mursukki

Vierailija kirjoitti:

Miksi vertaat (omistus)rivarin ja (vuokra)kerrostalon kuluja keskenään?

Kuten moni on sanonut, on turha maksaa tuosta vakuutuksedta satasta kuussa. Kilpailuta vakuutus, joka kattaa työttömyyden ja työkyvyttömyyden, sillä saat jo huomattavan säästän kuussa. Lisäksi lainanlyhennystä voisi pienentää, varsinkin kun et ole kiinnostunut omaisuuden kartuttamisesta.

Voisin tosiaan selvitellä, saisiko tuon lainaturvavakuutuksen jostain halvemmalla ja yhtä hyvin ehdoin.

Auto on minulla ihan kamalan iso kuluerä, jouduin ostamaan sen eron yhteydessä. Ilman autoa emme kuitenkaan pärjää, koska muuten lapset eivät voi harrastaa ja kauppareissut menisivät ihan mahdottomiksi julkisilla (tai sitten ostaisin kaiken sikakalliista lähikaupasta). Emme pääsisi myöskään esim. isovanhempien luokse tai mihinkään. Autosta en voi enkä halua tinkiä.

Syy, miksi vertailen omistusrivarin ja vuokrakerrostaloasunnon kuluja, on se, että yritän miettiä, miten saisin kuukausittaisia asumismenojani pienemmiksi. Omistusrivarin kulut on ne, joita nyt maksan, mutta kerrostaloasunnon vuokra (vähän pienemmän kolmion kuin tämä nykyinen, olen valmis karsimaan myös tilasta) toisi kuukausittaisiin menoihin noin 200-300 euroa säästöä, kun mukaan laskee 150 e asumistukea, jota saisin vuokra-asuntoon mutta en tähän omistusasuntoon.

En siis tässä nyt vertaile, mikä asumismuoto on sijoitusmielessä järkevin tai tuottavin pitkällä aikavälillä, vaan yritän pärjäillä ison asuntolainani kanssa ja mietin, onko sen maksamisessa mitään järkeä, kun voisin asua pienemmilläkin kuukausimenoilla ja käyttää rahaa lapsiin ja elämiseen + saisin jotain säästöön. On selvää, että omistusasunto on sijoituksena järkevämpi kuin vuokralla asuminen.

En myöskään vertaile sitä, mikä asumismuoto on mukavin tai viihtyisin. Vaikka kyllä sekin vaakakupissani painaa, hyvin paljonkin, enkä olisi mihin tahansa kerrostaloon muuttamassa vaan olen katsellut ihan tietynlaisia tietyiltä alueilta. Myös aso on vaihtoehto, sellaisessa asuimme 10 vuotta ennen kuin erosimme. Ahdistaa, kun mitään ei jää tällä hetkellä säästöön, tai jos jää, sitten tapahtuu jotain yllättävää ja pienet säästöt menee siinä.

Minulla on siis se tilanne, että olen eronnut vuosi sitten ja olen käytännössä kahden lapsen totaaliyksinhuoltaja, vaikka meillä paperilla yhteishuoltajuus onkin. Olen keskipalkkaisessa työssä ja palkan lisäksi saan lapsilisät yh-korotuksin sekä Kelan elatustuen.

Viimeisen vuoden aikana olen oppinut omasta mielestäni todella säästäväiseksi, pidän kirjaa päivittäistavaramenoista ja ostan halvinta, en osta ylimääräistä jne. Kaikki säästökeinot ovat jo käytössä. Luulin että se riittää, mutta ei tunnu riittävän. Välillä näyttää, että jossain kuussa rahaa jääkin yli, mutta sitten  hajoaa puhelin tai pesukone tai auto tai lasten harrastusmaksuihin tulee jokin ylimääräinen erä tai jotain.

Lainanlyhennystä en voi pienentää, minulla on laina-aika maksimissa eli 25 v. Vai mitä oikein tarkoitit tuolla, että lyhennystä voisi pienentää? Eihän lyhennystä noin vain pienennetä. Lainan kilpailuttaminenkaan ei tunnu vaihtoehdolta, koska muut pankit, joista aikanaan kysyin, eivät olisi näin isoa lainaa minulle edes myöntäneet. Samoin lyhennysvapaa: koska laina-aika on maksimissa, sitä ei varmasti myönnetä, tai sitten se tarkoittaa todella paljon isompaa kuukausierää myöhemmin. Vai onko jollekin myönnetty?

Ihan kuin yrittäisin koko ajan perustella itselleni, että vuokralle muutto ja tämän asunnon myyminen on järkevää :). En kuitenkaan tiedä, onko se järkevää, ja kyllähän se tuntuu niin isolta jutulta, etten ole sitä ihan yhtäkkiä toteuttamassa. Kaipaan vertaistukea! Jos ei olisi lapsia, varmaan myisin ja muuttaisin heti.

Ahdistaa myös se, että Suomessa omistusasuminen on toivottu ja arvostettu olotila ja vuokra-asuminen on lähinnä säälittävää. Vajoaisin johonkin alimpaan kastiin, jos muuttaisin vuokralle. Koska omistusasuminen vaan on niin JÄRKEVÄÄ.

ap