murumuikku

Voi kuinka olette oikeassa, asun omakotitalossa...ja olen ihan kyrp... ne jatkuvat to do listat, vee....

ja rahaa palaa jo pelkkiin kesäkukkiin, edes muutamaan laatikkoon ainakin joka kesä 100-400, mullat, kipot ja kapot...

En ostaisi koskaan enää omakotitlao, ja meidänkin on aikas uusi...pakko pitää huoli kun naapuritkin pitävät omistaan.. painetta painetta, en halua!!!!

Halua kerrostaloon kuten siskonikin...hän juo aamukahvia kun miä harjaan portaita tai luon helv... lumia että pääsen edes kauppaan...

Remontoitukin omakotitalokin on painajainen, mitä se oikeasti sisältää, kuka korjannut, firma vai itsetekijä...se on riski, kun et tiedä mistään mitään. Völittäjä tietysti lepertelee ihan mitä vaan.

En ikinä ostaisi vanhaa korjattua taloa, korjaan itse. Ja jos pihankin on vileä lohkottu ja mulle jää joku takapihan pikku kappale...yäk, ei kiitos

Kysy naapureilta ensin kun aioiot ostaa omakotitaloa, mitä he tietävät ja mitä kannattaa maksaa, nykyään ainakin 100.000e on ilma välissä todelliseen hintaan, muistakaa sekin!!!!

400.000e vanhan, remontoitu talon hita on oikeasti 2 alkava, ei edes 3...miettikää... vanha on aina vanha!

Minulle Tampereen Stoca oli hienoin kauppa, minkä tiesin aikoinaan. Nythän se on sillisalaatti.

Mummuni oli siellä peloissaan ekan kerran rullaportaissa.

Äitini oli töissä jo 70-luvulta lähtien, se oli kuin toinen koti minulle. Saimme aina alennuksen kaikesta äidin kanssa., muistaakseen 10% ainakin.

Olin itsekin aina kaikki kesät ja joulut myyjänä nuoruudessani opiskelujen lomassa.

Stocalla on laadukkaimmat vaatteet, kauneimmat tavarat, se on facta.

Arvasin, ettei nykyihmiset käy enää Stocalla koska ostamme ihan eri tason tavaroita, emme pysyviä.

Elämä on vain sellainen nykyään.

Kun vanhat hienot rouvat kuolivat, laski myynti. Meilläkin ostettiin kaikki ruokia myöten Stocalta, tietysti. Myyjätkin olivat siellä kauniita, muistan heidät monet, jo menehtyneet kuten äitinikin. Myyjär olivat laatumyyjiä, tarkoin harkittuja. Oli hienoa olla Stocan myyjä.

Aavistin, että tämä tarina päättyy netin myötä.

Sääli, rakastan Stocaa, vaikka en juuri itsekään enää käy siellä, enkä osta edes netistä. Ostokset vähentyneet radikaalisti kuin jäin eläkkeelle, emme tarvitse mitään enää..

Stocan Joulukuvasto oli kaunein kuvasto joskus aikoinaan, olisi ostanut kaikki lahjani sieltä, jos olisi ollut varaa.

Ja Jouluikkunat, ihania.

Minun mieheni lähti veljeni tyttöystävän matkaan.

Ensinnä ihmettelin, miksi vlejeni tyttöystävä haluaa meidän mökille meidän kanssa. No en nähnyt sinä mitään pahaa, koska veljeni oli ulkomailla kesän töissä. En huomannut mitään, koska olin paljon lasten kanssa.

Ja ylipäätänsä vietinmme aikaa paljon veljeni ja hänen tyttöystävänsä, minua yli 10 v nuoremman kanssa.

No sitten synnytin uuden lapsen.

Uutena vuotena veljeni ja hänen tytöystävänsä oli tapansa mukaan meillä viettämässä Uutta Vuotta. Jossain vaiheess ahuomasin, että tämä pari viihtyi kahdestaan, minä keittiössä ja veljeni leikki lasten kanssan.

Jossain vaiheessa se naisen kolmas vaisto sanoi...haloo hei mitäs tämä oikein on.

Huomasin, että pariskunta oli mennyt yläkertaamme kahdestaan katsomaan maisemia, juu maisemia. Hiippailin yläs ja huomasin heidän halaavan toisiaan ja pelästyneitä erkanivat. En sanonut mitään.

Illalla kysyin mitäs tämä on. Mies sanoi että haluaa eron, ei oikeasti eroa meistä vaan vain vapautuksen perheestä! Koske meillä ei ole Suomessa tälläistä eromuotoa ole lainkaan, ja minun talostani lähdetään kunnolla. Hän vannoi ettei ole ketään kolmatta liitossamme, jaa eikö?

Sitten naitiin se tyttöystävä, oltiin yhdessä jokunen vuosi, hankittiin myös 2 lasta ja taas jalka vipatti.

Hankittiin taas kolmas vaimo, joka kärkkyi hänen ammattinsa miehiä hyvin tiiviisti, ja jätetty alttarille kerran, kertoi exmieheni nauraen. Mies oli kyllä jo aikas sairas kehäraakki, kelpasi.silti köyhä taiteilija. Hankittiin taas se pakollinen lapsi.

Minulle mies soitteli kaikkien muiden avioliittojen ajan säännöllisesti työpaikaltaan, sanoi että kaipaa minua.

Kun hän sitten kuoli jokunen vuosi sitten, halusi että soittelemme joka päivä, hankki prepaidliittymän minua varten.

Me puhuimme paljon menneistä saattohoidon aikana, ja hän myönsi ettei olisi koskaan pitänyt lähteä, olen hänen rakkain vaimonsa aina, kukaan ei ylitä minua. Just joo. No me olimme nuoria, terveitä ja hän metsästi suoranaisesti minua, olimme yhdessä 12 vuotta. Ja en koskaan kovin ihastunut häneen, olisi pitänyt jättää väliin vaan mutta kävi sääliksi.

Hänellä oli jo seuraava nro 4 tiedossa ennen kuolemaansa, tapasin tämän Marjan, oikein ihana, olisin halunnut vielä tämänkin liiton nähdä. Ja nauraa partaani! Hautajaisissa istui, tervehdimme hymyillen, kolmannen vaimon tietämättä, sekin nauratti, vekkuli mies loppuun asti!

En ole ihan varma, ehtikö pykäämään myös lapsen tälle 40 v naiselle. Ei ole ainakaan minulle ilmoittanut. Viagra on niin ihmeellinen, nauroimme yhdessä.....

Tälläinen tarina. Minä löysin yli 30 v sitten elämänkumppanin ja olen hyvin hyvin onnellinen, meillä on kaikki hyvin, ollut aina.

Katkera en ole yhtään, mutta aina nauratti kun pysyin exmieheni parhaana kaverina uusien vaimojen tietämättä. Sovimme niin aikoinaan, ja se piti. Eka vaimo on aina se, joka jää mieleen, hän sanoi. Siis kaikkia tietä petettyjä ekoja vaimoja muistetaan kaikissa tulevissa suhteissa, mikäs siinä! Olette läsnä.

Minusta voisit kertoa, minä kertoisin koska on aika kurjaa katsella toista naista joka ei teidä mitään.

Ja ympärillä kaikki aikoinaan minun samassa tilanteessa kai tiesivät romanssista, toisella paikkakunnalla kun oli töissä.

Eli siis tämä pari sitten päättää mitä asialle tekevät. Minä kertoisin ilman muuta.

Minä erosin jo yli 30 v sitten, mieheni lähti veljeni tyttöystävän (ikäeroa yli 10 vee). Saivat pari lastakin, ja taas exukko erosi 6 v päästä - ja taas uusi liitto, sai taas yhden lapsen...kunnes maallinen vaellus päättyi syöpään.

Hautajaisissa olin nuorteni kanssa, mutta kyyneltäkään ei vierähtänyt. Tunteeton olo, vaikka tuin häntä sairasaikana, halöusi niin ja lopuksi olin hänen kulma kallein, paras ja kaunein vaimo...juupa juu, oltiin hiukan yli 20v kun vihittiin. Silloin ollan nättejä ja fiksuja.

Tiesin, että exukollani oli jo seuraava kierros menossaen kuolemaansa enn eli 4 liittoa suunnitteli uuden Marjansa kanssa, sitä en ole kertonut vaimokkeelle nro 3 koskaan. Ehkä joskus kerron senkin, viakka emme tapaa koskaan.

En ole vihainen tapahtuneista, yli 10 v liitto, mutta tunteeton juu olen.

Jätti minulle suuret velat aikoinaan, asuimme minun omistamassa talossani, ja elatusmaksut tulivat vielä tilille kun nuoret olivat jo yli 20 vee.

Sitten tämä 3. vaimo veikin kaikkien muiden nuorten perintörahat, mies tehtiin yltiövelkaiseksi ja jopa hänen omilta vanhemmiltaan saamansa perintönsä oli kirjattu tälle uudelle nro 3 vaimolle. Ihana tapaus eikö?

Siis ukot ruotuun, kerro vaan, jatkohan ei kuulu sulle, suhtautuvat miten haluavat asiaan. Haukut ehkä saat, entäs sitten? Kyllä maailmaan huutoa mahtuu.

Aivan järkyttävää kohtelua...huh.

Minulla ja perheelläni nämä asiat ovat aina olleet ihan ok.

Siteitä ei ollut 60 luvulla, joten äitimme teki lakanakankaasta kääreen, sisälle laitettiin pumpulia.

Ne heitettiin aina pois, vyörätöllä oli kuminauha, ja hakaneulalla edestä ja takaa kiinni. Tämä on halpa konsti, ehkä voisitte tätä kokeilla, jos rahat ei riitä 0,90e Lidlin siteisiin.

Pitäkää itsenne silti puhtaina vuodon aikana.

Sitten tulivatkin siteet ja ihanuus ja tampax.