Muurahain3n

Tiesin mutta en tiennyt.

Vointini oli vetämätön ja heikko rv3 alusta alkaen. En jaksanut treenata, huimasi, janotti nälätti ja hampaita pestessä ihmettelin kun syke oli korkealla. Luulin että tarvin vain lepoviikon ja enemmän ruokaa, pms oireita..

3+5 olin päikkäreillä ja näin unta että olin raskaana.

No sen jälkeen ei asiasta ollut epäilystäkään.

Muodon vuoksi kävin ostamassa raskaustestin, varalta kaksi, kun halusin tehdä yhden heti, ja toisen säästin aamuksi, mutta tuli niin selkeä viiva, vaikka väkisin jouduin pissaa tiristämään, että enpä sitä aamun testiä sitten edes tarvinnut.

Kävin muutama päivä sitten ultrassa yksityisellä kun en vaan Voinut odottaa enää!! 10vko ja hirviä huitominen oli siellä käynnissä! 😍😍😍

Oli niin ihana nähdä että siellä on kyytiläinen mukana, kun edellinen oli tuulimuna ja selvisi vasta viikolla 12+5 ekassa ultrassa. Ajattelin että en pysty oottamaan kolmea viikkoa epätietoisena tilanteesta, ja pakko sanoa että kyllä kannatti! 😍😍😍❤😭

Toki tuulimunaan verrattuna raskausoireerkin on ollut ihan toista luokkaa. Oksettaa taukoamatta ja oon koko ajan ihan poikki. Aamupalan jälkeen haluaisin mennä takasi nukkumaan. Pissalla saa juosta yötä päivää kahden tunnin välein.

Hauskan lisän tähän tuo se että viikon päästä pitäis muuttaa. Ja muuttomatka kestää kaks päivää. Lautalla ja autolla. 🤢😂😂😂

Pull out menetelmällä kahden vuoden sisään kolmas raskaus.

Eli näyttäis siltä että mun mies ei sitä handlaa alkuunkaan. 😂

Aiemmat ei kantaneet loppuun asti, nyt viikolla 10. Toivotaan tosi kovasti että tää onnistuu!! ❤

Jos raskaus menee hyvin niin sen jälkeen pitää kyllä miettiä joku parempi ehkäisykeino. Ehkä tyyliin pull out + vaahto + ovulaatiopäivän välttäminen vois toimia. Pillereille en ala ja kondomi vie puolet tunteesta.

Apua miten täällä on kaikki suunniteltua!

Kaikki on nuoria ja naimisissa jo monta vuotta, koulut käyty, vakityöpaikat, omakotitalo, auto, puutarha ja koira. Pitkäaikaissairaudet kartoitettu ja tasapainossa, monivitamiinit aloitettu ennen ku pillerit jäi pois, ovulaatiot tikutetaan, lämpöjä ja limoja seuraillaan.

Oon 30+, mies 40+, parisuhteessa 2 vuotta, vuokrayksiö, ollaan muuttamassa pian toiselle paikkakunnalle kaverin nurkkiin koska korona vei työt, työttömänä siis molemmat, kissa ja minipieni auto. Pitkäaikaissairauksien seuranta satunnaista.

Ja yllätys kävi, nyt 8. viikko raskaana.

Näin kirjoitettuna kuulostaa ihan kamalan vastuuttomalta, mutta koskaan ei tiedä koska se on tapahtuakseen. Jos vauva haluaa tulla nyt, niin otetaan se avosylin vastaan!

Luotan siihen että seuraavan kuukauden aikana saan pitkäaikaissairaudet tasapainoon, ja että seuraavan 6kk aikana löydetään oma kämppä (vuokrakämppä, ostaa ei haluta), miehelle mieluisa työ, itselle jotain hommia mitä voi tehdä kotoa käsin (pahoinvointi ja väsymys aika jäätävää) korjaan vaikka mummojen housuja tai teen puhelinmyyntiä, ihan sama, kaikki auttaa.

Minipieni auto on tarpeeksi minipienelle perheelle, nuoremmaksi ei muututa ja parisuhde on hyvällä pohjalla ja täydellä luottamuksella, alusta asti asuttu yhdessä.

Vähän hullu tilanne, mutta rauhallisin mielin ja tulevaisuuteen luottaen. Hyvä tästä tulee. Kaikella on tarkoitus. Nyt vaan toivotaan että raskaus etenee normaalisti. Takana yksi keskenmeno.