MissKipsu

Moi kaikille!

Lomareissu takana ja "rantaudun" taas joukkoonne jännäilemään. Reissu meni loistavasti, minkä nyt paluumatkalla flunssa alkoi ilmoitella tulostaan. Nyt ollaankin sitten ipanan kanssa ihan kunnon räkätaudissa:( Toivon todella, että saadaan tämä tauti selätettyä mahdollisimman pian.

Tänne olikin tullut viikon aikana todella paljon viestejä:) Yritin lukea pikaisesti ne läpi ja pysyä jotenkin käreillä siitä, mitä kellekin kuuluu. Ihan ensimmäisenä tajusin, että olen KOKO ajan lukenut Naspun nimimerkin väärin, en ymmärrä mikä lukihäiriö mua on riivannut...olen lukenut "Napsu". (Ja niin oli kyllä tainnut tehdä joku muukin) Sori Naspu!

Elmia: Kiva, kun olet liittynyt joukkoomme. Teillä onkin sitten ihan suurperheen mittakaava, kun yhden yhteisen tenavan saatte vielä tekaistua perheenne täydennykseksi. Toivottavasti tärppää pian:) Niin ja kyselit ikää, mulle tulee mittariin seuraavaksi jo 34 vuotta! -Huh, se kuulostaa pahalta:/

Roseh: Ihana kuulla, että lääkärissä käynti on sujunut positiivisissa fiiliksissä. Siitä on hyvä jatkaa "harjoittelua". Peukkuja;)

Mimiav: Mikä tilanteesi tällä hetkellä???? Vieläkö menkat loistavat poissa olollaan? Jaksan jännittää toisten puolesta, vaikka itselläni vähintään yhtä jännät paikat täällä! Pureskelen toisen käden kynnet sinun puolestasi ja toisen käden kynnet sitten oman tilanteeni takia;D

Pikkusisarus: Hymyilytti sinun ilmaisu "Pikkareden kyttäys" :D Tiedän todellakin sen tunteen! Jospa se olisi teillä nyt tärpännyt. I hope so.

Lomalla ollessa päivät kuluivat aivan huomaamatta ja niin vain maaliskuukin kääntyy pikku hiljaa loppusuoralle. Täällä menossa tänään jo kp31 ja alkaa tosiaankin vähän jännä nostaa päätään. Testi on kyllä vielä hankkimatta ja olen yrittänyt ottaa ihan iisisti. Mulla oli joskus ennen esikoisen odotusta, pillereiden lopetuksen jälkeen pari pitkää kiertoa (31-32) ja ehkä sen takia en ole nyt kiirehtinyt sen testin kanssa. Mutta ehkäpä käyn ostamassa sen testin varalta tänään. Mutta testin tekemisen siirrän vähintäänkin sunnuntaille. Mitään tuntemuksia ei kyllä ole, mutta eipä niitä ollut tässä vaiheessa kyllä esikoista odottaessakaan. Pikkusisaruksen sanoja lainaten: "Pikkareiden kyttäystä" harrastetaan siis täälläkin aktiivisesti.

Ollaan täällä yhdessä jännän äärellä ja vietetään mukava viikonloppu! :)

Heipat!

Taidanpa uskaltaa jo onnitella Korppia, kerta viiva on ollut edellistä vahvempi, Onnea! Taisit saada kunnian olla ensimmäinen tästä porukasta=)

Luettuani Roryn kirjoituksen foolihaposta kipitin suoraan kaapille ja nappasin Multi Tabs raskaus/imetys tabletin:) Niitä kun oli sattunut jäämään tuon esikoisen odotus- ja imetysajalta. En tosin syönyt niitä ihan imetyksen loppuun saakka. Mitenkäs te muut, söittekö esikoisia imettäessänne jotain ravintolisiä? Vai pelkästään odotusajan?

Mitäs Mimikulle kuuluu? Joko uusi kierto alkoi?

Roseh: Kerro sitten miten lääkärissä sujui...

Minä itse olen täällä keskittynyt lähinnä laukkujen pakkailemiseen, ollaan lähdössä pienelle lomalle. Aivan mahtava päästä ulkoiluttamaan lumilautaa:) Viime talvena ei päässyt kertaakaan rinteeseen kasvavan vatsan kanssa. On sitten pitkän tauon jälkeen vielä hauskempaa. Eli tässä tulee varmasti nyt pieni tauko täällä keskusteluissa "hengailulle", kun en tiedä milloin pääsen seuraavan kerran koneen ääreen.

Huomenna on siis kp23 ja jospa sitten reissun jälkeen jo tietäis, että onko menkat alkaneet vai pääseekö jopa testiä ostelemaan. Ainakaan mitään raskauteen viittaavia oireita ei ole kyllä tuntunut. Mutta siis palataan asiaan :)

Hei!

Tervetuloa joukkoomme Roseh. Joukkomme kasvaa hitaasti, mutta varmasti. Todellakin täällä kirjoittelu/toisten kirjoituksien lukeminen säästää miesparkoja tältä "höyryltä". Toki miehenkin kanssa ollaan vaihdettu ajatuksia, mutta ettei menisi joka päiväiseksi ruokapöytäkeskusteluksi. Ja ettei ennen kaikkea tulisi suorituspaineita, kun emäntä ei osaa muusta puhuakaan.

Rory kyseli ravintolisistä. Minä en ole alkanut popsia mitään, ainakaan toistaiseksi. Edellisessä raskaudessa aloitin syömään muutaman viikon jälkeen plussauksesta Multivitan raskaus & imetys-valmistetta.

Hyvä että Pikkusisarus on bongannut oviksen ja päässyt vielä hyödyntämäänkin sen. Sehän se tässä hommassa parasta onkin, tuo lakanoiden pöllyttely nimittäin;D Joskus olen miettinyt niitä pariskuntia, jotka ovat toivoneet lasta vuosikausia ja se itse tekeminenkin alkaa tuntua pakolliselta suorittamiselta. Olisi kyllä aika kamalaa:( Toivotaan todella ettei meistä kukaan joudu sellaista kokemaan, vaan päästään kaikki plussailemaan mahdollisimman pian.

Meidän esikoinen herätteli minut viime yönä ja kun heräsin tajusin, että mun alavatsaan jomottaa melkoisen lahjakkaasti. Siinä sitten ipanaa takaisin uneen hyssytellessä mietin, että mistäköhän voisi olla kysymys. Yhtenä vaihtoehtona tuli mieleen mahdollinen kiinnittymiskipu. Olisikohan se pienesti epäilty ovis ollut kuin ollutkin viime viikolla ja olisikohan kultsin kanssa oltu läheisessä kontaktissa sittenkin juuri sopivaan aikaan! :O

Leikitään ajatusleikkiä...Tuntemus olisi ajallisesti kiinnityskivuksi mahdollinen, reilu neljä vuorokautta siitä "kuvitteellisesta tärpistä". Vai mitä olette mieltä? Ei meinannut enää uni tulla silmään, sen verran kovasti sattui (ja mielikuvituksen lentoonlähdöllähän ei ole tietenkään mitään osuutta siihen, ettei enää nukuttanutkaan). Kertokaa ihmeessä, jos teillä on kokemusta kiinnittymiskivuista?

Tuo tunne oli kyllä uusi meikeläiselle. Vähän samanlaisia tuntemuksia oli ensimmäisen raskauden alussa muutamana päivänä, olisikohan silloin ollut menossa joku raskausviikko viisi. Jännää...todella jännää sanoisin! Mutta meikeläisellä on tapana olla realisti: Ehkä kyseessä oli vain joku elimistön/hormonitoiminnan normalisoitumiseen kuuluva tuntemus imetyksen lopetuksen jäljiltä. Niin tai jos se olikin pitkän kierron oviskipu. "Ou nou" :/ Mutta mun mielestä tässä oli jo muutama ns.kuiva päivä, joten jos se ei olis sitä kuitenkaan.

No nyt vaan odotellaan ja jännätään, tää on ihan hullua:) En tunnista tästä kuumeilusta aina oikein itseäni!

Aurinkoista viikkoa kaikille!

Moi kaikille!

Tosi mukava, että oli taas pari uutta kuumeilijaa liittynyt joukkoomme:) Varsinkin hymyilytti Napsun kirjoitus, ihan kuin olisi omaa tekstiänsä lukenut! Sillä pienellä erolla, että minä "arvoin" kymmenen vuotta kauemmin, että haluanko lapsia ja milloin on se oikea aika perustaa perhe. Meillä on siis saman ikäiset tyttelit molemmilla.

Pakko kysyä sulta Napsu, että oletko vielä kotona lapsen kanssa? Minä jäin kotiin hoitamaan tyttöä ainakin nyt toistaiseksi. Toivottavasti tärppäisi sen pikkukakkosen tehtailun kanssa, niin voisi sitten jäädä hoitovapaalta suoraan seuraavalle äippälomalle. Niin hurjalta kuin se kuulostaakin, olisi meidän tapauksessa taloudellisestikin kannattavampaa, kuin se että kävisin pienen pätkän töissä.

Pikkusisarus: On kyllä sulla hieman helpompaa tähdätä peitonheiluttelua oikeaan ajankohtaan, kun on noin selvät ovisoireilut. Mutta ikävä, että joudut kärsimään myös kk-kivuista :( Siis mulla ei ole kipuiluja kummastakaan.

Sitä ovistahan täällä nyt kovasti yritän kuulostella. Kp 14 menossa, joten voisi olla otolliset hetket käsillä. Mutta te jotka tuskailette täällä epäsäännöllisten kiertojenne kanssa, niin jos yhtään helpottaa kenenkään mieltä, niin mullahan ei ole kierron pituudesta tällä hetkellä mitään hajua :/ Edelliset menkat olivat siis ensimmäiset synnytyksen jälkeen ja en tiedä yhtään millaiseksi kierto on nyt muodostumassa. Siis pihalla olen, kuin se kuuluisa Ellun kana!

Jos se ovis olisi nyt tulossa, niin tietenkin pahaksi onneksi mies on tällä viikolla aika tiiviisti töissä. Saa nähdä ehtiikö käydä kerran vai pari kotona pyörähtämässä. Hankaloittaa tätä projektia siis jonkin verran. Kyllä olis mukava, jos olisi säännöllinen päivä työ...ihan jo tässäkin mielessä. Onneksi kotiäiti on aina valmiina ;D

kp14/ "mitä lie"?

Lippu korkealle Pikkusisarus, siis tsempitykset täältä! Kyllä se siitä:)

Kyselit milaisia raskausoireita oli esikoista odottaessa. Ihan aluksi ihmettelin käsittämätöntä väsymystä, se oli jotain ennen näkemätöntä! Siinä vaiheessa en vielä edes tajunnut olevani raskaana. Tein testin, kun kuukautisia ei alkanut kuulua. Kun plussanneesta testistä oli kulunut noin pari viikkoa, oli ihan sellainen tunne muutamana päivänä, et kohta alkaa menkat. Siis lähinnä nipistelyä alavatsan alueella. Pelotti jotenkin, että raskaus loppuu heti alkuunsa. Vähän myöhemmin kipeytyi rinnat. Suihkussa käyminenkin meinasi olla liikaa, puhumattakaan, että olisi juokseminen onnistunut! Jossain vaiheessa alkuraskautta ei tehnyt mieli yhtään kahvia, mutta ei se nyt varsinaisesti etonutkaan. Ja yhden viikon ajan alussa oli päivisin välillä sellainen tunne, kuin joku vääntäisi tiskirättiä vatsan sisällä (tosi hieno kuvaus!) Ja tietty vessassahan se alkoi juoksuttamaan, tuntui että rakko on täynnä vähän väliä.

Mutta muita oireitapa ei sitten ollutkaan koko raskauden aikana. Tai no todettiinhan mulla sitten raskausajan diabetes, mut se pysyi hyvin kurissa, kun karsi vähän herkkuja. Ja mitä niihin mielitekoihin tulee, niin nekin oli varsin maltilliset. Himoitsin ainoastaan hapankorppuja!!! Niitäpä sitten kyllä kuluikin älyttömiä määriä koko raskauden ajan:)

Olin onnekas ja kuuluin niihin odottaviin äiteihin, jotka olivat koko raskauden ajan elämänsä vedossa! Jäin pois töistä vasta vajaa kolme viikkoa ennen synnytystä (tein duunia yrittäjänä ja en malttanut jäädä pois töistä aijemmin). Tein koirien kanssa reilun tunnin mittaisia lenkkejä ja touhusin kevyempiä raksahommia talonrakennus työmaalla vielä samalla viikolla, kun tyttö syntyi. Mieskin on sanonut, että raskaanaolo sopi minulle...Olin kuulema paljon "tasaisempi tapaus", kuin normi olotilassa! Siis mulla on niin hirveä ikävä sitä odotusaikaa ja vauvamahaa! Eli sitä tunnetta odotellessa... :) Katsotaanhan vain, niin sitten siinä mahdollisessa toisessa raskaudessa kaikki onkin hankalampaa.

Täällä saatiin rättipäivät päätökseen ja nyt mietitään, että mihinköhän se ovulaatio ajankohta ajoittuu, kun kierron pituudesta ei ole mitään hajua. En ole edes varma tunnistanko ovisoireet! Ainakaan mulla ei ole ollut mitään kipuiluja oviksen aikaan. Edellisessä raskautumisessa seilattiin varmaan vähän hyvällä tuurilla, kun kierrot ei ollut silloinkaan pillereiden lopetuksen jäljiltä ihan täsmällisiä. Enkä ajatellut kyllä ainakaan tässä vaiheessa mihinkään ovulaatiotesteihin turvautua. Onko teillä toisilla ihan selvät ovisoireilut? Millaisetkohan?

Mukavaa viikonloppua kaikille:)