys ja leikkaukseen nukutus tulossa, niin anestesiologin täytynee ne psyk lehdet avata, jotta näkee mihin ko. lääkitys on eli millä riskillä sen voi jättää tauolle.
Samoin, jos leikkauksen jälkeen potilaan pitää kyetä sitoutumaan kuntoutukseen, on potilaan etu, että vilkaistaan ne psy-lehdet, että tarvitseeko kyseinen potilas jotain erityistä tukea vai käykö normaali lappu käteen ja lue tosta ohjeistus.
Kyllä se ihminen on kokemus. Hyvä lääkäri katsoo kokonaisuutta eikä pilko erikseen polvea, korvaa, sydäntä, peräreikää ja päätä.
Nimenomaan - ihminen on biopsykososiaalinen olento. Tottakai täytyy leikkauksen yhteydessä tietää mahdollisista lääkityksistä; leikkaus voi olla myös stressaava kokemus, joten jos sen kanssa tarvitsee mahdollista lisätukea, sekin on hyvä tietää.
Joku kommentoi, että jos on mielenterveydellisiä ongelmia, ei fyysisiä ongelmia oteta vakavasti - tämä ei todellakaan ainakaan ammattitaitoisten ammattilaisten kohdalla pidä ainakaan nykyään paikkaansa.
T. Psykologian opiskelija, joka tulee erikoistumaan psykoterapiaan
Miten tämä on tutkittu? Todella moni kertoo sitä, että jos on jokin PSY-merkintä ennestään, kohtaa ongelmia somaattisten asioiden hoidon suhteen. Vähän sama kuin lihavan kohdalla kaikki sairaudet johtuvat lihavuudesta, vaikka oikeasti ei johdu.
Opiskelijana sinun olisi hyvä pyrkiä selvittämään moniko saa esimerkiksi masennusdiagnoosin ja siihen lääkityksen ilman somaattisten (sis. endokriiniset) tekijöiden poissulkemista. Eli käytännössä lääkehoito aloitetaan ilman ainoatakaan laboratoriomittausta.
- Eri
Ja minulta meni nyt ohi, että minkä asian tutkimuksesta kysyit?
Vierailija kirjoitti:
N27 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos esimerkiksi leikkauspotilaalla on psyykenlääkitys ja leikkaukseen nukutus tulossa, niin anestesiologin täytynee ne psyk lehdet avata, jotta näkee mihin ko. lääkitys on eli millä riskillä sen voi jättää tauolle.
Samoin, jos leikkauksen jälkeen potilaan pitää kyetä sitoutumaan kuntoutukseen, on potilaan etu, että vilkaistaan ne psy-lehdet, että tarvitseeko kyseinen potilas jotain erityistä tukea vai käykö normaali lappu käteen ja lue tosta ohjeistus.
Kyllä se ihminen on kokemus. Hyvä lääkäri katsoo kokonaisuutta eikä pilko erikseen polvea, korvaa, sydäntä, peräreikää ja päätä.
Nimenomaan - ihminen on biopsykososiaalinen olento. Tottakai täytyy leikkauksen yhteydessä tietää mahdollisista lääkityksistä; leikkaus voi olla myös stressaava kokemus, joten jos sen kanssa tarvitsee mahdollista lisätukea, sekin on hyvä tietää.
Joku kommentoi, että jos on mielenterveydellisiä ongelmia, ei fyysisiä ongelmia oteta vakavasti - tämä ei todellakaan ainakaan ammattitaitoisten ammattilaisten kohdalla pidä ainakaan nykyään paikkaansa.
T. Psykologian opiskelija, joka tulee erikoistumaan psykoterapiaan
Miten tämä on tutkittu? Todella moni kertoo sitä, että jos on jokin PSY-merkintä ennestään, kohtaa ongelmia somaattisten asioiden hoidon suhteen. Vähän sama kuin lihavan kohdalla kaikki sairaudet johtuvat lihavuudesta, vaikka oikeasti ei johdu.
Opiskelijana sinun olisi hyvä pyrkiä selvittämään moniko saa esimerkiksi masennusdiagnoosin ja siihen lääkityksen ilman somaattisten (sis. endokriiniset) tekijöiden poissulkemista. Eli käytännössä lääkehoito aloitetaan ilman ainoatakaan laboratoriomittausta.
- Eri
Olen kyllä selvillä tästäkin puolesta - kuten sanoin, ihminen on biopsykososiaalinen olento, joten joku fyysinen vaiva voi hyvinkin näkyä ns. psyykkisinä oireina. Meille opetetaan tästä asiasta paljonkin. Tämä tulee ottaa huomioon kyllä.
Kuitenkin sekin tulee ottaa huomioon, että monet seikat, kuten esimerkiksi merkittävä ylipaino voi vaikuttaa sairauksien prognoosiin - joten sen vuoksi se saatetaan ottaa esille muiden sairauksien seurannan yhteydessä. Lääkäritkin ovat myös ihmisiä, jotka tekevät myös virheitä ja voivat olla epäpäteviä ja epäammattimaisia - mutta juurikin esim. riskialttiiden interventioiden, kuten leikkausten yhteydessä lääkärin on tiedettävä potilaan yleisterveydestä kaikki mahdollinen, jotta kaikkeen voidaan varautua. Kuitenkaan en ole erikoistumassa lääketieteeseen, joten en osaa tarkemmin näistä asioista sanoa.
Mielestäni psyykelääkkeiden aloittamista tulisi aina arvioida hyvin tarkasti (ellei kyse ole psykoosisairaudesta, kuten skitsofrenia tai vaikkapa kaksisuuntainen mielialahäiriö - jolloin lääkehoito on melkein pakollista oireiden lievittämiseksi ja toimintakyvyn palauttamiseksi), en ole medikalisaation kannattaja. Mielestäni miedommat työkalut ensiksi käyttöön ja tarpeeksi aikaa jokaista asiakasta kohden, jotta jokainen saisi parasta mahdollista hoitoa - tärkeimpänä tavoitteena mahdollisimman oireeton elämä ja mahdollisimman hyvä toimintakyky. Aina tämä ei näin kuitenkaan valitettavasti mene ja jopa vain ajanpuutteen vuoksi lääkkeitä annetaan liian herkästi vaikka esimerkiksi psykoterapialla on tutkimusten mukaan niin suuri vaikutus, että on jopa epäeettistä olla käyttämättä sitä. Jos kuitenkin lääkehoitoon päädytään, niin se ei koskaan saisi olla AINOA hoitomuoto. Tässä on alallani kieltämättä petraamista vielä, mutta kyllä näitä asioita tutkitaan ja otetaan huomioon. Mutta tämä lähtee nyt melko ohiksen puolelle.
No ei varmaan mitenkään; toki stressi voi vaikuttaa verenkiertoon. En sanonut, että jokaisella fyysisellä ongelmalla olisi psyykkinen tausta tai toisinpäin. En nyt ihan ymmärrä pointtiasi - mistä kohtaa viestiäni sait sellaisen kuvan, että näin väittäisin?