Mr.Tuuletin

"Loputonta säästämistä, omista tarpeista luopumista, työttömyyttä, yksinäisyyttä, arjesta selviytyminen on taistelua, ei enää haaveita ja mitään, mitä odottaa.

Materiaa en kaipaa, mutta ihmisarvoiseen elämään tarvitaan yhä enemmän rahaa. Kaikki maksaa aivan hitosti. Karsin lääkärikäynneistä, lääkkeistä, ruuasta, mihinkään huvituksiin tai lomiin ei ikinä ollut mahdollisuutta. Ihmisten kylmyys ja ilkeys vie lopunkin toivon paremmasta tulevaisuudesta. Maailma ei ole kaltaisiani varten."

Ymmärrystä löytyy sekä teidän tunteen.

Ehdottaisin valtion vaihtamista, mutta en teidä missä olisi parempi kuin Suomessa. Esim. Britanniassa on kaikille ilmainen terveydenhuolto, kuulemma (eli en voi allekirjoittaa tätä väitettä), mutta lääkkeiden hinnoista en teidä, ja sen tiedän että Britanniassa vaikka lääkärilaskut ei olisi ongelma, niin muita ongelmii kyl riittää.

Ja sitten jos miettii alkuperäiskansoja, joita on vielä todella vähän jäljellä eikä heidän kieltä osaa kuin erittäin harvat, niin sellasessa yhteisössä asuminen olisi erinlaista, ehkä. Kun vaikka alkuperäiskansalla ei ole rahaa, niin se rahattomuus sitten näkyy siinä, että jokaisella alkuperäiskansan yhteisön asukkaalla on heikot vastustuskyvyt ulkomaailman bakteereile, ja muutenkin lyhyet elinajat (eli lapsia on tehtävä varhain jotta kansa ei mehendy sukupuuttoon).

Eli vaikka kaikki maksaakin, niin raha tuo myös turvallisuutta, pidennettyä elinaikaa, hyviä asioita, mutta pahuus ei koskaan kuole, vaikka sitä voidaa vähentää, joten pahuutta tulee olee aina, ja se on sitä välttämättömyyttä pahuutta.

Haaveiden suhteen kannattaa lähtee ensin liikkelle pienistä, ja säätämisen loputtomuus päättyy siihe kun pääsee hyväpalkkaseen työhön. Suomessa kyöhä pysyy köyhänä, niin kauvan kunnes hän rikastuu työlllä, pysyvästi. Mussa tapauksessa voi tapahtua kertarikastumisia kuten arpavoitto, perintö, tms.

Lopuksi, syy miksi kaikella on hintansa (tavalla tai toisella), on se että kaikki on jo omistuksessa.

N.100€ ei mene viikossa syömisiin itselläni, mutta se rahasumma menee viikossa ja se sisältää viikon safkat ja juomat.

En ole tarkkaan laskenut miten paljon viikossa menee ruokiin ja juomisiin rahaa, mutta raaka-arvio on, n.20-25€ välillä, päivittäin. Ja juomat lasken mukaan, koska jos ihminen elää autiolla saarella ilman syömistä mutta juomista piisaa, hän voi pitää itsensä hengissä pelkillä juomilla pidempään kuin ilman mitään juomia. Sekä on olemassa niin paljon erinlaisia juomia, että periaatteessa juomalla voi saada kaikki raudat, vitamiinit, jne. mitä elemmistö vaatii voidakseen hyvin, eli juomat on yhtä potenttiaallinen ruokavalio kuin purskeltava esim. salaatti.

Toisinsanoen, juoma on minulle sama kuin syötävä ateria tai välipala, mutta vaan juotavana versiona.

En ole täysin uskovainen, mutta olen agnostikko, ja pidän ns. mielen avoina, että en kiellä etteikö jumalaa olisi olemassa, tms. mutta en myöskään väitä että jumala on olemassa, että asennoitumiseni tällässii asioihi on ennemmin "saattaa olla mahdollista/ehkä mahdollista, ken tietää".

Mutta tämä agnostikkosuus, voi olla enemmän sitä että haluaisin että jotai yliluonnollista olisi oikeasti olemassa (ja ei siis ole uskonto, mutta uskon että älyllistä elämää on jollai toisella planeetallakin). Kuitenkin, oon myös teiteen kannalla, jonka kanta uskontoihin on se, että ne kaikki pitäisi kieltää TAI niiden kaikkien pitäisi muuttua, koska uskonnoista on ollu ja on edelleen myös haittaa/ne ei oo reiluja kaikkia kohtaan.

En kuitenkaan näe että pystyisin ottamaan kumppaniksi uskovaista, koska olen huomannu uskovaisten kavereiden ja sukulaisten kohadalla että, suhteet ovet jääneet hyvin pintapuolisiksi, keskustelut tökkii (ei siis ole sulavaa, saatika hyvää/hedlemällistä keskustelua), uskonnosta ei melkee puhuta koskaan ja itse en edes jaksa alkaa siitä puhumaan koska mulla ei oo mitää siitä/siihe sanottavaa (muistan kun uskonnon entinen opettaja kerran jutteli mun kans kirjakaupas ja kun kerroin keskustelun aikana että mistä saan elämiseen rahat, niin opettaja vastasi "muista kiittää jumalaa niistä rahoista", ja naurussa oli kyl pidättelemistä, ja edelleen ton tapaset lauseet on mulle vitsi), jne. Eli olen huomannu että vaikka uskonto hankaloittaa ihmisuhteiden kehittämistä ja ylläpitoa kohdallani, vaikka ne ei ole riidan aiheita tai uskovainen olisi minua kohtaan väkivaltainen tai muuta. Ja täten olen kuullu näiltä uskovaiselta kavereilta että heilllä on niin viihtyisää muiden uskovaisten ihmisten seurassa, koska he tuntevat kuuluvansa joukkoon, jne. mutta mä tunnen itseni heidän seurassa enemmänkin ulkopuoliseksi (eivätkä he edes kiusaa mua että tuntisin ulkopuoliseksi).

En ole asettanut rajoitteita että en hyväksyisi kaveriski/ystäviksi uskovaisia, mutta olen harkinnu että pitäisikö tällänen rajoite asettaa. Kuitenkin, toistaiseksi mulla on vaan ollu kristinuskossa olevia kavereita, että en sitten teidä muista uskonnoista, millaisia tyyppejä he ovat, mutta oli seurassani kuka tahansa, en hänen uskonnon takia jätä naudan lihaa syömättä, tms. ja tabut on tehty mielestäni rikottaviksi (olivat ne uskollisia tai ei).

Ilmanpuhdistin

Se jäi mieleen kun kävin yksvuos lähellä sijaitsevassa rautakaupan myymälässä, kysymässä apulaisen paikkaa, ihan vaikka osa-aikaisena, ja pääsin keskustelemaan myymäläpäälikön kanssa. Myymäläpäällikkö sitten katsoi minun ohutta ansioluetteloa, kyseli teitoja, ja sitten yhdessä vaiheessa oli kysymys, johon piti vastata millainen elämäntilanne nyt on, ja kerroin totuuden mukaisesti, että olen työkyvyttömyyseläkkeellä.

Tämän jälkee, hän kysyi minulta, vähän nauraen: "Miten luulet voivasi muka tehdä töitä meillä jos kerran olet työkyvytön?", sitten sanoin vastaan että kyllä pystyn, mutta ei auttanu, enkä saannu töitä. Tän jälkee lähin myymälästä itku silmässä, vihasena, lannistettuna, ja kotimatkalla kirosin heitä, sekä esitin äänee kysymyksen "mistä vitusta ne voi tietää mitä töitä mä pystyn tekee ja mitä en, vaikka olen työkyvyttömyyseläkkeellä".

Tästä sitten meni monia vuosia, ennenkuin taas ton kokemuksen jälkee, löyty motivaatiota alkaa etsimää töitä uudestaan (näin eläkelläisenä), mutta työtarjonta on eritasoista eripuolella suomea, ja itse asun alueella, jossa se on huonoa.