N 44
Seuratut keskustelut
Kommentit
Mä itseasiassa yksi päivä mietin omaa elämääni ja sitä, mitä sellaista mulle on tapahtunut, josta joku ammatikseen mielensäpahoittava voisi nykyään joko laatia dramaattisen avautumisen someen tai soittaa suoraan iltapäivälehdille. Tulihan noita muutama mieleen, jotka siis omasta mielestäni eivät somekohun arvoisia juttuja olisi, mutta aikalailla vastaavia saa nykyisin lukea kuitenkin.
Ekana tulee mieleen se, että peruskoulusta päästyäni hain mm. Torkkelin taidelukioon ja Kallion ilmaisutaidon lukioon mutta en päässyt kumpaankaan. En tosin olettanutkaan pääseväni, koska keskiarvo ei riittänyt, mutta nykyään on näköjään muotia pahoittaa mielensä siitäkin, ettei pääse lukioon, jonne oma ka ei riitä... Mä tosin en ollut niin tyhmä, että olisin jättänyt hakematta myös kymppiluokalle korottamaan sitä huonohkoa keskariani, ja sinne kympille sitten pääsin ja menin.
Ostamassani suklaalevyssä oli kerran jotain pahvia suklaan sisällä niin paljon, että sain koko levystä syötyä vain muutaman palan. Tämä tapahtui 90-luvun alussa enkä jaksanut käydä edes palauttamassa levyä kauppaan. Eräs puolituttuni on kuitenkin valittanut facessa asti vastaavasta tapahtumasta pari vuotta sitten.
Tästä seuraavasta tapauksesta kai mun äitini olisi pitänyt nostaa kohu. Oli vappu 1977 ja minä olin 4-vuotias. Äiti osti minulle keltaisen, heliumilla täytetyn ilmapallon. Hän maksoi sen ja myyjä ojensi sen minulle käteen. Siihen aikaan palloissa ei ollut mitään muovisia kahvoja, joista ottaa kiinni, vaan naruun oli vain solmittu lenkki josta sitä pitää. Pallo ehti olla kädessäni about 30 sekuntia, kunnes otteeni vain lipesi ja pallo karkasi taivaan tuuliin. Minä rupesin tietenkin huutamaan kuin hyeena ja äiti vain yritti rauhoitella mua. Ei hänelle kuulemma tullut mieleenkään kysyä mitään alennusta taikka vaatia rahoja takaisin, kun pallo oli kuitenkin jo maksettu ja vaihtanut omistajaa. Minä uskon, että nykypäivänä tällaisesta ehkä voisikin saada rahat takaisin, jos pyytäisi, koska olisihan se pallo ollut fiksuinta antaa ensin äidille käteen, eikä pienelle lapselle. Toisaalta äitini koki että kyseessä oli hänenkin mokansa, kun hän antoi myyjän antaa pallon suoraan minulle eikä pyytänyt saada sitä ensin itse. (Sen jälkeen äiti ei muuten koskaan antanut vappupalloja minulle käteen vaan sitoi aina pallon narun johonkin vetoketjun lenkkiin tai vastaavaan kiinni, ettei se pääse karkuun.)
Vierailija kirjoitti:
Eikö se silloin vähän niin kuin ole sun tyyppiä, jos se kiihottaa?
En tiedä mitä ap tarkoittaa, mutta itselleni on käynyt niin, että olen tuntenut tosi voimakasta seksuaalista vetovoimaa mieheen, joka ei luonteeltaan ja arvomaailmaltaan ole ollenkaan mun tyyppiä. Hänen arvomaailmansa on itseasiassa niin täysin omani vastainen, että koko ihminen tuntuu jopa vähän vastenmieliseltä välillä. Silti seksuaalinen vetovoima oli tosi voimakas.
On noita varmaan useita kymmeniä elämän varrella kertynyt. En tosin tiedä, minkä tasoinen kiinnostus kiinnostuksesi lasketaan. Ei mulla esim. ole mitään tietoa sellaisesta, että miten pitkälle jonkun satunnaisen baarissa seuraan lyöttäytyneen miehen kiinnostus olisi tosiasiassa kantanut. Itse kun olen varattu, niin en jää ottamaan selvääkään.
Ja olen nainen, 43 vuotta.
Itse olisin varmaan vähän sokeria jogurttiin kaivannut, mutta en nyt tuollaisen takia kauppaan lähtisi. Olihan tuossa aamiaispöydässä varaa mistä valita, vaikka ei jogurttia ottaisi ollenkaan.
Minua ärsyttää ne myyntipuheet. Ne ovat ensinnäkin pitkiä, ja asiakkaalle ei todellista suunvuoroa anneta. Ensin kysytään tyhmiä ja jaaritellaan kaikenlaista, ennenkuin päästään itse asiaan, eli siihen, että ollaan myymässä jotain ja mitä ollaan myymässä. Sen jälkeen myytävä tuote esitellään ja kehutaan maasta taivaaseen ennenkuin kysytään mitään siihen viittaavaakaan, että olisiko asiakas kiinnostunut. Ja kun vihdoin päästään siihen kysymykseen ja asiakas vastaa ettei ole kiinnostunut, myyntipuhe jatkuu.
Esimerkki alkuviikolta:
Myyjä: Tässä on Maija Meikäläinen XXX-yhtiöstä hei. Lähestyn sinua Saara nyt tällaisella mukavalla asialla, kun mietin, että oletko sinä Saara kiinnostunut terveydestäsi ja hyvinvoinnistasi? Olisiko sulla hetki aikaa rupatella?
Minä: No en mä....
Myyjä: Niin, jokainenhan meistä on kiinnostunut terveydestä, sehän on kovin tärkeä asia balabalabalabalabala... (puhe jatkuu pari minuuttia) Niin Saara, mulla olisi sellainen mukava tarjous sulle tästä YYY-lehdestä, joka kertoo joka kuukausi paljon kiinnostavia juttuja terveydestä ja hyvinvoinnista! Siinä on viime aikoina ollut todella hyviä artikkeleita mm. aiheista balabalabalabala ja balabala!! Sinä Saara saisit nyt tutustumistarjouksena lehteä puoli vuotta ILMAISEKSI! Kuulit oikein, me emme pyydä sinulta kuin sen verran per numero, että saamme lehden painettua ja postitettua sinulle Saara! Itse lehdestä et siis maksa mitään! Eikö kuulosta hienolta?
Minä: Mmm....
Myyjä: Juu, sinä Saara maksat vain paino- ja postituskulut eli 39,90 puolelta vuodelta, että saadaan lehteä tehtyä ja sinulle saakka toimitettua! Kuulostaa ihan tosi hienolta minustakin ja olen iloinen, että voin sulle tällaisen mahtavan edun tarjota! Olisitko Saara kiinnostunut tästä loisteliaasta tarjouksesta?
Minä: En ole kiinnostunut.
Myyjä: Mutta tämä lehti on niin hyvä ja minulla on sinulle Saara vielä tällaisia upeita lisäetuja! Balabalabalabalabala.... Että eiköhän pistetä tulemaan!?
Minä: No eip....
Myyjä: Minullapa onkin takataskussa vielä yksi loistava lahja kaupanpäällisiksi sinulle Saara! Balabalabalabalabala! Ja lisäksi vielä balabalabala ja balaaa!!!! Eihän Saara tällaisista eduista voi kieltytyä!
Minä: EN OLE KIINN....
Myyjä: Okei, mutta kuules Saara, kun meillä on paljon muitakin lehtiä! On A, B, C, D, ja Ö ja näistäkin saisit loistavia tarjouksia! Mikäs sinua Saara näistä kiinnostaisi eniten?
Minä: Ei mikään. En aio tilata mitään.
Myyjä: No voi. Jospa palataan asiaan syksymmällä sitten! Heippa ja mukavaa kesää sinulle Saara!
Tässä suunnilleen myyntipuhe kokonaisuudessaan. Myyjä siis paasaa eikä anna suunvuoroa, eikä usko kieltävää vastausta sellaisen saadessaan ennenkuin kaikki mahdollinen on yritetty kaupata. Jos en halua kuunnella koko myyntipuhetta, minun on käytännössä ärähdettävä myyjän puheen päälle, etten halua lehteä ja lyötävä luuri korvaan. Minun siis pitää käyttäytyä epäkohteliaasti, jotta pääsisin myyjästä eroon. En minä haluaisi olla epäkohtelias tuntemattomalle, työtään tekevälle ihmiselle, mutta minut pakotetaan siihen, jollen ole valmis viettämään montaa minuutia typerää myyntipuhetta kuunnellen. Se ärsyttää. Ja okei, ehkä tällainen on yleisesti ottaen tehokas myyntikeino, mutta minä en siitä pidä.