murujen äiti

Voi kun ihana yllätys oli löytää sinutkin nyt täältä! Taisin joskus kirjoittaakin, että odotetaan sitten pikkukutosia yhdessä. Ties vaikka kävisi toteen :) Minkä ikäinen teidän pikkuneitokainen nyt on?



Itsellä kuume huopaa ja soutaa. Joinakin päivinä jo päätän ettei vauvoja meille enää, sitten taas iskee sydäntäpakahduttava vauvankaipuu. Mutta olen päättänyt tunnustella syksyyn asti. Puhumattakaan miehen suostuttelusta. Siinä sitä urakkaa onkin ;)



Tsemppiä kaikille jo raskautta yrittäville ja ihania unelmia niille, jotka vielä ovat haaveen tasolla :)



Muru

Julius Eero Elmeri



tai



Julius Eino Elmeri

Ihanaa Soffala, tervetuloa takaisin! Tulin niin iloiseksi huomatessani kirjoituksesi!! :) Ehkäpä kasvattelemme masujamme taas yhtäaikaa.. Meillähän on myös se tilanne, että mulla on välillä kovakin vauvakuume, mutta miehelle nämä viisi jo riittäisi. Palasin myös töihin huhtikuussa ja työelämä maistuu ja ei maistu. On kiva olla "aikuisessa" seurassa ja saada kunnon palkkaa, mutta toisaalta työvuosia on vielä niin kovasti edessäpäin. Etukäteen olen myös päättänyt, että JOS vielä sen kuudennen murusen saan, olen kotona kunnes pieni täyttää 3-vuotta. Se kun olisi kuitenkin se vihonviimeinen kerta. Nyt lähdin töihin kun kuopus oli täyttänyt 2-vuotta ja ihan tosi hienosti ovat pärjänneet pari vuotta vanhemman siskon kanssa hoidossa. Teen nelipäiväistä työviikkoa, joten vapaa-aamujakin on.



Tällä hetkelläkin ajatukset ovat kovin ristiriitaiset.. Toisaalta alkaa jo helpottaa kovasti tämä arki kun kuopuskin täyttää keväällä 3 vuotta. Haaveissa on reissuja ja harrastuksia, kodinlaittoa.. Mutta kuitenkin se kotiinjääminen ja pienen hoitaminen (vaikka joutuisi kukkaronnyörejäkin kiristämään) tuntuu välillä niin hyvältä ja oikealta.



Hienoa vaihtaa ajatuksia kanssanne! Tulehan Soffala taas pian kertomaan kuulumisia! Meilläkin mahdolliset treenit alkaisi vasta syksyllä.. ;)



Iloisin ajatuksin, murujen äiti (omppuäippä)

Taas se iski, ihan yllättäen ja heti lujaa, vauvakuume! En voi olla haaveilematta, että vielä kerran kokisin kaiken ihanuuden. Odotuksen, synnytyksen, vauvan... Voi kun jaksais nyt tuonne ens vuoteen ja katsois sitten josko sen miehenkin sais taipumaan. Lapsirakas sekin on, mutta ajattelee asioita aina enemmän järjellä kuin minä. Mullakin on hyvä työ ja just se mietityttää, jäädä taas pois. Toisaalta, töitähän kyllä ehtii tekemään, eikös? Mutta siellä kotona ois niin korvaamattomia asioita! Apua, tulkaa nyt jakamaaan nämä hurjat tunteet muutkin kuumeiset! :)



Murujen äiti

Ihania uutisia Meriutu! Oikein paljon ONNEA ihanan pikkuneidin kanssa! :) Ja ei se mitään vaikket heti pääsisikään kanssani kuudensia kuumeilemaan. Meilläkin jarrutellaan ja välillä omakin mieli heittää asian suhteen. Koitan nyt jaksaa töissä ja katsomme asiaa uudelleen ensi vuonna. Raskaus ja vauva ois huippua, mutta just nyt on alkanut jo kovasti helpottaakin. Pienimmäinen 2,5 vuotta ja jo kovin reipas neiti. Täältäkin olen pysytellyt tarkoituksella pois. Täällä kun se vähäinenkin kuume tuplaantuu tai triplaantuu! ;)



Toivotan kaikille plussatuulia ja oikein jänniä odotuspäiviä. Meriutulle vielä monenmonta halausta, käy joskus kertomassa kuulumisia! :)



Murujen äippä, Omppis