mungo

taisit olla keväällä sinäkin täällä ja samoja asioita mietitään edelleen :D. Mitä jos vaan jätettäis ehkäsyt sikseen ja katotaan mitä tapahtuu?



:O



Työ ja työ ainoastaan on ainoa mikä estää minua heittäytymästä ja katsomasta mitä tapahtuu. Vauvojen kanssa osaan olla, pelkään ehkä että sekoan univelkoihini (rakastan nukkumista yli kaiken).



E-pillereitä on ostettuna enää kuukaudeksi... Jokohan nyt uskaltaisi...?

juu, ei ne lastenlasta yhtään pitäisi pahana, päin vastoin. :) Sitä on vaan itse jumissa tämän ajattelutavan kanssa, että koska on "oikea" aika. Huvittavaa kyllä niin uskon itsekin samoin mitä sun ukkelisi, että töitä kyllä tekevälle löytyy... Sisäinen skitsoluonne tässä siis vaan pidättelee ja miettii ja kääntää ja vääntää. :D Ja vähän ehkä haluaa kyllä jatkaa työuraansa nykyisissä hommissa.



No, nautinpa tässä vielä lapsettomuuden ja raskaudettoman ihmisen nautintoja ja otan ison lasin viiniä perjantain kunniaksi. :) Täytyy kai muutenkin koittaa laittaa asioita perspektiiviin ja olla onnellinen siitäkin mitä jo on. Ihmisen mieli kun on rakennettu niin, että aina toivoisi vähän vaan enemmän.



Mukavaa viikonloppua kaikille epävarmoille erkeille. :)

Tuli pala kurkkuun kun luin, sillä olen jo pitkään miettinyt samoja asioita. Kirjoittelin tännekkin asiasta jossain vaiheessa ja sain kannustavaa palautetta. Silti joku haraa vielä vastaan, vaikka toisaalta höppänänä silittelen kaupoissa vauvanvaatteita ja mietin erilaista arkea. :)



Ilmeisesti ei olla ollenkaan yksin ajattelutavan kanssa jossa asiat hoidetaan tietyssä järjestyksessä. Joku kiltin ja järkevän tytön syndrooma tässä meinaa olla takana. Minulle painotettiin aina kotona, että koulut on käytävä (ja kävin), työtä on tehtävä (koko ajan...) ja talous tulee olla balanssissa, oltava mielellään vakityö ja hyvä parisuhde. Tietysti ihan hyviä neuvoja jotka kumpuavat niukoista oloista tulevilta vanhemmiltani, mutta miten voi olla lopulta niin vaikeaa päättää milloin on aika.



Ikää alkaa täälläkin olla mittarissa lähemmäs se 30 joten kauaa ei kannattaisi enää odotella. Myös minun (varsin vauvakuumeisella) miehelläni on vakityö, on autot, koulutukset ja asuntolainat, enää puuttuu se oma vakituinen työ johon palata... On niin hullua ajatella työlähtöisesti kun se oikea unelma on jotain ihan muuta. Tämänhetkinen suunnitelma on katsoa kesän yli miltä tuntuu. Tehdä muita asioita joita rakastamme: mm. matkustaa.



Onneksi olkoon päätöksestä yrittää, ihaillen täällä tsempaan! :)



Kohtalotovereiden kanssa olisi mukava vaihtaa ajatuksia, joko täällä tai muualla. :)

...vastauksistanne, olen miettinyt asiaa edelleen paljon siinä mihinkään oikeastaan pääsemättä. Scarpetta, kiva kuulla, että yritätte. Noinhan se nimenomaan voi käydä ja siksi siinä löyhässä hirressä ei ehkä kannttaisi omia unelmiaan uhrata... Kuulostaisi pahalta tilanne jossa mies vaatii molempien olevan vakiduunissa, melkein kuin tuplapaine. Meillä tämä odotus johtuu ihan minusta itsestäni.



Lähipiiristä koitin aihetta vähän kysellä, mutta kukaan ei oikein ollut mitään mieltä. Ehkä tämä on niitä juttuja joista ei saisi puhua, koska itsekästähän se tavallaan on pedata elämä ensin itselleen (toisaalta myös sille vauvalle) mahdollisimman täydelliseksi ja sitten vasta "hypätä tuntemattomaan" niin kuin PollyCotton sen hyvin muotoili. :) Järjetöntähän se on odottaa vaan sen vuoksi että kaikki on "oikein". Olen itsekin välttämättä halunnut opiskella ja olla työelämässä, matkustella jne. ennen kuin on lapsen aika, mutta mistä sen tosiaan tietää vaikka juna ajaakin ohi siinä kohtaa kun minä kaikessa komeudessani päätänkin olla valmis?



Hmmm. Täytyy jatkaa pohdiskeluita. Kun vaan itsekin uskaltaisi jossain kohtaa hypätä. Odottaminen nimittäin tuntuu yhä vastenmielisemmältä koko ajan.

Pitkästä aikaa tulin kurkkaamaan tänne kun kuumeenpoikanen nosti taas päätään eilen... Joulut ja uudet vuodet on nyt hoideltu alta ja tuntuu, että tarttis koko ajan jotain odottamista, että ei tarttisi pyöritellä päässään vauvan odottamista. :) Kun siis itsehän painin tämän yrittämisen aloitusajankohdan kanssa edelleen töiden vuoksi. :/ Typerää, mutta onneksi mies tukee eikä hoputa, vaikka haluaisi jo varmaan salaa vaihtaa mun pillerit tic tacceihin ;).



Joten ennen kesää täytyy olla muuta odottamista ja proggista joten olen keksinyt seuraavaa: kevättalvella kunnon löhölomalle jonnekkin lämpimään, kesällä toiselle ulkomaanreissulle ja hetimiten alkava LAIHDUTUS. Tipattomalla olen jo, kun maistui viinit ja glögit niin hyvin joulukuun niin valkaistaan nyt nenää kostoksi sitten. :)



Jos siellä on joku muukin keventämässä niin antakaatten kuulua itsestänne. :) Se on kiva sitten pienemmästä lähtöpäinosta alkaa yrittämään sitä beibiä. :) Mulla olis tarkoitus pudottaa 5-8kg kesään mennessä (saa nädhä käykö niinkuin mun laihdutuskuureille yleensäkin eli huonosti :D)...



Plussatuulia jo yrittäville ja jaksua yrittämisen odottamiseen muille tovereille! :)